"Älä hätäile. Lue vielä yksi kirja."
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pakkanen Outi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pakkanen Outi. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. syyskuuta 2015

Outi Pakkanen - Helle



Muutama aiempi Pakkasen dekkari on ollut pettymys, joten en oikein tiennyt mitä odottaa kun tätä kirjaa aloin lukea. Jo parin sivun jälkeen olin ihan totaalisen koukussa. Ahmin sivuja ja kaikki muu tuntui unohtavan.

Monen dekkarin verran Anna Laine on ollut hyvin pienessä sivuosassa tai vilahtanut vain kadunkulmassa, mutta tässä dekkarissa (kuten etukannen logostakin huomaa) Anna Laine on päähenkilönä. Ja voi että miten olikaan ollut ikävä häntä. 

Annan omassa asunnossa sattuu vesivahinko ja hän joutuu evakkoon. Annan ystävä Mervi tarjoaa Annalle väliaikaisesti käyttöön 95-vuotiaan tätinsä asuntoa. Täti itse on joutunut pitkäksi aikaa sairaalaan. Anna ottaa tarjouksen vastaan vaikka asunnossa ei ole edes kunnon keittiötä, muutakaan vaihtoehtoa Annalla ei ole koska hänen oma asuntonsa on asuinkelvoton.

Pian muuton jälkeen Anna huomaa, että kerrostalo on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä. Annan asunto on ensimmäisessä kerroksessa, maantasalla joten hän joutuu osittain tahtomattaankin seuraamaan talon elämää ja sen kaikkia asukkaita.  

Anna ja hänen mäyräkoiransa Justus ovat olleet jo pitkään kahdestaan, mutta nyt Anna kiinnittää huomiota yhteen ihanaan mieheen ja pian tunteet saavat vastakaikua. Ihana seurata Annan mieskuvioitakin vaihteeksi. 

Helle on ennenkaikkea psykologinen trilleri. Sen kiemuran vie mukanaan niin totaalisesti, että vasta sivulla 200 herää ja tajuaa, että sata sivua jäljellä eikä vielä ole tapahtunut edes murhaa. Noh, kyllä se ruumiskin saadaan kun rappujuhlien jälkeen yksi on joukosta pois...

Outi Pakkanen
Helle
Otava, 2015
332 sivua


(Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta, mutta se ei vaikuta mitenkään blogitekstini sisältöön!)

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Outi Pakkanen - Marius



Outi Pakkasen uutuuskirjassa Marius nimettömäksi jäävä päähenkilö alkaa selvittää koko kansan tunteman tv-tähden Mauri "Marius" Leppäsen outoa kuolemaa. Päähenkilö matkustaa Berliinistä Helsinkiin entisen pomonsa pyynnöstä, ja alkaa selvittää Mariuksen kuoleman taustoja tarkoituksenaan tehdä juttusarja Mariuksesta. Mielenkiintoisen tapauksesta tekee se, että Marius on päähenkilön entinen rakastettu vuosi(kymmeni)en takaa.

En tykännyt tästä kirjasta. Mutta tulipa luettua.
Pakkasen vanhemmat kirjat ovat huomattavasti parempia. Tämä oli sellaista "yleistä diipadaapaa" koko kirja. Päähenkilö kuljeskeli ympäri Helsinkiä ja tapasi muutamia ihmisiä. Miljööt ja ruuat oli kuvattu hyvin. Se oli iso plussa. Mutta muuta hyvää en kirjasta keksi sanottavaa. Henkilögalleria oli hyvin suppea ja loppuratkaisu.. ööö.. pettymys.

Jos jakaisin lukemista kirjoista tähtiä, tämä kirja saisi asteikolla 1-5 tähteä ehdottomasti vain yhden.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Outi Pakkanen - Rakastaja


Mun piti lukea seuraavaksi arvostelukappalerna saatu Ellilän uutuus, ja pääsinkin siinä suht hyvän matkaa kun kirjastosta tuli uusin Pakkanen enkä voinut vastustaa kiusausta..

Pakkasen pari aiempaa kirjaa on ollut pettymys, joten ennakkoajatuksena oli että mahtaako tämä olla psk vai tosi psk. Voi todeta että "ei huano". Kaipaan silti niitä Pakkasen kirjailijauran ensimmäisiä dekkareita joissa oikeasti tapahtui murha heti alkusivuilla.

Rakastaja kertoo entisestä rivitaloyhteisöstä, jotka ovat kaikki muuttaneet pois ko. talosta mutta pitävät yhteyttä illasistujaisten merkeissä. Kahden ihmisen välille on syttynyt suhde, joka on tullut kolmannen ihmisen tietoon ja hän haluaa kostaa. 

Vaikka ihmisiä on jonkin verran, heidät on esitelty pikkuhiljaa ja kaikki ovat niin erilaisia, että eivät mene sekaisin. Myös Anna Laine ja Justus ovat mukana. Päähenkilö Veera Halme ja Anna ovat ystävystyneet. Vaikka Pakkasen kirjat ovat hyvin erilaisia, Anna Laine koirineen tuo niihin jotain tuttua ja turvallista.

Pakkasen kerronta on mukaansatempaavaa, jopa niin paljon että vasta muutama kymmentä sivua ennen loppua huomaa, että niin, mites se murha!? No tapahtuuhan se ihan kirjan lopussa ja muutamaa sivua myöhemmin murhaaja tunnustaa. Tylsääää! Vähän jäi sellainen olo, että Pakkasella oli idea kirjasta ja vasta loppumetreillä huomasi että hitto, tämänhän piti olla dekkari - äkkiä murha jostain. 

Mutta jokatapauksessa tykkäsin ja suosittelen.