"Pääsiäinen vuonna 1974 Valön saaressa Fjällbackan liepeillä. Illallispöytä on tyylikkäästi katettu, mutta kaikki paitsi perheen yksivuotias tytär Ebba ovat poissa. Oliko kyseessä rikos vai katosiko perhe omasta halustaan? Arvoitus ei koskaan ratkea. Vuosikymmenien päästä Ebba palaa Valön saareen. Hän ja hänen aviomiehensä Mårten ovat hiljattain menettäneet kolmevuotiaan poikansa, ja yrittäessään selvitä surustaan he ovat päättäneet avata majatalon vanhaan sisäoppilaitokseen, jota Ebban isä aikanaan johti ankaralla kädellä. Ebba ja Mårten ovat hädin tuskin ehtineet asettua aloilleen, kun he joutuvat tuhopolttoyrityksen kohteeksi. Ja kun he taloa remontoidessaan ryhtyvät poistamaan ruokasalin lattialautoja, löytyy niiden alta kuivunutta verta... Mitä Ebban perheessä oikein tapahtui - ja tapahtuu? Kirjailija Erika Falck tuntee tapauksen taustat ja suvun naisten traagisen historian. Hän päättää hakeutua Ebban puheille ja selvittää viimein mysteerin."
Koukuttava kirja. Kuten kaikki Läckbergin kirjat. Hänellä on mukaansatempaava tapa kirjoittaa aina pieniä pätkiä jostain tapahtuneesta ja pitää lukijan mielenkiinto yllä. Tasaseen tahtiin saadaan myös kysymyksiin vastauksia joten lukija ei turhaudu siihen, ettei mitään kerrottaisiin.
Kirjan etukannessa hehkutetaan, että Camilla Läckbergistä tulee koko ajan vain parempi. Äh, en tiedä. Mielestäni tämä ei ollut mitenkään parasta Läckbergiä. Enemmän tykkäsin esimerkiksi aiemmasta kirjasta, Majakanvartija. Luin Enkelintekijää pikkuhiljaa eteenpäin. Tästä kirjasta selvästi puuttuu se jokin, jonka takia kirjaa ei olisi voinut laskea hetkeksikään käsistä.
Tarinassa seurataan myös Valöön saarella olleita sisäoppilaitospoikia nyt aikuisina melkein 40 vuotta myöhemmin. Heistä kerrotaan jokaisesta pieniä pätkiä ja tuntuu, että he menevät sekaisin. Kirjan loppupuolella jo muistaa ketä oli ketä.
Olen Martinista tykännyt kaikissa aiemmissa kirjoissa, ja hänen vaiheitaan on ollut mielenkiintoista seurata. Nyt kuitenkin Martin jää jo alkuvaiheilla pois ja palaa kerrontaan vasta loppupuolella. Olin tästä vähän pettynyt. Vaikkei Martin osallistukaan tutkintaan, olisi häntä voinut silti käydä morjenstamassa vaikka Patrikin aloitteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti