"Älä hätäile. Lue vielä yksi kirja."

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Harlan Coben - Kadonneet






Neljä nuorta kuolee kesäleirillä. Kahden ruumiit löytyvät, kahden ei - ainoastaan jäljet kamppailuista ja heidän verisistä vaatteista. 20 vuotta myöhemmin löytyy murhattu mies, jonka hallusta löytyy metsämurhiin liittyviä lehtileikkeitä. Ruumishuoneella selviää, että mies on toinen niistä nuorista jotka kesäleiriltä katosivat ja jonka on luultu kuolleen jo kaksi vuosikymmentä aikaisemmin. Herää epäilys siitä, missä (ja miksi!) mies on piileskellyt ja missä neljäs nuorista on. Piirikunnansyyttäjä Paul Copeland alkaa selvittää asiaa: Kuka todella murhasi nuoret? Miksi yksi nuorista on piileskellyt 20 vuotta? Ja missä on Paulin sisko, se nuorista joka on edelleen kateissa?

Kirja pitää ehdottoman otteessaan koko ajan. Tarinaa on kerrottu useamman kertojan näkökulmasta, ja se todella pitää otteessaan. Millään ei olisi malttanut laskea kirjaa käsistä. Tapahtumia 20 vuoden ajalta tarjoillaan lukijalle hyvin pienissä palasissa, ja se tuo ison plussan kerrontaan.

Tuntui, että koko tarinan ajan jokaisen nurkan takaa tuntui tulevan uusia yllätyksiä, joten jännitin kovasti, millainen kirjan loppu olisi. Pelkäsin lopun olevan jotenkin nopeasti kyhätty kasaan tai lässähtävän ihan totaalisesti. Mutta viimeiseen asti yllätyksiä riitti. Jes! Oikein onnistunut lukukokemus.


Harlan Coben 
Kadonneet
2009
suom. Arto Schroderus
377 sivua 

maanantai 25. toukokuuta 2015

Jouko Raivio - Yövuoro






Yövuoro kertoo Vaahteran sairaalasta, jossa katoaa yöhoitaja kesken työvuoron. Juttua alkaa poliisin lisäksi tutkia sairaalan oma vartija-vahtimestari Jari Viirilä. Pian katoamisia tulee lisää, ja tuntuu että kuka tahansa sairaalan käytävillä vastaantuleva voisi olla syyllinen.

Kirja on kirjoitettu hienosti sekä Jari Viirilän että yövuoroja tekevän sairaanhoitaja Marja Riihisen näkökulmista vuorotellen. Marja on ollut samassa vuorossa kun yöhoitaja katosi, joten uteliaisuus nostaa päätään ja Marja tekee omia tutkimuksiaankin. Olin erityisen innostunut siitä, että kirjassa poliisit olivat hyvin pienessä roolissa vaan tutkimuksia teki sairaalan oma vartija-vahtimestari. Hänestä ei tehty mitään sankaria, vaan pikemminkin tuli sellainen käsitys, että hän teki tutkimuksia vähän vastentahtoisesti ihan vain sen takia, että ylemmältä taholta oli tullut käsky ja se nyt sattui kuuluvan hänen työhönsä. Hienosti oli vedetty raja siihen, mitkä kuuluvat selvästi poliisille ja mitä Viirilä pystyi itse selvittelemään. 

Olen lukenut tämän kirjan joskus aikaisemminkin. Tykkkäsin silloinkin kirjasta, joten tähän oli helppo tarttua. Aiemmasta lukukerrasta oli sen verran aikaa, että ei kyllä ollut mitään muistikuvaa murhaajasta. Sairaalan tapahtumat oli kuvattu uskottavasti, siitä iso plussa. Motiivia jäin pohdiskelemaan, mutta ehkä se on vain omaa tyhmyyttäni, että en tajunnut.. Tosin luin lopun vähän kiireellä, kun piti saada kirja luettua ennen nukkumaanmenoa. 

Seuraava Jouko Raivion kirja odottelee jo hyllyssä, ja kolmaskin Vaahteran sairaalaan sijoittuva dekkari pitää lukaista. Kaksi muuta kirjaa ovat siis Henkiin herätetty ja Pimeä valo


Jouko Raivio
Yövuoro
2001
237 sivua



perjantai 22. toukokuuta 2015

Mari Jungstedt - Joka yksin kulkee



Uusin Jungstedt, jee! Onneksi on tabletti ja e-kirjat, jotta tällainen tuppukylässä asujakin saa uutuuskirjat ennätysvauhdissa käsiin. Täällä olevaan kirjakauppaan niiden tulo kestää luvattoman kauan..

Yhtenä aamuna kolmevuotias Vilma katoaa äitinsä työpaikan edestä. Kukaan ei tunnu nähneen mitään. Vilman vanhemmilla on ollut huoltajuuskiistaa, ja epäilyt kohdistuvat Vilman isään. Myöhemmin katoaa toinenkin tyttö, Heidi. Karin Jacobsson saa päävastuun tutkinnasta kun Knutas on vielä sairaslomalla.

Kirja oli hyvin koukuttava, ja taattua Jungstedtia. Tarina piti otteessaan ja oli pakko lukea eteenpäin, jotta saan tietää, mitä on tapahtunut. Kirja kannatti ehdottomasti lukea, mutta silti lopusta jäi vähän sellainen nopeasti kyhätty olo. Eihän edellisestä Jungstedtin kirjasta ole kuin muutama kuukausi aikaa. Tarina etene pitkään tosi hyvin ja koukuttavasti, mutta sitten yhtäkkiä tuntui kuin tarina olisi pitänyt saada äkkiä valmiiksi ja ratkaisu vain tippui tutkijoiden eteen. Sitä paitsi arvasin syyllisen jo kauan ennen loppuratkaisua...

Jotain positiivista: tykkäsin hurjasti Karinin ja Knutaksen välille kehkeytyneestä suhteesta, ja siitä teinimäisestä ujostelusta. Monta kirjaa sitten tapahtumien murhien syyllinen pääsi silloin karkuun ja piilotteli maailma monen monta vuotta. Viime kirjassa tämä murhaaja kuolee takaa-ajon päätteeksi, Knutas oli juuri saamassa hänet kiinni. Nyt murhaajan puoliso on palannut maisemiin ja pelottelemaan Knutasta. Tämä antaa pienen lisäsävyn tarinalle ja Knutaksen sairaslomalle. Ja viimeiset tapahtumat antavat ymmärtää, että asia ei todellakaan jää tähän. Jatkoa odotellessa, iiik!


Mari Jungstedt
Joka yksin kulkee
2015
suom. Emmi Jäkkö
265 sivua

maanantai 18. toukokuuta 2015

Veera Vaahtera - Sattumalta sinun




Karoliina saa projektin filosofian laitokselta. Hänen tehtävänään on saada laitos uuteen nousuun, mutta se osoittautuu todella haastavaksi koska laitoksen esimies on kiinnostuneempi huonekasveistaan kuin oppiaineensa tuottavuudesta ja opettajat pelaavat sakkia tietokonetta vastaan sen sijaan että vastaisivat opiskelijoiden sähköposteihin. Välit entisen poikaystävän kanssa tuntuvat turhankin lämpimiltä ollakseen eronnut.

Kirja oli oikeinkin rentouttava ja juurikin sellaista "aivot narikkaan -hömppää". Vähän jännitin miten vieras yliopistomaailma minuun uppoaa, mutta siitä ei ole mitään ongelmaa. Ei siis todellakaan vaadi, että olisi ikinä itse edes jalallaan astunut yliopistolle, ymmärtääkseen kirjan tapahtumia. Ja paljon olikin keskitytty paljon muuhunkin, esimerkiksi Karoliinan exän siskon häät, joissa Karoliina on kaasona. 

Veera Vaahtera oli minulle vieras kirjailija. Tai siis niin luulin. Kirjan sain lahjaksi kun vapun tienoilla tavattiin Kirjasiskon kanssa. Tämä kirja on siis Vaahteran kolmas chick lit, ja yllätyksekseni löysin iPadilta kaksi aiempaa kirjaa. Jossain vaiheessa olen ne ostanut kun on halvalla saanut, mutta ovat jääneet tablettini uumeniin. Nyt siis hyvä syy tarttua niihin.

Karoliinalla on sutinaa sekä exänsä Villen kanssa että yliopistolla siviilipalveluksessa olevan Matiaksen kanssa. Koko kirjan ajan oli epäselvää kumman Karoliina valitsee, vai valitseeko kumpaakaan. Ja siitä pointsit. Tällaiset kirjat on parempia kuin ne, joista arvaa jo heti alussa, ketkä päätyvät yhteen.


Veera Vaahtera
Sattumalta sinun
2015
250 sivua

perjantai 15. toukokuuta 2015

Minna Lindgren - Ehtoolehdon tuho






Ehtoolehto-trilogian viimeinen osa, Ehtoolehdon tuho, jatkuu vähän sen jälkeen, johon edellinen osa jäi. Eli nyt Ehtoolehdon remontti on valmistunut ja Irma, Siiri ja Anna-Liisa ovat päässeet muuttamaan takaisin. Mutta Ehtoolehto on muutettu uuden geronteknologian testikohteeksi. Missään ei ole enää henkilökuntaa vaan kaikesta huolehtii teknologia: puhuvat seinät, 3D-tulosteena ruokaa tarjoileva AteriAutomaatti ja robotit auttavat niitä, jotka apua tarvitsevat. Älyvaatteet raportoivat asukkaiden voinnin muutoksista. Vapaaehtoiset opastava vanhuksia laitteiden käytössä, mutta pian selviää ettei heidänkään toimintasa ole niin pyyteetöntä kuin vanhukset ensin kuvittelevat.

Kirja tempaa toiminnallaan ja hersyvällä huumarillaan mukaansa. Teksti on helppolukuista ja yhtäkkiä tulee istuttua kirjan kanssa vaikka kuinka kauan ja vaan luettua sivu kaupalla, koska on pakko saada tietää, miten siinä käy.

Lindgren tarttuu hyvin ajankohtaisiin asioihin, taas kerran. Vanhusten pitkäaikaishoitoa ollaan enemmän ja enemmän laittamassa teknologian varaan. On kaikenlaisia hälytysrannekkeita, liiketunnistimia ja muita. Osa varmasti erittäin hyödyllisiä, erityisesti ne joilla valvotaaa, ettei muistisairas pääse karkaamaan rajatulta alueelta. Mutta siinä kohtaa kun aletaan puhua 3D-tulostetusta ruuasta, mennään ehkä liian pitkälle. Lindgren herättää ajattelemaan, miten pitkälle hoitoa voidaan laittaa vain teknologian varaan. Toivottavasti koskaan ei vanhustenhoidossa mennä näin pitkälle kuin Lindgrenin kuvaamassa kirjassa.

Isot kehut taas samasta asiasta kuin aiemmissakin Lindgrenin kirjoissa. Kuoleman ja kuolemisen kuvaukset.. ah, niin hienoa kuvausta. Kuolema on luonnollinen asia, ja se kuvataan sen mukaisesti. Tähänkin tosin laitettu mukaan kannanotto siitä, miten kuolema on laitostettu ja vieraannutettu yhteiskunnasta. "Vanhuuteen ei saa kuolla".

Tykkäsin kirjasta (ja koko trilogiasta) todella paljon. Harmi, että lopusta sai sellaisen käsityksen, että Ehtoolehdon tarina oli tässä...

Minna Lindgren
Ehtoolehdon tuho
2015
289 sivua

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Camilla Läckberg - Leijonankesyttäjä


Tyttö juoksee metsästä suoraan ratsastajan eteen, ja tuupertuu siihen. Myöhemmin sairaalassa tyttö menehtyy vammoihinsa ja käy ilmi, että hän on joutunut silmittömän väkivallan uhriksi. Tyttö, Victoria, on ilmoitettu kadonneeksi vain muutama kuukausi aiemmin, ja vaikuttaa että tapauksella on kytköksiä muihinkin kadonneisiin tyttöihin. Poliisien mieliin nousee pelko siitä, onko muutkin tytöt joutuneet saman väkivaltaisin ihmisen satimeen. Samaan aikaan kun Patrik ryhmineen selvittää kadonneiden tyttöjen tapausta, Erica kirjoittaa kirjaa Lailasta, joka istuu vankilassa miehensä taposta. Mitä pitemmälle tarina etenee, sitä enemmän lukijalle tulee sellainen olo, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää...

Pariin aiempaan Läckbergin kirjaan olen ollut vähän pettynyt, mutta tämä oli hyvä. Jossain kohtaa kirjaa olin ihan varma, että tiedän murhaajan, mutta en sitten tiennytkään. Ja itseasiassa se tulikin ihan puskista. Oikein onnistunut kerronta siis.

Paikka paikoin mua häiritsi Erican sekaantuminen poliisitutkintaan, mutta yritin kestää. Ja loppujen lopuksi paljon olikin niin, että Erica selvitteli vain vankilassa olevan Lailan tapausta, josta kirjoitti kirjaa ja Patrik ryhmineen selvitti kadonneita tyttöjä.

Poliisin siviilielämän kerronta on ihan ok, mutta tässä kirjassa jäi häiritsemään se, että Erican siskosta, Annasta kerrottiin suhteellisen paljonkin eikä se liittynyt mitenkään mihinkään.. Dekkarit erikseen ja ihmissuhdesotkut erikseen - kiitos.

En odottanut kirjalta mitään koska pelkäsin pettyväni, mutta tämä olikin ihan hyvä. Ainakin parempi kuin edellinen. Ekat Läckbergin kirjoista on silti parhaita.


Camilla Läckberg
Leijonankesyttäjä
2015
suom. Outi Menna
442 sivua

tiistai 5. toukokuuta 2015

Bloggaamisessa parasta...

... kirjojen ja kirjavinkkien lisäksi on tutustua ihaniin ihmisiin. 
Erityisesti sellaisiin, joiden kanssa kirjamaku menee ihan yksiin.
Ja sitten on se yksi erityinen, 
jonka kanssa tuntuu ihan kaikki ajatukset menevän yksiin,
Kirjasisko <3
Alunperin mä seurasin hänen blogia ja hän minun blogiaan, 
facebookissa päädyttiin ensin samaan kirjaryhmään.
Hän laittoi minulle kaveripyynnön,
jatkettiin keskustelua yksityisviestein ja huomattiin nopeasti, 
että meillä on paljon muutakin yhteistä kuin lähes identtinen kirjamaku. 

Nyt vihdoin viime sunnuntaina nähtiin ihan livenä lähes vuoden nettikirjoittelun jälkeen.
(asutaan ihan eri puolilla Suomea)
Voih, oli kyllä ihanaa! Melkein kolme tuntia hujahti yhtäkkiä, 
ja tuntui, että vielä jäi paljon juttelemattakin. 



Tällaisen kirjapinon sain Kirjasiskolta. Kovasti tekisi mieli ahmia koko pino kerralla, 
mutta vielä pitää pari viikkoa pysytellä muunlaisen kirjallisuuden parissa. Sitten juhlistan pääsykoeurakan päättymistä lukumaratonilla. 

Nämä tekemäni värikkäät villasukat saivat uuden kodin Kirjasiskoni luota. 
Hyvä vaihtokauppa ;)