"Älä hätäile. Lue vielä yksi kirja."

maanantai 30. joulukuuta 2013

Sari Luhtanen - Tuulin viemää


Tuuli Aho on meteorologina työskentelevä vajaa kolmekymppinen nainen. Hänen työkaverinsa kihlautuu yllättäen ja Tuuli menee siinä kaikessa hässäkässä möläyttämään, että hänkin menee naimisiin kun täyttää 30 vuotta. Työkaverit kyselevät sulhasesta, mutta Tuuli kuittaa ympäripyöreästi sulhasen asuvan ulkomailla. Oikeasti Tuulilla ei ole itselläänkään tietoa, kuka sulhanen voisi olla.

Juoniasetelma on mielenkiintoinen, mutta pariin kertaan meinasin jättää kirjan kesken kun tuli sellainen olo, että ei oikeasti kukaan voi olla noin idiootti. Onneksi kirja tuli luettua loppuun sillä tykkäsin siitä.

Kirjasta huomaa, että se on Luhtasen esikoisromaani, koska hänen kaksi seuraavaa kirjaansa ovat paljon parempia vaikka tämäkin oli ihan hyvä.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Sari Luhtanen - Kaikkea kaunista

 
 
Kaikkea kaunista oli pitkään kirjahyllyssäni odottamassa kun tuntui, ettei osaa siihen kaikkien dekkareiden keskellä tarttua. Nyt kuitenkin oli sopiva väli ja tarttuminen kannatti. Kirja vei mukanaan ja yhtäkkiä huomasin olevani sivulla 160.
 
Kirja kertoo siis Anna Laineesta (kieltämättä samannimisyys Outi Pakkasen Anna Laineen kanssa oli häiritsevä, onneksi kirja oli kirjoitettu minämuodossa) jolla on oma kauneushoitola Nereidi. Kauneusalan raamattu, Cara-lehti, asettaa Nereidin ehdolle Vuoden Spaksi. Sen myötä Anna haluaisi ottaa uuden askeleen myös poikaystävänsä Akin suhteen; he ovat seurustelleet jo kolme vuotta mutta eivät vieläkään asu yhdessä saati ole kihloissa. Lisämausteen soppaan tuo Annan höperöksi muuttuva isä sekä isän uusi naapuri Harri.
 
Kirja oli mitä ihastuttavin lukukokemus. Henkilögalleria oli pidetty pienenä, mikä helpotti kärryillä pysymistä juonessa. Moni asia aukeaa paremmin tarinan edetessä. Ja kirjan lukemisen päätti hymyillen, mutta samalla haikeasti - olisin ehdottomasti halunnut lukea enemmänkin Annan seikkailusta ja tämän kirjan jälkeisestä ajasta.
 
Jos kirja onnistuu herättämään tunteita, se on ehdottomasti onnistunut! Ja tämä todellakin oli sitä!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Marko Kilpi - Kuolematon



Yksi itsemurha ja pari murhaa kietoutuvat vyyhdiksi, jonka ytimessä on rikoksista kamalin, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Kilpi onnistuu koko kirjan ajan pitämään lukijan otteessaan. Esimerkiksi huumeidenkäyttäjän asunnon kuvaus on jotain aivan hirveää, mutta samalla Kilpi pitää niin lujasti otteessaan, ettei kirjaa vain voi laskea käsistä. Järkyttäviä tapahtumia toistensa perään, mutta Kilpi poliisina selvästi tietää, mistä puhuu. Ja se tekee asioista vielä järkyttävämpiä. Vaikka ne on fiktiivisiä, joillekin se on täyttä totta.

Marko Kilpi onnistuu lopettamaan kirjan aivan loistavasti ja niin, että lukijalle jää lämmin ajatus. Paljon kuitenkin jää pohdittavaksikin tämän lukukokemuksen jälkeen ja seuraavaan kirjaan tarttuminen tuntuu todella vaikealta. Mikä olisi niin hyvä kirja, että yltäisi edes lähelle Kuolemattoman tasoa!?

torstai 19. joulukuuta 2013

Nina Peura - Yöpakkasia


Luin Yöpakkasia viikko sitten lukumaratonilla, mutta jouduinkin alkuviikosta sairastuvan pyörittäjäksi joten bloggauksen teko siirtyi.

Hanna Harkimo työskentelee historianopettajan sijaisena yläasteella, jossa eräänä pakkausaamuna löytyy uskonnonopettaja Matti Korpinen kuolleena. Hanna on ollut viimeinen joka edellisenä iltana on lähtenyt koululta ja epäilykset Matin murhasta kohdistuvat Hannaan. Hanna alkaa itse tehdä omia tutkimuksiaan, jotta löytäisi oikean syyllisen. Koulun kulissien takaa löytyykin kaikenlaista, josta Hannalla ei ollut aavistustakaan vaikka oli Matin kuoleman aikoihin ehtinyt työskennellä koulussa jo yli puoli vuotta.

Ajoittain teksti oli tönkköä ja turhankin jaarittelevaa. Mutta kun sain kunnolla aikaa lukemiselle ja pystyin lukemaan yhdeltä istumalta monta kymmentä sivua, tekstin puutteita ei huomannut vaan juoni vei mukanaan.

Oli vaihteeksi ihan piristävää lukea dekkari, jossa päähenkilönä oli joku muu kuin poliisi. Hannalla ei ollut käytössä mitään poliisilähteitä kuten monissa dekkareissa on, vaan hän teki itse päätelmiä haastattelemalla koululaisia, opettajia ja Matin lähipiiriä.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Lukumaraton osa III

Lukumaraton osa III pe 13.12. klo 7 - la 14.12. klo 7

Maratonin piti tosiaan alkaa tänään klo 7, mutta kuopus valvotti yöllä ja joten torkutin kahdeksaan asti. Sen jälkeen sain töitä koskevan puhelun, jota jäin vielä pohtimaan puoleksi tunniksi aamupalan ja kahvikupin ääreen.

Lukeminen alkoi siis vasta klo 8:30 mutta en ehtinyt lukemaan kuin vajaan tunnin kun kuopus heräsi ja vaati äitin jakamattoman huomion. Nyt on kuitenkin vaipat vaihdettu ja aamuvelli syötetty, joten aika jatkaa luku-urakkaa tyttären kiltisti leikkiessä lattialla.

klo 10:00 / 25 sivua
Kirjana Nina Peuran uutuusdekkari Yöpakkasia.

klo 12:15 / 72 sivua
Yöpakkasia on lähtenyt hyvin vauhtiin. Mielenkiintoinen kirja vaikka kieli tuntuukin ajoittain turhan selittelevältä. Nyt tähän väliin kahvia ja sähköpostit ja sitten takaisin kirjan pariin. Tavoitteena olisi saada koko kirja (192 sivua) luettua ennen kuin loppuperhe kotiutuu kolmen jälkeen.

Klo 15:10 / 133 sivua

Klo 22:30 / 258 sivua
Luin Yöpakkasia loppuun ja jatkoin Vuoden mutsi -kirjalla.


Seuraavana päivänä:
En enää herännyt aamuyöstä uudelleen lukemaan, vaan tein kuten suunnittelinkin: luin illalla niin pitkään kuin jaksoin ja sitten se oli siinä. Olisin luultavasti pystynyt vielä parempaan, jos en olisi illalla lasten nukahdettua puhunut Pikkusiskon kanssa tuntia puhelimessa. Tavoite kuitenkin tuli saavutettua: ylsin korkeampaan sivumäärään kuin viime maratonilla.

Lukumaratonissa parasta on se, että voi hyvällä omatunnolla jättää kaikki muut hommat (lue: kotityöt) ja keskittyä vain lukemiseen!

torstai 12. joulukuuta 2013

Kevät 2014 uutuuksia

Kati Hiekkapelto - Suojattomat
Ilm. 3/2014.
Maahanmuuttajataustainen Anna Fekete kohtaa poliisintyössään identiteettinsä kipupisteet. Ketkä kaikki ovat suojattomia, ja millä tavoilla?Vanha mies jää auton alle ja kuolee. Tapausta tutkivasta Anna Feketestä tuntuu, että kaikki ei täsmää. Autoa ajanut unkarilainen au pair-tyttö kertoo, että vanhus makasi tiellä jo yliajon sattuessa, eikä onnettomuus paikalta löydy uhrin jalanjälkiä.Samaan aikaan Annan työpari Esko selvittää Suomeen rantautuneen maahanmuuttajajengin toimia. Mikä on käännytyspäätöksen saaneen nuoren miehen osuus kuolemantapaukseen, joka ilmenee huumeluolan ratsiassa? Yhä vaarallisemmiksi käyvien poliisitutkimusten keskellä Anna tuntee raastavaa koti-ikävää. Toinen kirja Anna Fekete -sarjassa. 

Mari Jungstedt - Neljäs uhri
Ilm. 3/2014
Anders Knutas tutkii rikosta gotlantilaisessa pikkukaupungissa - ja taistelee tunteitaan vastaan.Idyllisessä Klintenhamnin pikkukaupungissa Gotlannin länsirannikolla tapahtuu pankkiryöstö. Ryöstäjät pakenevat moottoripyörillä ja asettuvat läheiseen autiotaloon. Kun poliisit ehtivät paikalle, he löytävät vain yhden ryöstäjistä - murhattuna raa'asti teloitustyyliin.Kaikki tuntuu viittaavan Gotlannin moottoripyöräjengeihin, mutta vaisto ohjaa tapausta tutkivaa Anders Knutasia etsimään ratkaisua mysteeriin menneisyydestä. Samalla häntä raastavat aina vain vahvistuvat tunteet kollegaansa Karin Jacobsonia kohtaan.

J. K. Johansson - Noora.
 Ilm. 3/2014.
Palokaski -sarja 2.
Palokasken lähiöön sijoittuva psykologinen trilleri kuvaa terävästi tämän ajan ilmiöitä ja ihmissuhteita, joissa suurimpaan rooliin ei aina nouse rakkaus.Kuolleena löydetyn teini-ikäisen Lauran tapaus ei jätä rikoskomisario Korhosta rauhaan. Hän on ollut alusta asti varma, että kyseessä on murha, vaikka tutkinta on osoittanut kuoleman luonnolliseksi. Yksinäisyydestä kärsivä Noora on seurannut tiiviisti ikätoverinsa Lauran ympärillä kuohuvaa kohua ja olisi valmis tekemään mitä tahansa saadakseen osan mediahuomiosta. Pian Noora katoaa ympäristön kauhuksi ja iltapäivälehtien riemuksi. Mutta päättikö hän itse kadota vai alkaako kaikki jälleen alusta?

Mary Higgins Clark - Kuin kaksi marjaa.
Ilm. 2/2014.
Kiemurainen mysteeri Jännityksen kuningattareltaMary Higgins Clark osoittaa jälleen taituruutensa huikaisevalla jännityskertomuksella sisaruksista, joita vainoaa menneisyyden synkkä salaisuus.Viehättävä ja menestyksekäs Kate Connelly makaa koomassa jouduttuaan outoon räjähdykseen. Samassa onnettomuudessa kuolee vanha ja kärttyisä Gus, Katen entinen alainen. Miksi Kate ja Gus olivat yhdessä keskellä yötä? Mystinen onnettomuus tuntuu liittyvän vuosikymmeniä sitten tapahtuneeseen nuoren naisen selvittämättömään katoamiseen, ja nyt menneisyys uhkaa myös Katen siskon Hannahin henkeä. Joku tarinan henkilöistä ei taidakaan olla se, joka väittää olevansa.

Karin Slaughter - Rikollinen.
Ilm. 6/2014.
Georgia -sarja
70-luku ja nykyhetki. Sama murhatapa. Sama tutkija.Will Trent kohtaa rikollisen unohdetusta menneisyydestä - mutta Willin esimies Amanda Wagner muistaa kaiken kuin eilisen päivän.
1970-luvun Atlantassa katoaa huumekoukkuun jääneitä ilotyttöjä, eikä kukaan välitä. Paitsi nuoret poliisit Amanda Wagner ja Evelyn Mitchell. Naisten sitkeys heittää heidät miesten pelinappuloiksi tavalla, joka kuvastaa 70-luvun todellisuutta sekä poliisien että prostituoitujen maailmassa. Yli 30 vuotta myöhemmin sama kuvio toistuu. Amandan ja Evelynin lisäksi pelissä on kolmaskin osallinen, Will Trent, vaikka hän ei itse tiedä miksi.

Kristina Ohlsson - Paratiisiuhrit.
Ilm. 5/2014.
Paratiisiuhrit on läpijännittävä ja pilkulleen uskottava trilleri terrorismista ja sen kasvualustasta. Kirja kertoo mannertenvälisen lennon kaappauksesta. Tukholmasta kohti New Yorkia matkaavaan jumbojettiin on asennettu pommi, joka räjähtää, jos Ruotsi ei peru tunisialaisen terroriepäillyn karkotuspäätöstä. Fredrika Bergmanilla ja hänen tiimillään on 10 tuntia aikaa pelastaa lentokone ja sen matkustajat. Vaan ovatko tihutyön taustalla todellakin islamistiterroristit?

Viveca Sten - Pinnan alla.
Ilm. 5/2014.
Jännitysviihteen hallitsijattaren kolmas murhamysteeri Sandhamin idyllinen saaristo, joka on tullut tutuksi myös televisiosarjana, toimii jälleen synkkien salaisuuksien ja salaisten intohimojen näyttämönä. Nuori tyttö katoaa jäljettömiin syksyisenä myrsky-yönä, ja tuloksettomien etsintöjen jälkeen hänet julistetaan hukkuneeksi. Muutamaa kuukautta myöhemmin Nora Linde lomailee Sandholmissa poikiensa kanssa, ja leikkiessään metsässä lapset tekevät karmean löydön, murhatun tytön ruumis makaa maassa. Nora alkaa selvittää tapausta ystävänsä Thomasin Andreassonin kanssa. Johtolangat ovat niukat, mutta johtavat lopulta yli sadan vuoden takaisiin tapahtumiin.

Lukumaraton III

Mielessä on pyörinyt jo jonkun aikaa vielä kolmas lukumaraton tälle vuodelle. Aloitan huomenna maratonin klo 7 ja se päättyy lauantaina klo 7. Luultavasti siis niin, että huomenna illalla luen niin kauan kuin jaksan ja painuttuani nukkumaan, se sivumäärä jää lopulliseksi.

Ensimmäisen maratonin sivumääräksi elokuussa tuli 292. Toinen lukumaraton oli lokakuussa, ja tuolloin tuli luettua 239 sivua. Ainakin jonnekin näiden väliin olisi tavoitteena päästä.



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Helen Fielding - Bridget Jones: mad about the boy



Bridget Jonesin kolmas päiväkirja. Uskaltaudun paljastamaan juonesta sen verran, että Bridgetin suuri rakkaus Mark Darcy on kuollut ja Bridget pohtii deittailun ihmeellisyyksiä taas neljä ja viisi vuotta Markin kuoleman jälkeen kahden lapset, Billyn ja Mabelin äitinä.

Tuntuu kestävän jonkun aikaa ennen kuin kirja pääsee kunnolla vauhtiin. Ensimmäiset sata sivua menee siinä kun Bridget haikailee Markin perään. Sen jälkeen hän tapaa itseään 22 vuotta nuoremman Roxterin.

Twitter ja twiittaukset ovat osa kirjaa. Tykkäsin niistä kovasti vaikka kirja olisi varmasti saanut minut koukuttumaan vielä enemmän jos kyse olisi ollut Facebookista. Minä kun ei oikein ole päässyt Twitteriin sisälle.

Kirjaa on arvosteltu irrallisista seksikohtauksista, mutta itse en ajatellut niitä mitenkään irrallisina. Ihan paikoillaan olivat. Ja seksillä ei kuitenkaan mässäilty. Tosin tästä on varmasti yhtä monta mielipidettä kuin on lukijoitakin.

Muuten tykkäsin kirjasta kovasti ja vaikka alku menikin Markia haikaillessa, se oli ihan paikallaan. Lukijalle kävi hyvin selväksi, että parisuhderintamalla eteenpäin meneminen ei ole Bridgetille mitenkään helppoa tai itsestään selvyys. Monen monta kertaa hihittelin itsekseni Bridgetin toilailluille ja odotankin kovasti, että tästä tulee elokuva.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Liza Marklund - Ajojahti


Hienostoalueella asuva julkkispoliitikko Ingemar Lerberg joutuu raa´an kidutuksen kohteeksi ja hänen vaimonsa Nora on kadonnut jälkiä jättämättä. Annika Bengtzon tekee lehtijuttuja aiheesta. Samaan aikaan Annikan pomo, Anders Schyman joutuu julkisuuden riepoteltavaksi ja Totuuden Valo -nimisen blogin silmätikuksi koska oli tehnyt lähes 20 vuotta sitten dokumentin kadonneesta naisesta, Viola Söderlandista.

Annikan lisäksi toisessa tärkeässä roolissa on poliisissa analyytikkona työskentelevä Nora Hoffman. Hänen touhujaan seurataan tarkasti läpi kirjan, ja tuntuikin, että poliisin työ oli paljon isommassa roolissa tässä kirjassa kuin aiemmissa. Oli kuitenkin pettynyt, että Norassa keskityttiin vain "työminään" ja siviilielämä jäi kokonaan varjoon.

Annika on aloittanut uusperhe-elämän erottuaan Thomasista ja joutuu uuden miehensä Jimmyn tyttären vihan kohteeksi. Marklund on hyvin uskottavasti saanut kuvattua uusperheen arkea ja asetelmat ovat mielenkiintoisia. Ajoittain oikein harmittaa Annikan puolesta kun hän niin kovasti yrittää tulla toimeen Jimmyn tyttären kanssa.

Loppuratkaisu olisi se, jossa tämän kirjan kohdalla olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin. En halua kuitenkaan pilata kenenkään lukunautintoa joten tyydyn toteamaan vain: olin pettynyt. Osa kirjan edetessä esiintulleista asioista jää lopussa ratkaisematta ja se jää vaivaamaan. Rakkausromaanissa voi jäädä auki ratkaisu tyyliin, ehkä he vielä tapasivat tai sitten eivät. Dekkarissa se ei kuitenkaan todellakaan käy vaan haluan kaikkiin kysymyksiin ratkaisun.

torstai 21. marraskuuta 2013

Sirpa Tabet - Kaikki kaupan


Eläinlääkäri Meri Tähtisen kollega Risto Koivu kuolee auto-onnettomuudessa. Pian selviää, ettei se ollutkaan onnettomuus, vaan Ristolla oli unilääkettä veressään. Riston autossa oli kolarihetkellä myös kultainen noutaja. Ensin luullaan, että koira kuoli kolarissa, mutta sitten selviääkin, että se oli kuollut jo aikaisemmin. Meriä aletaan seurata ja häneltä aletaan vaatia jotain esinettä tai hän olisi todellisessa vaarassa. Merillä ei ole mitään tietoa, mitä uhkaukset koskevat.

Tarina on hyvin rakennettu ja pitää koko ajan otteessaan. Poliisit käyvät aika ajoin jututtamassa Meriä, mutta rikostutkinta ei ole mitenkään isossa osassa kirjassa. Meri tietää vain sen verran, mitä itse osaa päätellä poliisien puheiden rivien välistä. Hänellä ei ole mitään tuttua poliisia, joka voisi kertoa väliaikatietoja.

Merin varjostaja, Varjoääni tuntuu olevan joka paikassa ja pari kertaa "hyökkääkin". Se pitää lukijan koko ajan hereillä ja pakko lukea eteenpäin.

En ole varma, miten paljon uskallan kirjasta kirjoittaa, jotten pilaa teidän lukunautintoa. Kaikki kun liittyy kaikkeen. Tässäkin kirjassa.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Haaste

Haastan hastettavaksi haastajan.. tai jotain sinne päin. Yritän siis epätoivoisesti saada viimeisenkin tutkimusmetodiikan tehtävän vihdoin palautettua ja oli pakko tulla pitämään pieni tauko blogini pariin.

Katse on jo ensi vuodessa, vaikka tätä vuottakin ja lukemattomia kirjoja on vielä jäljellä. Kehittelin tuossa tehtävää tehdessä (jep, liittyy tosi hyvin aiheeseen!) itselleni haasteen vuodelle 2014.

HAASTE

Kirjahyllyni on pullollaan (edelleen) lukemattomia kirjoja. Haastankin itseni lukemaan kirjahyllystäni 50 kirjaa vuonna 2014. Keskimäärin siis kirja per viikko. Jätän lukutahtiin pienen tilan myös ensi vuoden aikana ilmestyville uutuuksille, joista en kuitenkaan malta pitää näppejäni erossa.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Tuija Lehtinen - Morsiuskamari


Morsiuskamari kertoo Neela Naakasta, joka työskentelee kampaajana vuokratuolilla ja on juuri muuttanut suutarintalon yläkertaan. Asuntoon liittyy uskomus ja sitä nimitetäänkin Morsiuskamariksi. Jokainen asunnossa 2000-luvulla asunut nuori nainen on löytänyt kadun väestä Sen Oikean. Ja miehiä kadulla riittää.

Kirja on hykerryttävä tarina Sen Oikean etsimisestä. Tai pikemminkin pitäisi sanoa, että Neela yrittää punnita kenestä olisi poikaystäväainesta. Useampikin varteenotettava vaihtoehto on kuvioissa, mutta onko heistä kenestäkään kunnon parisuhteeseen.

Lisämausteen kirjaan tekee Neela opiskeluaikaisen ystävän äidin kuolema. Hän joutuu kävelykadulla auton yliajamaksi ja Neela yrittää asiaa selvitellä. Hän tulee siinä samalla viettäneeksi kiihkeän yön opiskeluaikaisen ystävänsä kanssa, mutta epäilee, että Ramusta olisi poikaystäväksi.

Yliajo oli toisaalta mielenkiintoinen sivujuoni, mutta tykkään ennemmin hömpän hömppänä ja dekkarit dekkareina - myös tällaiset pikkurikollisten selvittelyt pois hömpästä.

Henkilögalleria on mielenkiintoinen, ja erityisesti Cafe Nappikaupassa kokoontuvat ikätytöt. Mielestäni on mukavaa, että hömppäkirjaan on päässyt keskeisiin osiin muitakin kuin vain nuoria ihmisiä.

Juonien ratkaisut ovat tyhjentäviä, ja lukijalle jää hyvä mieli Neelan puolesta.

torstai 7. marraskuuta 2013

Pirkko Arhippa - Tii taa Taneli


Golfkentältä löytyy ruumis, toisen omistajapariskunnan poika on murhattu ja Varpu Ahava saa jutun tutkittavaksi.

Olen aiemmin tykännyt Arhipan kirjoista, mutta tämä oli pieni pettymys. Tai sitten edellisestä on niin pitkä aika etten muista hänen kirjoitustyyliään ja kuvittelin kirjan erilaiseksi ( =paremmaksi).

Juoni oli hyvin rakennettu vaikkakin ratkaiseva asia tuntui olevan punakynällä ympyröity jo paaaljon ennen loppuratkaisua. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja vaikka porukkaa oli jonkun verran, heidät erotti hyvin toisistaan. Ja jokaisella oli oma tarkoituksensa tarinan kulussa.

Minua häiritsi suunnattomasti tarinan turha rönsyily. Ymmärrän taustojen kertomisen siinä kohtaa kun tulee uusi (pää)henkilö tai aloitetaan kokonaan uusi kirjasarja, mutta Varpu Ahavasta kertoa kirjoja on jo lukuisia, joten tässä kohtaa ei pitäisi enää kertoa juurta jaksaen Varpun nuoruuden avioliitosta ja alkoholiongelmasta. Ajoittain tuntui siltä, että tarinasta ei oltu saatu tarpeeksi pitkää kirjan mittaan joten oli päädytty "copy pasteen" pätkiä vanhoista kirjoista.

Lainasin kirjastosta Arhipan edellisen kirjan, Kihlaava kuolema ja toivon, että se olisi parempi. Itse olen lukenut ehkä 10 viimeisintä Arhipan kirjaa, mutta ystäväni joka on lukenut kaikki Arhipan kirjat, sanoi hänen alkaneen toistaa itseään jo monta kirjaa sitten eli ihan hyvä, että itse huomasin asian vasta nyt.

Nanowrimo // Päivä 7

Nanowrimo laahaa nyt pahasti perässä. Sanoja on kasassa vasta reilu 5 000. Nyt on kaks päivää mennyt muissa menoissa, ajatukset myös joten kirjoittaminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Laskin jo noita viikkotavoitteita, jotta pysyisin lopullisessa tavoitteessa.

Tän viikon päätteeksi pitäisi olla kasassa 16 670 sanaa eli yli 11 000 sanaa lisää. Jos pystyisin kirjoittamaan edes suurimman osan tuosta puuttuvasta määrästä ni voisin jatkaa hyvillä mielin ens viikolla nanowrimoa.

Olen kyllä miettinyt myös, että jos nanowrimoa venyttäisi ensi kuun puolelle. Tässä tuntuu olevan projektia jos toistakin nyt meneillään lähestyvän joulun takia, joten en haluaisi nanosta mitään ylimääräistä stressiä. Toisaalta se on hyvä keino irtautua kaikesta muusta stressistä. Täytyy katsella, miten tää tästä lähtee etenemään ja sen mukaan sitten miettiä, yritänkö saada sanamäärän kasaan ennen marraskuun loppua vai ennen vuoden loppua.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Nanowrimo // Päivä 3

Marraskuu on virallinen nanowrimo - kuukausi. Ideana siis kirjoittaa kuukauden aikana kokonainen romaani. Pituudeltaan tekstin tulisi olla vähintään 50 000 sanaa. Laskin, että se tarkoittaisi 1666,66666... (eli noin 1667) sanaa päivässä. Tavoitetta siis riittää.

Nyt on hyvä sauma saada kauan mielessä pyörinyt romaani-idea paperille.

Kasassa on nyt 2 618 sanaa ja tämän päivän kirjoitusurakka vielä edessä päin.


muoks. klo 20:03
sanoja kasassa 4 612.


Päivittelen sivu-palkista löytyvään nanowrimo-kohtaan sanamäärän kertymistä päivittäin sen lisäksi, että silloin tällöin teen fiiliksistä erillisen postauksen.

torstai 31. lokakuuta 2013

Anna Jansson - Jäljet lumessa



Papin tytär katoaa ja pedofiilihuhut ovat valloillaan. Kun hän sitten löytyy junaraiteilta, ensin tapahtunut näyttää onnettomuudelta mutta paljastuukin sitten murhaksi.

Aluksi kaipasin että Jansson olisi keskittynyt kertomaan enemmän Maria Werniin kuin papin perheeseen. Kun tarina sitten lähti kunnolla etenemään, papin perheen tapahtunut ovat mielenkiintoisia. Erityisesti Janssonin taitoa kertojana, kuvasi hyvin kohta, jossa pappi-Johannes ja hänen uusi vaimonsa Reidun etsivät kadonnutta tyttöä. Lukija tietää tässä kohtaa jo, että tyttö on lukittuna kioskiin. Johannes ja Reidun kulkevat aivan sen liepeiltä, mutta eivät mene kuitenkaan kioskille. Tässä kohtaa syvennyin todella kirjaan ja olisi tehnyt mieli huutaa, että menkää nyt helkkari sentään sinne kioskille, mutta he lähtivätkin vain epätoivoisina takaisin kotiin.

Kirjassa on hyvin kuvattu rakkauden kaipuuta. Ei vain miehen ja naisen välisen rakkauden kaipaamista, vaan myös ystävysten välistä ja vanhemman ja lapsen välistä. Teinin tuittuilut ja riidat uuden äitipuolen kanssa oli kuvattu hyvin uskottavasti ja olisi tehnyt mieli mennä laittamaan sekä isä että tytär järjestykseen kun isä tuntui olevan aina tyttären puolella riidoissa, uusi vaimo jäi ihan paitsioon ja tyttö totta kai käytti tilannetta hyväksi.

Olen aiemmissa kirjoissa tykännyt Marian siviilielämän kuvauksista, mutta tässä se jäi vähemmälle koska niin paljon keskityttiin papin perheen tapahtumiin.

Hyvässä tarinassa kirjailija saa esille lukijan mahdollisimman monta tunnetta, ja Jansson oli tässä kirjassa todellakin onnistunut siinä.

tiistai 22. lokakuuta 2013

extempore - lukumaraton

Ei turhaa stressaamista tai miettimistä. Päätin yllättää itsenikin ja aloittaa lukumaratonin ihan näin extempore. Ensin meinasin, että aloittaisin huomenna mutta miksi turhaan siirtää huomiselle mitään sellaista, mitä voi tehdä jo tänään. Aloitan siis lukumaratonin kellon lyödessä seuraavan tasatunnin, eli vajaa 20 minuutin päästä klo 9. Ja maratonhan loppuu sitten vastaavasti huomenna klo 9. Kotona on lukemattomia kirjoja joten tämä yllätysmaraton on siitäkin hyvä, etten ehdi haalia kirjastosta lisää vaan yritän pärjätä niillä joita löytyy kotoa.

 
 
Kirsti Ellilä - Kaivatut (kesken, mutta vain maratonilla luetut sivut lasketaan)
Anna Jansson - Jäljet lumessa
Tuija Lehtinen - Morsiuskamari
Sari Luhtanen - Tuulin viemää
Linda Howad - Vapaata riistaa
Natascha Kampusch - 3096 päivää
Pia Heikkilä - Operaatio Lipstick
Karin Slaughter - Sokaistu
Karin Slaughter - Riistetty
Reijo Mäki - Sheriffi
 
 
Viime maratonilla sain luettua vain 292 sivua erinäisten häiriötekijöiden takia. Siispä ainakin tuo sivumäärä tulisi saada rikki.
 
Päivittelen tähän alle lukumaratonini etenemistä. Tervetuloa seuraamaan!
 
*******************************************************************************
 
 
klo 10:50 / 31 sivua
Maraton aloitettu Janssonin kirjalla. Takuuvarmaa laatua, jolla pääsee hyvin vauhtiin. Siitä huolimatta maraton alkoi huonosti, mutta tästä on hyvä tsempata eteenpäin. Kuopus (4kk) heräsi heti ysin jälkeen ja nukahti vasta hetki sitten, joten mitään huippusuoritusta ei ollut odotettavissakaan.
 
klo 13:25 / 107 sivua
Luin vielä jonkun aikaa Janssonin kirjaa, mutta kaipasin kevyempää luettavaa rinnalle, joten aloitin Tuija Lehtisen Morsiuskamarin. Yritän testata, kumpi on keskittymisen ja jaksamisen kannalta tehokkaampaa: pitkään sama kirja vai muutaman kymmenen sivun pätkä kirjasta ja vaihto täysin erilaiseen.
 
klo 18:10 / 143 sivua
Hain esikoisenkin (1v 10kk) hoidosta kotiin kolmelta, joten en odottanut mitään ihmeellistä sivumäärä tähän kohtaan. Toivon kunnon spurttia illalla kun lapset on menneet nukkumaan.

klo 6:40 / 155 sivua
Eipä tullut iltaspurttia vaikka lapset olivatkin nukkumassa.. Yövalvomisten takia olen väsynyt enkä jaksanut keskittyä kirjaan vaan tuijotin televisiota. Sain mä illalla huimat 12 sivua luettua.

klo 9:00 / 239 sivua
Maraton ohi enkä ihan päässyt tavoitteeseeni. Ehkä se vaan on fakta, että pienet lapset ja onnistunut lukumaraton on vaan mahdoton yhtälö. Sen verran kuitenkin kirjoja sain eteenpäin, että jäin niihin koukkuun ja nyt tulee varmasti kaikki kolme kirjaa luettua lähipäivinä loppuun. En vielä päivittele luettuja sivuja kokonaissivumäärään tuohon 10 000 - sivun tavoitteeseen vaan vasta sitten kun koko kirja on luettu. Pysyn paremmin perillä oikeasta sivumäärästä.
 



perjantai 18. lokakuuta 2013

Outi Pakkanen - Rakastaja


Mun piti lukea seuraavaksi arvostelukappalerna saatu Ellilän uutuus, ja pääsinkin siinä suht hyvän matkaa kun kirjastosta tuli uusin Pakkanen enkä voinut vastustaa kiusausta..

Pakkasen pari aiempaa kirjaa on ollut pettymys, joten ennakkoajatuksena oli että mahtaako tämä olla psk vai tosi psk. Voi todeta että "ei huano". Kaipaan silti niitä Pakkasen kirjailijauran ensimmäisiä dekkareita joissa oikeasti tapahtui murha heti alkusivuilla.

Rakastaja kertoo entisestä rivitaloyhteisöstä, jotka ovat kaikki muuttaneet pois ko. talosta mutta pitävät yhteyttä illasistujaisten merkeissä. Kahden ihmisen välille on syttynyt suhde, joka on tullut kolmannen ihmisen tietoon ja hän haluaa kostaa. 

Vaikka ihmisiä on jonkin verran, heidät on esitelty pikkuhiljaa ja kaikki ovat niin erilaisia, että eivät mene sekaisin. Myös Anna Laine ja Justus ovat mukana. Päähenkilö Veera Halme ja Anna ovat ystävystyneet. Vaikka Pakkasen kirjat ovat hyvin erilaisia, Anna Laine koirineen tuo niihin jotain tuttua ja turvallista.

Pakkasen kerronta on mukaansatempaavaa, jopa niin paljon että vasta muutama kymmentä sivua ennen loppua huomaa, että niin, mites se murha!? No tapahtuuhan se ihan kirjan lopussa ja muutamaa sivua myöhemmin murhaaja tunnustaa. Tylsääää! Vähän jäi sellainen olo, että Pakkasella oli idea kirjasta ja vasta loppumetreillä huomasi että hitto, tämänhän piti olla dekkari - äkkiä murha jostain. 

Mutta jokatapauksessa tykkäsin ja suosittelen.



tiistai 8. lokakuuta 2013

Anna Jansson - Hopealantti


Anna Janssonin kirjojen lukeminen ilmestymisjärjestyksessä jatkui kirjalla Hopealantti, neljäs Maria Wern -kirja.

Maria Wern menee kesälomasijaiseksi Visbyn poliisilaitokselle. Aviomies Krister ja lapset jäävät kotiin. Aika samanlainen asetelma kuin aiemmin lukemassani Maria Kallio -kirjassa. Ja itseasiassa aika samanlainen loppuratkaisukin. Jutun ratkeamiseen vaikuttavat tapahtumat olivat erilaisia, mutta motiivi ja tekijä... Lehtolaista on ennenkin arvosteltu ruotsalaisten dekkareiden ideoiden muuntelusta. Jos joku muu on lukenut molemmat kirjat, kuulisin mielelläni teidän mielipiteitä asiasta.

Kirja on siinä mielessä erilainen kuin aiemmat Janssonin kirjat, että tässä päähenkilöksi nousee Mona, joka on osallistunut murhaan. Monan arkea seurataan tiiviisti ja Maria Wern jää kollegoineen taka-alalle pitkälle kirjaan asti. Matkan varrella tulee myös pari ruumista lisää, mutta motiivit niihin jäi epäselväksi.

Hopealantin lukeminen kesti ihan tuskastuttavan kauan. En millään meinannut saada siitä otetta. Toivottavasti seuraava Janssonin kirja on parempi..

maanantai 30. syyskuuta 2013

Katse kohti lokakuuta

Mun 10 000 sivun lukuhaaste on vähän jäänyt jälkeen. Mutta on aika ottaa vähän kiriä iltojen pimetessä ja tavoitteena lokakuussa on lukea tämä pino. Sivuja hiukan reilu 3 100.

 
Sari Luhtanen - Tuulin viemää
Karin Slaughter - Riistetyt
Karin Slaughter - Sokaistu
Reijo Mäki - Sheriffi
Kirsti Ellilä - Kaivatut
Anna Jansson - Hopealantti
Linda Howard - Vapaata riistaa
Anna Jansson - Jäljet lumessa
Mari Siliämaa - Napanuoralla

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Postin tuomaa

Tänään tuli postissa Kirsti Ellilältä arvostelukappaleena hänen uusin kirjansa, Kaivatut. Nyt on Janssonin kirja kesken, mutta yritän saada sen luettua mahdollisimman pian ja pääsen sitten Ellilän kirjan pariin.

Aikoinaan tein nuortensivua ja kirja-arvosteluja Sanomalehti Länsi-Suomeen. Silloinkin sain itse pitää kirjat, joista tein arvostelut. Tuolloin, melkein 10 vuotta sitten ensimmäisiä kirjoja oli Kirsti Ellilän Emma ja kapteeni Nemo. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua paljon ja itsekin olen siirtynyt nuorten kirjoista aikuisten maailmaan. Myös media on siirtynyt paljon netin ihmeelliseen maailmaan. Tuntuu siis jotenkin merkitykselliseltä, että kirjabloginikin ensimmäinen arvostelukappale on juuri Ellilän kirja.

Olen saanut vasta blogini ensimmäisen arvostelukappaleen, mutta pohdin jo, että voisin antaa niitä jonnekin lahjotuksena.. mutta minne!?

perjantai 20. syyskuuta 2013

Pauliina Rauhala - Taivaslaulu



Taivaslaulu kertoo lestadiolaispariskunnasta, Viljasta ja Aleksista. Heillä on jo neljä pientä lasta ja Vilja saa tietää olevansa taas raskaana. Kaksoset. Ehkäisy on ehdottamasti kielletty, mutta onko tämäkään oikeasti Jumalan tahto...

Kirja on ollut paljon esillä mediassa. Aihe puhuttaa eikä varmasti jätä lukijaa kylmäksi. Minullakin oli odotuksen kirjan suhteen korkealla, ja ehkä siksi lukemisen aloittaminen tuntuikin todella vaikealta. Pelkäsin pettyväni. Kieli on ajoittain runollista ja keinuvaa. Aluksi se tuntui raskaalta, mutta imaisi mukaansa.

Ajoittain kieli tuntui turhan kuvainnolliselta ja jaarittelevalta. Lisäksi häiritsi, että kirjassa ei oltu käytetty mitään repliikkiviivoja tms. Viljan osuudet oli kirjoitettu minämuodossa, joten oli joistain kohdista vaikea päätellä, mitkä kohdat oli Viljan omia ajatuksia ja mitkä toisten repliikkejä.

Vaikka aihe oli raskas, perheen arkea oli kuvattu suurella lämmöllä ja rakkaudella.

torstai 19. syyskuuta 2013

Dekkarintekele lukutoukan ruokalistalla

Olen dekkareiden suurkuluttaja. Haaveissa on jo monta vuotta ollut kirjoittaa ihan oikea oma dekkari. Pari vuotta olen juonta sieltä täältä työstänyt kansalaisopiston kirjottajapiirissä. Nyt olisi vihdoin tarkoitus saada aikaa kokonainen kirja. Edes sen verran, että ensimmäinen versio olisi valmis ja voisin pyytää siitä joltain palautetta.

Tekstiä on yhteensä noin 30 sivua valmiina, mutta valmista tekstiä dekkarin alusta alkaen vain 10. Ajattelin kirjoittaa ensin rungon valmiiksi ja sitten "lihaa luitten ympärille".

Tänään alkaa taas kirjottajapiiri. Joka toinen viikko melkein jouluun asti. Piiri on pysynyt suurin piirtein samalla kokoonpanolla sen pari vuotta, mitä olen ollut mukana. Ihmiset on ehtineet tulla tutuiksi. Dekkaristani on tykätty ja odottavat aina uutta pätkää luettavaksi. Se kannustaa kirjoittamaan lisää edes jotain.

Yritän tänne kirjoitella kirjoittamiseni etenemistä. Jos se vaikka kannustaisi vähän vielä lisää kirjoittamaan. Kaikki dekkariini liittyvät tekstit löytyy jatkossa tunnisteen dekkarintekele alta.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Leena Lehtolainen - Rautakolmio


Brändön saaren rannasta löytyy kaksi muoviin käärittyä ruumista. Maria Kallion ryhmä saa tutkittavaksi murhat. Nainen paljastuu kiihkoisaksi ruotsin kielen puolustajaksi, mutta miehen henkilöllisyys pysyy pitkään salassa. Kirkkonummelta saadaan vahvistukseksi joka paikkaan nenänsä tunkeva poliisi, Jon Berg. Myös vuosia sitten itsemurhan tehtynyt poliisi Pertti Strömin tytär Jenna on mukana Marian johtamassa ryhmässä.

Uutta Maria Kalliota olin odottanut jo pitkään koska Ilveskero -trilogia oli pettymys. Jotenkaan tämä ei kuitenkaan vastannut odotuksiani. En varsinaisesti osaa sanoa, mikä se oli, mutta jotain tästä jäi puuttumaan sellaista, mitä vanhoissa Kallioissa on. Normaalisti olisin lukenut tämän parissa illassa lasten mentyä nukkumaan, mutta nyt siihen meni kolme viikkoa..

Alussa oli kuin olisi tavannut vanhan ystävän vuosien jälkeen. "Oih, Iidakin on jo noin iso". "Ihan totta, olette saaneet uuden solun väkivaltajaokseen". "Ihanaa, että olette Antin kanssa edelleen yhdessä".

Juoni itsessään oli mielenkiintoinen, mutta tuli vähän sellainen olo, että murha ratkesi kuin itsestään. Enempää en kuitenkaan asiaa perustele, koska en halua pilata kenenkään lukukokemusta. Itseasiassa kyllä sen verran kommentoin, että murhaajaksi paljastunut tuntui alusta asti jollain tasolla epäilyttävältä, ja hän oli sellainen joka ei ihan joka kirjassa murhaajaksi paljastu.

Monessa lukemassani kirja-arvostelussa hehkutettiin Mikke Sjöbergin kuvioihin tuloa. Olisin kuitenkin toivonut, että Mikke olisi ollut isommassa roolissa kirjassa. Niin ja petyin siihen, että Marian muu perhe oli koko kirjan ajan purjehtimassa ja yhteyttä pidettiin vain tekstiviesteillä ja soittelemalla.

Pidin lukemastani, mutta odotin enemmän ja tiedän vanhojen Maria Kallioiden perusteella Lehtolaisen pystyvän parempaan. Tekemällä tehty maku jäi suuhun. Olisiko käynyt niin, että Lehtolaisen oli pakko kirjoittaa nyt Maria Kallio kun ensimmäisestä Kallio-dekkarista tulee kuluneeksi 20 vuotta!?

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Blogihaaste

Lasis oli laittanut minulle Satua -blogiin haasteen:

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


11 Asiaa minusta
 
  1. En ole ollenkaan varma mitä haluaisin tehdä äitiysloman jälkeen...
  2. Dekkarihulluna haaveilen oman jännärin kirjoittamisesta, mutta se tuntuu mahdottomalta. Ehkä luen liian hyviä kirjoja, ja rima on liian korkealla.
  3. Minulla on 25 vuotta vanhempi mies, mutta joskus tuntuu, että se olen minä joka tässä on vanhempi.
  4. En osaa uida.
  5. Vaikka meidän lapsiluku on nyt todellakin täynnä, mietin nimivaihtoehtoja seuraavalle.
  6. Luen kirjoja laidasta laitaan ja melkein joka genrestä. Ainoastaan fantasia on todella vieras alue. En ole missään vaiheessa ymmärtänyt Potter-hypetystä tai THS:ää. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä jonkun fantasiakirjan lukemista.. Ehkä Twilightista olisi helppo aloittaa..
  7. Haluisin tehdä perheelleni parempaa ruokaa vaikka nykyisetkin (olemattomat) keittotaitoni näyttävät kelpaavan.
  8. Ilman deadlineja en koskaan saisi mitään valmiiksi.
  9. Minua ällöttää enemmän ruuan jämien siivoaminen lavuaarista kuin vanhainkodissa ripulien siivoaminen.
  10. Olisin halunnut isoveljen teini-iässä mutta jostain kumman syystä äiti ja isä eivät sitä toivetta toteuttaneet.
  11. Haluaisin nähdä monta kirjekaveriani livenä, mutta samalla jännittää ihan hirveästi uskaltaisinko sittenkään. Mitä jos kemiat ei kohtaakaan irl!?
 
Lasiksen esittämät kysymykset:
  1. Onko sinulla kummilapsia? On, 2-vuotias siskontyttöni. Lisäksi pikkuveljeni liittyi viime keväänä kirkkoon, jotta pääsi rippikouluun, joten olen myös hänen kumminsa.
  2. Millaisia muistoja sinulla on omilta kouluajoiltasi? muistelen olleeni silloin jo jollain tapaa erilainen. Muut pelasivat pesäpalloa, jalkapalloa tai ringetteä ja minä luin vain kirjoja.
  3. Mikä on viimeisin heräteostoksesi? rahatilanne ei ole sallinut heräteostoksia pitkään, pitkään aikaan..
  4. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi? Kirjablogikirjan.
  5. Luettele viisi H-kirjaimella alkavaa asiaa josta pidät. Hattarat, huivit, helmet, hipaisut ja hiukset.
  6. Oletko tutustunut netin kautta ihmiseen, jonka olet myöhemmin tavannut livenä? Olen. Tulimme todella hyvin juttuun netissä, ja jännitin, että miten käy irl. Yllätys oli positiivinen. Tulimme juttuun kasvotusten vielä paremmin.
  7. Pysyvätkö viherkasvit sinun huolenpidollasi hengissä? No ei todellakaan..
  8. Odottaako kotonasi ikuisuusprojekteja? jep. Vaatehuoneen siivous ja vintin järjestely.
  9. Oletko aamu- vai iltaihminen? Iltaihminen.
  10. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? Toivottavasti olisin saanut kirjani julkaistua edes omakustanteena. Lapset on sen verran isoja, että voisi matkustella. Haluaisin työskennellä jossain muualla kuin rivisairaanhoitajana.
  11. Oletko taikauskoinen? Enpä oikeastaan.
 
Kysymykset seuraaville:
  1. Jos olisit taruolento, mikä olisit?
  2. Pitääkö dekkarissa olla aina murha?
  3. Onko rakkausromaaneissa olemassa muita kuin onnellisia loppuja?
  4. Lempikirjailijasi?
  5. Jos luet samalta kirjailijalta monta kirjaa, luetko ne ilmestymisjärjestyksessä?
  6. Lempikirjasi teini-ikäisenä?
  7. Millaiseen kirjaan / genreen et tarttuisi?
  8. Vaikuttaako muiden blogiarviot tai lehtien kirja-arvostelut lukuvalintoihisi?
  9. Oletko koskaan kokeillut lukumaratonia?
  10. Millaisen lukemisen teemakuukauden haluisit pitää?
  11. Oletko lukenut suomalaisia klassikoita?

Haastan seuraavat:

 
Lisäksi halukkaat voivat poimia haasteen omaan blogiinsa, 
mutta ilmoita itsestäsi kommenttikenttään jotta tiedän tulla lukemaan vastauksesi :)
 
 


torstai 12. syyskuuta 2013

Jalkanen & Pudas - Rivien välissä

 
 
 
Tässä kirja jonka innoittamana aloin uudistamaan blogiani, mutta jonka loppuun lukeminen tuntui kestävän ikuisuuden..
 
Kirjassa oli paljon hyviä vinkkejä itse bloggaavalle, mutta myös heille, jotka eivät bloggaa itse vaan ainoastaan lukevat toisten blogeja. Kirja antaa hyvän kokonaiskäsityksen kirjablogien maailmasta.
 
Kirjassa vilisi paljon "liian hienoja" sanoja. Itse korkeakouluopiskelijana ymmärsin litteroinnit ja muut, mutta ne olisi voinut kirjoitta "kansankielisesti". Tai ehkä olen vain niin korviani myöten täynnä kaikkea tutkimuksiin viittaavaakaan, kun juuri vihdoin sain itse oman opinnäytetyöni kansitettua ja palautettua kahden vuoden uurastuksen jälkeen - no okei, ehdin tuossa kahdessa vuodessa synnyttää myös kaksi lasta, mutta olen silti totaalisen ähky kaikelle tutkimukselle, tutkimiselle ja muulle.. 

Kirjaan oli koottu mielenkiintoisesti sekä kirjabloggaamisen historia, nykyisyys ja tulevaisuus että verrattu kirjabloggaamista muuhun bloggaamiseen ja lehtien kirja-arvosteluihin. Olen varma siitä, että kirjabloggaaminen tulee olemaan entistä enemmän kustantamoiden mainontakanava. En vaan ole ollenkaan varma, onko se hyvä vai huono asia. Haluisin kuitenkin, että kirjablogit pysyisivät nimenomaan harrastuksekseen lukijoiden mielipiteidenjakokanavana. Sen mitä olen kirjablogeja itse lukenut ja törmännyt kustantamoiden arvostelukappaleisiin, ne on kuitenkin rehellisesti mainittu blogissa arvostelukappaleiksi eivätkä ne mielestäni ole vaikuttaneet puolueellisesti bloggaamiseen.

Lukemisesta jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan "hyvä maku" ja kirjan voisi ostaa omaankin kirjahyllyyn jos vastaan tulee..

torstai 5. syyskuuta 2013

Lukemalla lukutaitoa tukemaan

Suomen pakolaisapu järjestää lukutaitokoulutusta pakolaisille ja paluumuuttajille. Tällä hetkellä koulutusta järjestetään muun muassa Sierra Leonessa, Ugandassa ja Thaimaassa. Lukutaidottomien määrä on suuri, sillä heitä on maailmassa noin 800 miljoonaa. Lukutaidon vaikutus elämänlaatuun on laaja, sillä se mahdollistaa opiskelun ja auttaa luonnollisesti monessa arkisessa tilanteessa.

Kotimaiset kirjablogit haluavat olla mukana tukemassa tärkeää työtä ja viikon ajan, (6. - 13.9.), monissa blogeissa luetaan Lukutaitokampanjan hyväksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luemme ja kirjoitamme lukemastamme entiseen tapaan, mutta toivomme lukijoidemme osallistuvan keräykseen lahjoittamalla vaikkapa euron jokaisesta kampanja-aikana luetusta kirjasta. Minimi lahjoitussumma on 5€, joka sekin auttaa eteenpäin.

Lahjoituksen pääsee tekemään kätevästi Jelpin kautta täällä.

Lukujumi

Pieniä uudistuksia tiedossa blogiini. Juurikin nuo facebooksivut, jotka ovat vielä ihan alkutekijöissä. Sen lisäksi olen suunnitellut arvontoja ja haasteita. Niin ja alan kirjoittelemaan tänne lukemieni kirjojen lisäksi myös lukemisesta. Kaiken tämän tarkoituksena on lisätä blogin vuorovaikutuksellisuutta. Oma dekkarikin mulla on tekeillä, joten ehkä uskaltaudun siitäkin jotain kirjoittelemaan - katsotaan nyt ;)

Mutta siis itse asiaan..
Muhun on iskenyt joku ihme lukujumi. Lehtolaisen uusin Maria Kallio on kesken. On, on ja on vaan. Huoh. Kirja itsessään on ihan hyvä ja olen odottanut tuota pitkään. En vaan jotenkaan saa istuttua alas ja oikeasti luettua. Saatan lukea muutaman sivun ja sitten laittaa kirjan sivuun.

Nyt kaipaan vinkkejä lukujumin selättämiseen. Lukeminen kun on aika oleellinen osa myös tän blogin päivittämiselle.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Facebook

Perustin blogilleni omat facebooksivut.
Käykääpä tykkäilemässä.
50 tykkääjän välein arvotaan kirjapalkinto.
 
 
 
 

maanantai 19. elokuuta 2013

Juha Vuorinen - Yhden tähden vessapaperia



Kustantaja esittelee kirjan näin:
"Kaikkien tutkivien journalistien äiti Juha Vuorinen taputtelee meitä hellävaroen viidennellä hyväntekeväisyyspokkarillaan, joka tarttuu tahraisimpaankin aiheeseen aina keväästä 2012 kevääseen 2013. Yksikään kivi ei jää kääntämättä eikä yksikään pylly pyyhkimättä. Lukija pääsee aikamatkalle melkein kultaiseen nuoruuteen, jolloin sukulaismies kylläkin ikävästi haukkui vasta hankittua hiuspehmennystä homotukaksi. Matkustamme myös lentokoneessa etelään krapulaisen rasvamaksa-aihion kököttäessä kuusi tuntia paskat housuissa viereisellä penkillä. Olé. Mutta minkälaista mahtaa olla maksullinen rakkaus isältä pojalle? Ja ketä syytetään, jos barbiet löydetään kuusysissä? Ja kummasta on enemmän hyötyä: Rape Axesta raiskausongelmaan vai Wunderbaumista avoauton peruutuspeilissä? "

Mitään kovin syvällistä analyysia en tästä kirjasta osaa tehdä. Mainittakoon nyt vaikka että kirjaa oli ilo lukea. Vuorisen aiemmista kirjoista, Juoppohullun päiväkirjoista en ole innostunut vaikka yksi niistä löytyy omastakin hyllystä. Tämä oli kuitenkin erittäin positiivinen yllätys. Osa pätkistä oli tuttuja Radio Suomipopin Aamulypsyn Vuorissaarnoista, mutta mielellään niitä naureskeli vielä uudelleenkin luetussa muodossa.

Vuorisen kirjoitustyyli on hykerryttävää. Tässä yksi esimerkki:
"Ukon nähdessä loppusumman pornolehti tipahti kuin stripparin kolttu kuorma-auton lattialle, ja hytissä seisoivat nyt myös isännän silmät."

Anna Jansson - Loputon uni



"Rikostutkija Maria Wern hälytetään koeputkihedelmöityksiin erikoistuneelle yksityiselle klinikalle, jossa muuan nainen on juuri kuollut. Maria huomaa, että klinikka on täynnä sairaalloisesti pakkomielteidensä vallassa rimpuloivia ihmisiä. Tutkimuksia ei helpota lainkaan, että samaan aikaan omalla miehellä ja työtovereilla tuntuu olevan omat omituiset päähänpinttymänsä."

Kirja on puhutteleva ja juoni mukaansatempaava. Kerronnassa on osattu yhdistää juuri sopivassa suhteessa poliisitutkintaa ja Marian yksityiselämää ilman, että yksityiselämän henkilöt nousisivat liikaa esiin.

Tarina piti otteessaan, mutta silti tässä kirjassa oli jotain sellaista jonka sai kirjan jäämään kahden edellisen Janssonin kirjan varjoon. Paikka paikoin varsinkin kirjan puolen välin jälkeen tuntui olevan liiaksikin kohtia, joissa selitellään ja pohdiskellaan liikaa. Siis sellaista yleistä diipa daapaa. Mielestäni olisi ollut parempi vaihtoehto vaikka laittaa ne asiat Marian suuhun ja jonkin keskustelun yhteyteen jos tarkoituksena oli tuoda Marian ajatuksia esiin. Ajoittain tuli sellainen olo, että oli yritetty vain saada lisää täytettä tarinaan jotta saadaan kirjan mittainen kirja.

Krister ja hänen äitinsä Gunrud olivat tässäkin kirjassa yhtä vihastuttavan ihastuttavia. Murhaaja selviää sillä, että yksi osasyyllinen haluaa tunnustaa Marialle tekonsa. Ehkä vähän tylsä ratkaisu murhaajan selviämiseksi.

Yleisesti ottaen kirja oli oikein hyvä ja jatkaan Wern-sarjan lukemista eteenpäin mielelläni.

perjantai 16. elokuuta 2013

Lukumaraton

24 tunnin lukumaraton alkaa vajaa puolen tunnin päästä, joten aika tehdä alkuvalmisteluja. Kirjapino on jo keittiön pöydällä odottamassa ja ensimmäine kirja valittu. Aloitan lukemalla Anna Janssonin kirjan , jolla pääsen varmasti hyvään lukuvauhtiin.

Alkutunnelmat nyt näin ennen maratonin alkua on vähän jännittyneet. Mieleisiä kirjoja on monta, joten siitä ei varmastikaan jää kiinni, mutta oma kestävyys jännittää. Sotasuunnitelma on lukea klo 9 -15 mahdollisimman tiiviisti. Kolmelta teen muulle perheelle ruuan, syödään ja siirryn kuopuksen (ikää 2kk)  kanssa 60 km päähän vanhempieni luo kaupan kautta joten lukemiseen tulee väkisinkin parin kolmen tunnin tauko. Illalla vielä muutaman tunnin spurtti, välillä nukkumaan ja aamulla viime hetken sadat sivut. Katsotaan miten suunnitelmani toteutuu.

Päivitän tähän alle maratonin edistymistä. Tervetuloa seuraamaan. Tsemppaaminen on sallittua ;)

- - -

klo 10:54 / 38 sivua
Ekana kirjana Anna Janssonin Loputon uni. Voi hitto, ei etene mun maratoni niin kuin Strömsöössa. Ekan tunnin aikana luin 35 sivua, nyt oon saanu luettua KOLME. Häiriötekijöinä pieni kuopukseni, joka kylläkin juuri nukahti ulos vaunuihin päiväunille sekä äiti, joka soitti ja puhui mun mittapuussa ihan liian kauan. Siis yleensä on kiva kun äiti soittelee, mutta ei nyt kun mulla olisi kerrankin muutakin tekemistä. Mutta jatketaan. Kirja on mielenkiintoinen, joten motivaatiosta tai kiinnostuksesta ei ole puute.

klo 15:58 / 60 sivua
Lukemiseen tuli muutaman tunnin tauko ja siksi vasta noin olemattoman vähän sivuja. Piti käydä hoitamassa asioita ja siirtyä kotoa 60 km päähän vanhempieni luo. Mutta nyt on taas aikaa lukemiselle. Arvasinkin, että mitään hirmu suuria sivumääriä on turha tavoitella ja oman tavoitteeni asetinkin sen mukaisesti. 500 sivua on mulle ihan hyvä tavoite, ja vielä ihan saavutettavissa koska onhan tässä lukuaikaa jäljellä 17 tuntia :) Seuraavilla maratonkerroilla on sitten hyvä parannella saavutusta vaikka joka kerta sadalla sivulla lisää. Mutta nyt takaisin kirjan pariin.

klo 20:35 / 130 sivua
Lukeminen edistyy hitaasti. Olen kuitenkin onnistunut saavuttamaan jo yhden tavoitteeni. Nimittäin sen, että luen yhtäjaksoisesti enemmän kuin 10 sivua. Kuopuksen syntymän jälkeen on tuntunut kovin vaikealta keskittyä lukemiseen kerralla kovin pitkäksi aikaa. Siis vaikka lapset ovat nukkuneet ja mies ollut jossain menossa, olen lukenut kerralla ehkä sen 10 tai 15 sivua ja sitten keksinyt jotain muuta tekemistä - yleensä avannut television ja ottanut käsityön esiin.

klo 00:04 / 272 sivua
Edellisen tilannekatsauksen jälkeen kuopus nukahti yöunille, joten minäkin pääsin kunnolla lukuvauhtiin. Nyt on pakko ruveta nukkumaan. Laitan kuitenkin herätyksen soittamaan kuuden tunnin päästä loppuspurttia varten. Pikkuneiti kun luultavasti herää aikaisina aamun tunteina syömään, mutta nukkuu tyytyväisenä ainakin puoli kymmeneen. Hyvä sauma siis kuroa täyteen edes 400 sivua.

klo 9:00 / 292 sivua
Maraton on päättynyt, urgh! Jäin pahasti tavoitteestani, yli 200 sivua. Aivan kuten ajattelinkin, pikkuneiti heräsi puoli kuudelta syömään. Luin siinä vielä 20 sivua sen jälkeen, mutta uni vei voiton ja ajattelin, että kun en kuitenkaan siihen 500 sivuun yllä ni olkoon...

Tämä oli ihka ensimmäinen maratonini, joten sen puoleen olen ihan tyytyväinen saavutukseeni. Pidän myös mahdollisena sitä, että kisakunto ensimmäisen 100 sivun kohdalla. Telkkaria en katsonut, käsitöitä en tehnyt vaan keskityin vain lukemiseen silloin kun se muilta (vauvalta, kaupassa käynniltä, autolla ajamiselta yms.) oli mahdollista.

Seuraavan lukumaratonin tavoitteena on tuplata nyt luettu sivumäärä, ja lukea 600 sivua vuorokaudessa.  


torstai 15. elokuuta 2013

Maratonille valmistautuminen


 
Sari Luhtanen - Tuulin viemää 290 sivua
Juha Vuorinen - Yhden tähden vessapaperia 169 sivua
Karin Slaughter - Sokaistu 352 sivua
Anna Jansson - Loputon uni sivut 188-349 (yht. 161 sivua)
Reijo Mäki - Sheriffi sivut 114-412 (yht. 298 sivua)
Pia Heikkilä - Operaatio Lipstick 274 sivua
Markku Ropponen - Kuhala & Jokimurhat 358 sivua
Karja Jalkanen & Henna Pudas - Rivien välissä 153 sivua
 
yhteensä 8 kirjaa ja 1703 sivua varattu lukumaratonille
 
 
Nyt on kirjat maratonille valittu. En oikein tiennyt millaisia kirjoja olisi hyvä ottaa mukaan, joten yritin valita paksua ja lyhyempää kirjaa sekä dekkaria ja hömppää. Kun lukeminen alkaa yhden kirjan kanssa tökkiä, voi vaihtaa välillä johonkin muuhun.
 
Aikatauluihin tuli sen verran muutoksia, että niiden takia taidankin aloittaa maratonin huomenna jo klo 9 ja lopettaa lauantaina sitten vastaavasti klo 9. Meidän on tarkoitus olla kyläpaikassa lauantaina puolen päivän aikaan joten parempi lopettaa hyvissä ajoin ennen sitä.
 
Lukuähkystä toipumiseen on kirjaston varauksen mukaan tulossa luultavasti alkuviikosta Liza Marklundin uutuus, Ajojahti. 

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Lukumaraton

Lukumaraton on pyörinyt mielessä jo pitkään, mutta pienten lasten äitinä se on tuntunut lähes mahdottomalta ajatukselta. Nyt kuitenkin tarjoutui siihen tilaisuus kun menen koira(ja teini)vahdiksi vanhempieni luo. Esikoinen (1v 8kk) jää isin kanssa kotiin ja kuopus (2kk) lähtee mukaan.

Maraton alkaa perjantaina klo 12 ja päättyy siis lauantaina klo 12. Perjantaille osuu siirtyminen kotoa 60 km päähän vanhempieni luo. Mutta ehkä tuon siirtymisajankin voi hyödyntää äänikirjalla.

Tässä kuvat lukumaratonin kirjoista, joita voisin ajatella lukevani. Ihan kaikkia näitä en aio vanhempieni luo raahata vaan otan osan mukaan. En kuitenkaan osaa päättää, otanko muutaman paksumman kirjan vai monta lyhyempää kirjaa. 


 


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Syksyn 2013 uutuuksia


Kirsti Ellilä: Kaivatut (Karisto). Kolme eri-ikäistä ihmistä kohtaa elämänsä käännekohdassa. Ilmestyy syyskuussa.

Tuija Lehtinen: Morsiuskamari (Otava). Nuori kampaaja Neela etsii oikeaa kumppania. Ilmestyy syyskuussa.

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori (Tammi). Esikoisromaani maatilaa pitävän Jussin ja Ainon salamarakkaudesta. Ilmestyy elokuussa.

Laura Paloheimo: OMG (Otava). Hääsuunnittelufirmaa pyörittävä Anna etsii seuraa. Ilmestyy elokuussa.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (Gummerus). Esikoisromaani ja rakkausromaani lestadiolaisparin elämästä. Ilmestyy elokuussa.

Helen Fielding: Bridget Jones III (Otava). Kaupunkilaissinkun tarina jatkuu. Ilmestyy marraskuussa.

Lisa R. Jones: Paljastus (Gummerus). Eroottisen fantasiasarjan päätösosa. Ilmestyy marraskuussa.

Pirkko Arhippa: Tii taa Taneli (Kustannus-Mäkelä). Komisario Varpu Ahava tutkii golfkentän omistajan pojan kuolemaa.

Leena Lehtolainen: Rautakolmio (Tammi). Maria Kallio tutkii saaristosta löytyviä ruumiita. Ilmestyy elokuussa.

Outi Pakkanen: Rakastaja (Otava). Trendikkään ruokapiirin suhteet rakoilevat ja kosto uhkaa. Ilmestyy syyskuussa.

Mari Pyy: Kadonnut (Myllylahti). Sosiaalityöntekijä selvittää turvapaikanhakijatytön katoamista. Ilmestyy lokakuussa.

Sirpa Tabet: Kaikki kaupan (CrimeTime). Dekkari lääketeollisuuden maailmasta.

Rake Tähtinen: Sidotut kohtalot (Myllylahti). Petäjämäki-sarjan kuudes romaani. Ilmestyy lokakuussa.

Anne Holt: Kuollut kulma (Gummerus). Krimologi Inger Johanna Vikin tutkimukset jatkuvat. Ilmestyy syyskuussa.

Henning Mankell: Haudattu (Otava). Viimeinen, aiemmin julkaisematon Wallander-tarina. Ilmestyy elokuussa.

Liza Marklund: Ajojahti (Otava). Annika Bengtzon tutkii Solsidanin hienostoalueen salaisuuksia. Ilmestyy lokakuussa.


Lisää uutuuksia löytyy täältä

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Henning Mankell - Haudattu



"Wallander etsii rauhaisaa paikkaa, johon vetäytyä eläkepäivikseen. Hän lähtee katsomaan taloa, joka on myynnissä hänen lapsuuden maisemissaan ja ihastuu siihen, mutta viime hetkellä jokin kiinnittää hänen huomionsa: puutarhassa pistää maasta esiin ihmisen käsi. Nykyhetken rauhaisan pinnan rikkoo talon synkkä menneisyys ja selvittämättä jäänyt rikos."

Mukaansatempaana pienoisromaani Mankelilta. Viimeisimmästä lukemastani Wallanderista on aikaa jo vuosia, joten vähän oli hakusessa "kuka, mitä, häh". Tarinan edetessä kaikki oleellinen tuli kyllä esille.

Juoni on taidokkaasti kirjoitettu. Kokonainen murhatutkinta ehditään käymään läpi suht lyhyessä sivumäärässä, mutta missään kohtaa ei tule sellainen olo, että olisi tarpeettomasti harpottu eteenpäin. Päinvastoin.  Oikein raikas vaihtelu dekkaritiiliskiville.

Kirjan lopussa on myös mielenkiintoinen pätkä, jossa Mankell kertoo Wallanderin luomisesta sekä kirjojensa synnystä. Ja perustelee hyvin, miksi Wallander-kirjoja ei enää tule.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Sari Luhtanen - Murusia


"Tähän asti Emmin elämä, koiraa myöten, on koostunut muiden rippeistä. Hän päätyy kotitalousopettajaksi, kun taas aina hohdokas Lili haaveilee elämästä Suomen Martha Stewartina. Ravintolapäivässä kuuluisan ravintoloitsijan, Sandran, huomion herättää kuitenkin yllättäen Emmi. Elämä saa vauhtia. Hänen blogistaan tulee suosittu, hän saa komean poikaystävän - montakin ja joka sorttia - ja kaikki tuntuu olevan mallillaan. Mutta kun Emmi on päässyt herkkupöytään, hän ei enää osaa lopettaa. Vähitellen Emmin on tajuttava, ettei kaikkea voi santsata. On löydettävä se, mistä oikeasti nauttii."

Tavoistani poiketen tartuin hömppäkirjaan dekkarin sijaan. Ehkä olen tottunut monisyisempiin kirjoihin koska tuntui, että tämä jäi hirmu pinnalliseksi. Loppuratkaisukaan ei yllättänyt. Lilin karikatyyrisyys alkoi jossain vaiheessa ärsyttää minä-keskeisyydessään. Kirjassa lähes kaikki tuntui liittyvät ruokaan ja joka välissä mainittiin ruokia. Tosin ihan liian hienoja, eikä tällainen tavallinen tallaaja oikein tiennyt mistä milloinkin puhuttiin. Ehkä olisi voinut enemmän käyttää kirjassa tavallisia ruokia.

Se taitaa kertoa kirjasta aika paljon, etten saa aikaiseksi siitä mitään tämän syvällisempää bloggausta.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Seppo Jokinen - Vihan sukua



"Komisario Koskinen joutuu setvimään Tampereella terroriteoilta näyttävää rikosvyyhtä. Suojelupoliisi painaa päälle, mutta Koskinen ei silti usko, että asiat ovat sitä, miltä ne päältä päin näyttävät."

Jo muutaman sivun jälkeen tuli sellainen olo, että olisi tavannut taas vanhan ystävän. Koskisen seikkailuja oli todellakin jo ikävä.

Kirja piti otteessaan koko ajan. Aikaa kului vain pari vuorokautta, mutta hirmusti ehti siinä ajassa tapahtua. Tosin sillä kustannuksella, että sekä Koskisen että muiden poliisien siviilielämästä oli vain pari ohimenevää lausetta. Kirjasta puuttuui lisäksi "ei tästä tule mitään" -jahkailu, joka oli oikein piristävää.

Ruotsalaisissa dekkareissa on paljon käytössä se, että varsinaisen kerronnan lisäksi sivujuonena on joku aikaisemmin tapahtunut ja tarinan lopussa nämä kaksi kerrontaa yhdistyvät tavalla tai toisella. Jokisen uutuus oli ainoa suomalainen kirja, jossa olen tähän törmännyt. En ole aivan varma, oliko tämä piristävää vaihtelua kotimaiseen kirjallisuuteen ja ruotsalaisuuden matkimista..

Aivan kirjan lopussa on pieni täky siitä, että Koskinen voisi vihdoin löytää uuden naisen elämäänsä. Seuraavaa kirjaa odotan innolla. Joko, joko, joko!?

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Camilla Läckberg - Enkelintekijä


"Pääsiäinen vuonna 1974 Valön saaressa Fjällbackan liepeillä. Illallispöytä on tyylikkäästi katettu, mutta kaikki paitsi perheen yksivuotias tytär Ebba ovat poissa. Oliko kyseessä rikos vai katosiko perhe omasta halustaan? Arvoitus ei koskaan ratkea. Vuosikymmenien päästä Ebba palaa Valön saareen. Hän ja hänen aviomiehensä Mårten ovat hiljattain menettäneet kolmevuotiaan poikansa, ja yrittäessään selvitä surustaan he ovat päättäneet avata majatalon vanhaan sisäoppilaitokseen, jota Ebban isä aikanaan johti ankaralla kädellä. Ebba ja Mårten ovat hädin tuskin ehtineet asettua aloilleen, kun he joutuvat tuhopolttoyrityksen kohteeksi. Ja kun he taloa remontoidessaan ryhtyvät poistamaan ruokasalin lattialautoja, löytyy niiden alta kuivunutta verta... Mitä Ebban perheessä oikein tapahtui - ja tapahtuu? Kirjailija Erika Falck tuntee tapauksen taustat ja suvun naisten traagisen historian. Hän päättää hakeutua Ebban puheille ja selvittää viimein mysteerin."

Koukuttava kirja. Kuten kaikki Läckbergin kirjat. Hänellä on mukaansatempaava tapa kirjoittaa aina pieniä pätkiä jostain tapahtuneesta ja pitää lukijan mielenkiinto yllä. Tasaseen tahtiin saadaan myös kysymyksiin vastauksia joten lukija ei turhaudu siihen, ettei mitään kerrottaisiin.

Kirjan etukannessa hehkutetaan, että Camilla Läckbergistä tulee koko ajan vain parempi. Äh, en tiedä. Mielestäni tämä ei ollut mitenkään parasta Läckbergiä. Enemmän tykkäsin esimerkiksi aiemmasta kirjasta, Majakanvartija. Luin Enkelintekijää pikkuhiljaa eteenpäin. Tästä kirjasta selvästi puuttuu se jokin, jonka takia kirjaa ei olisi voinut laskea hetkeksikään käsistä.

Tarinassa seurataan myös Valöön saarella olleita sisäoppilaitospoikia nyt aikuisina melkein 40 vuotta myöhemmin. Heistä kerrotaan jokaisesta pieniä pätkiä ja tuntuu, että he menevät sekaisin. Kirjan loppupuolella jo muistaa ketä oli ketä.

Olen Martinista tykännyt kaikissa aiemmissa kirjoissa, ja hänen vaiheitaan on ollut mielenkiintoista seurata. Nyt kuitenkin Martin jää jo alkuvaiheilla pois ja palaa kerrontaan vasta loppupuolella. Olin tästä vähän pettynyt. Vaikkei Martin osallistukaan tutkintaan, olisi häntä voinut silti käydä morjenstamassa vaikka Patrikin aloitteesta.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Anna Jansson - Kalpeat ja kuolleet



"Rikosetsivä Maria Wern saa selvitettäväkseen oudon tapauksen kotikaupungissaan. Yrttitarhuri Rosmarien aviomies häviää teille tuntemattomille, ja kolme hänen seurassaan ollutta miestä löytyy pian murhattuna. Murhan johtolangat kuljettavat milloin Rosmarien yrttimaalle, milloin eläinaktivistien mylläämälle turkistarhalle. Marian aviopuoliso Krister sooloilee tahollaan, ja Marian on kaiken keskellä selvittävä arjesta yksin. Haaveet uuden kodin sisustamisesta jäävät sikseen, kun kujanjuoksu häikäilemättömän murhaajan kanssa alkaa."

Kirja alkaa mukaansatempaavasti sillä, kun Maria makaa pimeässä huoneessa seuranaan kuollut mies. Maria yrittää pinnistellä muistiaan, ja alkaakin pikkuhiljaa hahmottaa, mitä on tapahtunut. Kirjaa on yksinkertaisesti pakko lukea eteenpäin, jotta saisi selville, miksi Maria on kuolleen miehen kanssa lukitussa huoneessa.

Tällä kertaa Kristerin ja hänen äitinsä lisäksi vihastuttaa myös Wernien naapuri, Majoneesi. Hänen edustamansa ihmistyyppi on hyvin tunnistettavissa, ehkä vähän liiankin hyvin. Ja se tekeekin kerronnasta niin loistavan.

Jos jotain miinusta pitää kirjasta hakea, mainitsisin Marian pomon, Ragnarssonin liian kliseisen persoonan. Inhottava pomo on liian käytetty ja kulunut rikoskirjallisuudessa. Vaihtelun vuoksi se paha poliisi voisi olla joko työkaveri eikä aina pomo.

Jansson punoo juonet hyvin yhteen ja kaikki saa selityksen lopussa. Viimeiset tapahtumat eivät jätä lukijaa kylmäksi. Onnistunut tarina, siis.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Johanna Tuomola - Murhaaja vierelläsi



"Mitä tekee ihminen, joka kokee jatkuvaa alentamista? Mitä tapahtuu, kun vanhemmat ja työnantaja tuovat alati esille pettymystään, kun mieli ei enää kestä vaan ajautuu harhapoluille ja löytää kuin varkain keinon, jolla tuntee saavansa vallan muihin nähden? Rikoskomisario Pentti Litmasen palatessa virkavapaalta hänellä on vaikeuksia päästä työvireeseen. Vasta eronneen perheenäidin katoaminen saa hänet ryhdistäytymään. Nainen näyttää hävinneen jälkiä jättämättä. Tutkimukseen osallistuva Noora Nurkka kamppailee samanaikaisesti lastensa huoltajuudesta. Pian Lohjan poliisi käsittää jahtaavansa pelottavinta mahdollista rikollista, sarjamurhaajaa. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan. Johanna Tuomolan viides Noora Nurkka -jännitysromaani Murhaaja vierelläsi vie ihmismielen pimeälle puolelle."

Olen lukenut Tuomolan aiemmatkin Noora Nurkka -kirjat ja tykännyt jokaisesta. Pelkäsin, että joko tulee kirjailijalta floppi, mutta Tuomolahan vaan parantaa kirja kirjalta.

Aika pian tarinan päästyä vauhtiin, oli päivän selvää kuka on murhaaja. Yleensä en tällaisista ratkaisuista pidä vaan ennemmin odotan jännityksellä loppua. Kerronnassa oli kuitenkin jotain niin koukuttavaa, että tämä murhaajan paljastuminen jo alkumetreillä ei haitannut mitään. Lopussa ei ollut perinteistä "tämä oli murhaaja ja nyt mennään ottamaan se kiinni" vaan jännitys piti kiinni otteessaan, ja välillä teki mieli huutaa, että voi hitto, ettekö te tyhmät poliisit tajua. (Äh, tulipa kökkö selostus, mutta en halua paljastaa viimeisiä tapahtua. Tiedätte mitä tarkoitan kun olette lukeneet kirjan.)

Henkilökategoriasta tykkäsin. Kun edes joku henkilöistä onnistuu herättämään voimakkaita tunteita lukijassa, henkilökuvaus on taatusti onnistunut.

Miinusta kirjasta voisin kuitenkin antaa siitä, että ajoittain kerronta selitteli liikaa. Oli hyvä, että joitain aiempia tapahtua avattiin tarkemmin lukijalle, koska hyvin voi olla että edellisen osan lukemisesta on aikaa tai niitä ei ole tullut luettua ollenkaan. Mutta liika selittely on liikaa. Ja se kyllä riittää, että kerran selitetään. Paikoittain oli myös ihan selvien, normaalien asioiden selittely liikaa. Tuli sellainen olo, että kirjalle oli yritetty saada puoliksi väkisin täytettä jotta siitä saadaan kirjan mittainen.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Uutuuksia

Arhippa, Pirkko: Tii taa Taneli.
Ilm. 10/2013.
Komisario Varpu Ahava ei ole tähänastisen elämänsä aikana jalallaan astunut golfkentälle. Hän hädin tuskin tietää, mikä on tii. Tilanne muuttuu, kun elokuisena aamuna Merigolfin vesiesteeltä löytyy nuoren miehen ruumis. Uhri on omistajaperheen poika, kohtelias ja hyvännäköinen vielä vainajanakin. Hänestä ovat pitäneet kaikki, erityisesti kaikki naiset.Mutta kovin syvältä Jani Nuutisen elämää ei tarvitse penkoa, kun siloisen ulkokuoren alta alkaa paljastua seikkoja, joista jokainen voisi olla motiivi murhaan.

Peura, Nina: Yöpakkasia.
Ilm. 10/2013.
Hanna Hankimo on historianopettajan sijaisena perinteikkäässä kaupunkikoulussa. Lukuvuoden alussa kaikki sujuu hyvin ja Hannalla on jopa lyhyt romanssi kollegansa kanssa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun kollega löytyy kuolleena koulun jäiseltä takapihalta. Vaikka romanssi oli ohi, oudolta vaikuttava kuolema vaivaa Hannaa. Mitä mies teki koulun pihalla yöaikaan? Hän ryhtyy selvittämään asioita poliisin tehdessä omia tutkimuksiaan, mutta huomaa pian, ettei kukaan tai mikään ole aivan sitä, miltä vielä syksyllä näytti...Hanna joutuu miettimään, haluaako hän edes tietää kaikkea sitä, mitä koulussa puuhataan. Myös hänen naiivi uskonsa oikeudenmukaisuuteen ja ihmisten hyvyyteen saa rajun kolauksen.

Kähkönen, Mika: Pimeimmät tunnit.
Ilm. 9/2013.
Kaikkea ei tarvitse muistaa. Jotkut asiat kannattaisi vain jättää taakseen. Salla Helmeri luulee saaneensa vihdoin elämänsä järjestykseen, kun hän alkaa saada outoja sähköposteja tuntemattomalta. Viestit ovat liian henkilökohtaisia ja uhkaavia, jotta ne voisi jättää vain huomiotta. Omituisinta on lähetysaika, joka osuu ajankohtaan jolloin Salla synnytti, erosi miehestään ja oli sairastua vakavasti. Häirikkö syyttää Sallaa jostain anteeksiantamattomasta rikoksesta. Ajatus piinaa Sallaa ja muodostuu hänelle pakkomielteeksi. Hänen on saatava selville kuka häntä syyttää ja mihin syytökset perustuvat. Eivätkö toistuvat painajaiset olekaan vain harmitonta unta? Varmistaakseen sen hänen on vielä kerran kohdattava elämänsä pimeimmät tunnit. Psykologisesti latautunut Pimeimmät tunnit on koukuttava, älyllinen ja puhdasoppinen jännitystarina ihmissuhteista sekä ihmismielen ja muistin hauraudesta. Samalla se on tiivis elämäkertaepisodi nuoresta naisesta, hänen peloistaan ja syyllisyyden tunnosta.

Tähtinen, Rake: Sidotut kohtalot.
Ilm. 10/2013.
Lenkkeilijä joutuu seksuaalirikollisen uhriksi. Juuri parisuhteensa päättänyt nuori nainen katoaa muutamaa päivää myöhemmin. Häirikön maineessa oleva kaupunginvaltuutettu penää kuukausia aiemmin tekemänsä tutkintapyynnön tilaa. Kaatopaikalta löytyy ruumis. Palapeli alkaa valmistua. Mutta minkälainen kuva siinä loppujen lopuksi on?

Katarina Wennstam - Tahra



"Jonas Wahl on menestyvä asianajaja. Hänellä on kaunis vaimo, fiksut lapset ja luksustalo. Ura on nousussa, ja häntä pyydetään televisioon kommentoimaan kohuttua ihmiskauppajuttua. Kukaan ei aavista, kuinka korkeilla panoksilla hän pelaa astuessaan valokeilaan.Wahlin televisiossa työskentelevän vaimon elämä vaikuttaa täydellisen kadehdittavalta. Mutta hänellä on karmiva tunne, ettei kaikki ole kunnossa. Mitä Jonas tekee niinä iltoina kun jää ylitöihin? Perheen 14-vuotias tytär on hämmentynyt heräävästä seksuaalisuudestaan. Omat fantasiat ja ulkomaailman reaktiot pelottavat ja houkuttelevat. Häpeä polttaa - mutta kenen lopulta pitäisi hävetä? Tahra aloittaa suursuosion saavuttaneen sarjan, jossa syyttäjä Madeleine Edwards puuttuu naisten nykypäivän Ruotsissa kohtaamaan väkivaltaan. "Älä kuvittele hetkeäkään, että pystyt lukemaan tämän kirjan loppuun liikuttumatta." - Plaza Kvinna. "

Kirjan aihe oli mielenkiintoinen ja kantaaottava. Monenlaiset näkökulmat ja eri kertojaäänet toivat moniulotteisuutta.

Epäonnistumisen ja onnistumisen raja on hiuksen hieno siinä kohtaa kun aikuinen nainen yrittää kertoa tarinaa 14-vuotiaan tytön silmin. Wennstam onnistui tässä kuitenkin hyvin, ja Wahlin perheen tytär Emma oli uskottava.

Jonas Wahl sai touhuillaan inhon nousemaan pintaan, mutta toisaalta taas hän voisi olla ketä tahansa menestyvä mies. Tämä hyvin korjaa käsitystä siitä, että seksiä ostaisivat vain hintelät pojat tai limaiset kuuskymppiset, yksinäiset miehet.. eli siis he, jotka eivät muuten seksiä saa.

Kirjaa mainostetaan dekkarina. Itselläni on käsitys, että dekkarissa pitää tapahtua murha. Tai ainakin vähintään joku kidnappaus ja sitten selvitellään sitä. Tai edes jotain. Kirjan ensimmäiset reilu sata sivua mietinkin, että mikä kirjan pointti on ja milloin oikeasti alkaa tapahtua.. Aiheen ympärille ja noilla kirjoittajalahjoilla oli varmasti saanut niin paljon enemmän rakennettua, joten sen puolesta kirja oli vähän pettymys.

Wennstamilta on ilmestynyt kaksi muutakin kirjaa: Turman lintu ja Alfauros, jotka aion varmasti lukea. Ja ainakin takakansien perusteella niissä tapahtuu murha. Eli minulle perinteisimpiä dekkareita. Vaikka ei tämäkään huono ollut. Hyvä ja polveileva kerronta piti otteessaan.

torstai 16. toukokuuta 2013

Melanie Gideon - Vaimo 22



"Mitä ilkeää olet viimeksi sanonut puolisollesi? Uskotko, että rakkaus voi kestää? Pohditko koskaan puolisosi jättämistä?

Alicella on kaksi lasta, kaikin puolin kunnollinen aviomies William – ja nyt ilmeisesti myös keski-iän kriisi. Kaksikymmentä vuotta enemmän tai vähemmän onnellisesti naimissa ollut Alice saa kutsun osallistua Avioliitto 2000-luvulla -kyselyyn. Hän vastaa kysymyksiin ensin hieman puolihuolimattomasti, sitten pohtien elämäänsä ja avioliittoaan yhä tarkemmin. Samaan aikaan hän ihmettelee, keitä hänen miehensä 321 Facebook-ystävää ovat ja miksi tämän statusta päivittää ihan erilainen mies kuin se, jonka kanssa hän meni naimisiin. Koodinimensä Vaimo 22 turvin Alice tutustuu kyselyn yhteyshenkilöön, Tutkija numero 101:een, ja pian sähköpostin lukeminen muuttuu päivän kohokohdaksi.

Gideonin oivaltava debyytti kertoo rakkaudesta, avioliitosta ja toisen ihmisen kohtaamisen vaikeudesta. Se näyttää myös, kuinka sosiaalisessa mediassa me voimme olla jotain ihan muuta kuin todellisuudessa. Alicen tarina etenee Facebook-päivityksien, sähköpostikeskustelujen ja hakukonetuloksien kautta. Humoristinen ja ajankohtainen romaani iskee suoraan ajan hermoon ja näyttää meille internetin kautta peilikuvamme. "


Kirja on aivan ihana tarina pitkästä parisuhteesta. Liian monet rakkausromaanit keskittyvät rakkauden etsimiseen ja rakastumiseen. Tuntuu, että vuosia kestänyt avioliitto on kärsinyt kirjallisuudessa inflaation. Eikö ketään kiinnosta lukea pitkistä parisuhteista!?

Henkilöhahmot ovat aidon tuntuisia ja päähenkilöön helppo samaistua. Vaikka kirjassa viliseekin henkilöitä, lukija pysyy silti hyvin kärryillä ketä on ketä. Erityisesti tykkäsin tarinan tavasta yhdistää facebookin chat-viestit, Google-haut, sähköpostit ja Twitter normaaliin kerrontaan.

Ehkä olen lukenut liikaa dekkareita, mutta olisin kaivannut kirjaan enemmän juonenkäänteitä ja "koukkuja". Ajoittain tuntui, että tarina junnaa liikaa paikallaan. Takakannessa mainittiin sähköpostien muodostuminen Alicen päivän kohokohdaksi, mutta itselläni ei tullut sellaista oloa kirjasta. Mielestäni olisi tuon mittaisessa kirjassa enemmän korostaa sitä, miten tärkeä tutkija 101 on Alicelle.

Tutkija 101:n henkilöllisyyden paljastuminen aiheutti sellaisen "plaah" mutta kun luki kirjan loppuun tuli ihana tunne Alicen ja Williamin avioliitosta, ja usko elinikäiseen parisuhteeseen. Eikä kukaan olekaan väittänyt, että se olisi helppoa tai itsestäänselvyys. Varsinkaan nykyaikana kun kaikki mikä ei toimi, voidaan heittää pois - myös sitoutuminen toiseen ihmiseen.

Kirjan lopussa oli epilogi, jossa oli hienosti oivallettu Google-hakujen muodossa kertoa mitä keskeisimmille henkilöille kuului. Kiteytti kirjan idean loistavasti.