"Älä hätäile. Lue vielä yksi kirja."

lauantai 30. marraskuuta 2013

Liza Marklund - Ajojahti


Hienostoalueella asuva julkkispoliitikko Ingemar Lerberg joutuu raa´an kidutuksen kohteeksi ja hänen vaimonsa Nora on kadonnut jälkiä jättämättä. Annika Bengtzon tekee lehtijuttuja aiheesta. Samaan aikaan Annikan pomo, Anders Schyman joutuu julkisuuden riepoteltavaksi ja Totuuden Valo -nimisen blogin silmätikuksi koska oli tehnyt lähes 20 vuotta sitten dokumentin kadonneesta naisesta, Viola Söderlandista.

Annikan lisäksi toisessa tärkeässä roolissa on poliisissa analyytikkona työskentelevä Nora Hoffman. Hänen touhujaan seurataan tarkasti läpi kirjan, ja tuntuikin, että poliisin työ oli paljon isommassa roolissa tässä kirjassa kuin aiemmissa. Oli kuitenkin pettynyt, että Norassa keskityttiin vain "työminään" ja siviilielämä jäi kokonaan varjoon.

Annika on aloittanut uusperhe-elämän erottuaan Thomasista ja joutuu uuden miehensä Jimmyn tyttären vihan kohteeksi. Marklund on hyvin uskottavasti saanut kuvattua uusperheen arkea ja asetelmat ovat mielenkiintoisia. Ajoittain oikein harmittaa Annikan puolesta kun hän niin kovasti yrittää tulla toimeen Jimmyn tyttären kanssa.

Loppuratkaisu olisi se, jossa tämän kirjan kohdalla olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin. En halua kuitenkaan pilata kenenkään lukunautintoa joten tyydyn toteamaan vain: olin pettynyt. Osa kirjan edetessä esiintulleista asioista jää lopussa ratkaisematta ja se jää vaivaamaan. Rakkausromaanissa voi jäädä auki ratkaisu tyyliin, ehkä he vielä tapasivat tai sitten eivät. Dekkarissa se ei kuitenkaan todellakaan käy vaan haluan kaikkiin kysymyksiin ratkaisun.

torstai 21. marraskuuta 2013

Sirpa Tabet - Kaikki kaupan


Eläinlääkäri Meri Tähtisen kollega Risto Koivu kuolee auto-onnettomuudessa. Pian selviää, ettei se ollutkaan onnettomuus, vaan Ristolla oli unilääkettä veressään. Riston autossa oli kolarihetkellä myös kultainen noutaja. Ensin luullaan, että koira kuoli kolarissa, mutta sitten selviääkin, että se oli kuollut jo aikaisemmin. Meriä aletaan seurata ja häneltä aletaan vaatia jotain esinettä tai hän olisi todellisessa vaarassa. Merillä ei ole mitään tietoa, mitä uhkaukset koskevat.

Tarina on hyvin rakennettu ja pitää koko ajan otteessaan. Poliisit käyvät aika ajoin jututtamassa Meriä, mutta rikostutkinta ei ole mitenkään isossa osassa kirjassa. Meri tietää vain sen verran, mitä itse osaa päätellä poliisien puheiden rivien välistä. Hänellä ei ole mitään tuttua poliisia, joka voisi kertoa väliaikatietoja.

Merin varjostaja, Varjoääni tuntuu olevan joka paikassa ja pari kertaa "hyökkääkin". Se pitää lukijan koko ajan hereillä ja pakko lukea eteenpäin.

En ole varma, miten paljon uskallan kirjasta kirjoittaa, jotten pilaa teidän lukunautintoa. Kaikki kun liittyy kaikkeen. Tässäkin kirjassa.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Haaste

Haastan hastettavaksi haastajan.. tai jotain sinne päin. Yritän siis epätoivoisesti saada viimeisenkin tutkimusmetodiikan tehtävän vihdoin palautettua ja oli pakko tulla pitämään pieni tauko blogini pariin.

Katse on jo ensi vuodessa, vaikka tätä vuottakin ja lukemattomia kirjoja on vielä jäljellä. Kehittelin tuossa tehtävää tehdessä (jep, liittyy tosi hyvin aiheeseen!) itselleni haasteen vuodelle 2014.

HAASTE

Kirjahyllyni on pullollaan (edelleen) lukemattomia kirjoja. Haastankin itseni lukemaan kirjahyllystäni 50 kirjaa vuonna 2014. Keskimäärin siis kirja per viikko. Jätän lukutahtiin pienen tilan myös ensi vuoden aikana ilmestyville uutuuksille, joista en kuitenkaan malta pitää näppejäni erossa.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Tuija Lehtinen - Morsiuskamari


Morsiuskamari kertoo Neela Naakasta, joka työskentelee kampaajana vuokratuolilla ja on juuri muuttanut suutarintalon yläkertaan. Asuntoon liittyy uskomus ja sitä nimitetäänkin Morsiuskamariksi. Jokainen asunnossa 2000-luvulla asunut nuori nainen on löytänyt kadun väestä Sen Oikean. Ja miehiä kadulla riittää.

Kirja on hykerryttävä tarina Sen Oikean etsimisestä. Tai pikemminkin pitäisi sanoa, että Neela yrittää punnita kenestä olisi poikaystäväainesta. Useampikin varteenotettava vaihtoehto on kuvioissa, mutta onko heistä kenestäkään kunnon parisuhteeseen.

Lisämausteen kirjaan tekee Neela opiskeluaikaisen ystävän äidin kuolema. Hän joutuu kävelykadulla auton yliajamaksi ja Neela yrittää asiaa selvitellä. Hän tulee siinä samalla viettäneeksi kiihkeän yön opiskeluaikaisen ystävänsä kanssa, mutta epäilee, että Ramusta olisi poikaystäväksi.

Yliajo oli toisaalta mielenkiintoinen sivujuoni, mutta tykkään ennemmin hömpän hömppänä ja dekkarit dekkareina - myös tällaiset pikkurikollisten selvittelyt pois hömpästä.

Henkilögalleria on mielenkiintoinen, ja erityisesti Cafe Nappikaupassa kokoontuvat ikätytöt. Mielestäni on mukavaa, että hömppäkirjaan on päässyt keskeisiin osiin muitakin kuin vain nuoria ihmisiä.

Juonien ratkaisut ovat tyhjentäviä, ja lukijalle jää hyvä mieli Neelan puolesta.

torstai 7. marraskuuta 2013

Pirkko Arhippa - Tii taa Taneli


Golfkentältä löytyy ruumis, toisen omistajapariskunnan poika on murhattu ja Varpu Ahava saa jutun tutkittavaksi.

Olen aiemmin tykännyt Arhipan kirjoista, mutta tämä oli pieni pettymys. Tai sitten edellisestä on niin pitkä aika etten muista hänen kirjoitustyyliään ja kuvittelin kirjan erilaiseksi ( =paremmaksi).

Juoni oli hyvin rakennettu vaikkakin ratkaiseva asia tuntui olevan punakynällä ympyröity jo paaaljon ennen loppuratkaisua. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja vaikka porukkaa oli jonkun verran, heidät erotti hyvin toisistaan. Ja jokaisella oli oma tarkoituksensa tarinan kulussa.

Minua häiritsi suunnattomasti tarinan turha rönsyily. Ymmärrän taustojen kertomisen siinä kohtaa kun tulee uusi (pää)henkilö tai aloitetaan kokonaan uusi kirjasarja, mutta Varpu Ahavasta kertoa kirjoja on jo lukuisia, joten tässä kohtaa ei pitäisi enää kertoa juurta jaksaen Varpun nuoruuden avioliitosta ja alkoholiongelmasta. Ajoittain tuntui siltä, että tarinasta ei oltu saatu tarpeeksi pitkää kirjan mittaan joten oli päädytty "copy pasteen" pätkiä vanhoista kirjoista.

Lainasin kirjastosta Arhipan edellisen kirjan, Kihlaava kuolema ja toivon, että se olisi parempi. Itse olen lukenut ehkä 10 viimeisintä Arhipan kirjaa, mutta ystäväni joka on lukenut kaikki Arhipan kirjat, sanoi hänen alkaneen toistaa itseään jo monta kirjaa sitten eli ihan hyvä, että itse huomasin asian vasta nyt.

Nanowrimo // Päivä 7

Nanowrimo laahaa nyt pahasti perässä. Sanoja on kasassa vasta reilu 5 000. Nyt on kaks päivää mennyt muissa menoissa, ajatukset myös joten kirjoittaminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Laskin jo noita viikkotavoitteita, jotta pysyisin lopullisessa tavoitteessa.

Tän viikon päätteeksi pitäisi olla kasassa 16 670 sanaa eli yli 11 000 sanaa lisää. Jos pystyisin kirjoittamaan edes suurimman osan tuosta puuttuvasta määrästä ni voisin jatkaa hyvillä mielin ens viikolla nanowrimoa.

Olen kyllä miettinyt myös, että jos nanowrimoa venyttäisi ensi kuun puolelle. Tässä tuntuu olevan projektia jos toistakin nyt meneillään lähestyvän joulun takia, joten en haluaisi nanosta mitään ylimääräistä stressiä. Toisaalta se on hyvä keino irtautua kaikesta muusta stressistä. Täytyy katsella, miten tää tästä lähtee etenemään ja sen mukaan sitten miettiä, yritänkö saada sanamäärän kasaan ennen marraskuun loppua vai ennen vuoden loppua.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Nanowrimo // Päivä 3

Marraskuu on virallinen nanowrimo - kuukausi. Ideana siis kirjoittaa kuukauden aikana kokonainen romaani. Pituudeltaan tekstin tulisi olla vähintään 50 000 sanaa. Laskin, että se tarkoittaisi 1666,66666... (eli noin 1667) sanaa päivässä. Tavoitetta siis riittää.

Nyt on hyvä sauma saada kauan mielessä pyörinyt romaani-idea paperille.

Kasassa on nyt 2 618 sanaa ja tämän päivän kirjoitusurakka vielä edessä päin.


muoks. klo 20:03
sanoja kasassa 4 612.


Päivittelen sivu-palkista löytyvään nanowrimo-kohtaan sanamäärän kertymistä päivittäin sen lisäksi, että silloin tällöin teen fiiliksistä erillisen postauksen.