"Älä hätäile. Lue vielä yksi kirja."

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Belinda Bauer - Ruumis nro 19


Aspergerin syndroomaa sairastava Patrick Fort opiskelee anatomiaa. Hänen opintoihinsa kuuluu ruumiinavausharjoittelu lääketieteenlaitoksella ja hän saa ryhmänsä kanssa tutkittavaksi ruumiin numero 19, ja heidän tarvitsee selvittää ruumiin kuolinsyy. Kuolinsyyn selvittely tuntuu käyvän ylivoimaisen haastavaksi, joten Patrick päätyy urkkimaan tiedon kuolleen miehen papereista. Niissä lukee, että mies olisi kuollut sydänpysähdykseen, mutta Patrick on varma että sydän oli kunnossa. Patrick saa papereista selville myös miehen henkilöllisyys, ja alkaa itse selvittää todellista kuolinsyytä. Mutta se ei ole ollenkaan niin helppoa kuin hän kuvitteli. Varsinkaan kun kukaan ei usko hänen puheitaan siitä, että papereihin merkitty kuolinsyy on väärä.

Tarina oli alkuun todella hidastempoinen. Luin väliin uuden Koskisdekkarin ja jatkoi sitten tämän parissa. Meinasin jo lopettaa koko kirjan kesken, mutta sitten päätin kuitenkin jatkaa. Ja kirja osoittautui hyväksi. Patrickin Asperger on kuvattu todella hyvin ja saa aikaan tragikoomisia tilanteita.

Kirjassa kerrottiin montaa tarinaa päällekäin ja se tuntui sekavalta. Loppujen lopuksikaan en ollut ihan varma miten ne kaikki liittyivät toisiinsa. Ainakin yksi tarinoista tuntui jääneen vain täytetarinaksi. 

Kirjan viimeiset satasivua luin ahmimalla. Loppuhuipennus oli tosi hyvä, ja yleisestikin kaikki ratkaisut tarinoille. Mutta siitä huolimatta tämä kirja ei multa suurta hehkutusta saa.


Belinda Bauer
Ruumis nro 19
2014
suom. Natasha Vilokkinen
427 sivua 


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Seppo Jokinen - Kuolevaksi julistettu






Uusi Koskisen seikkailu on täällä taas! Jippii!

Tarina alkaa sillä kun Hanu juoksee henkensä edestä karkuun vainoajiaan. Kun poliisi näkee tapauksen, Hanu kiistää kaiken. Kuluu vain hetki kun Hanun päälle yritetään ajaan. Eikä hän taaskaan suostu puhumaan asiasta poliisille.  Samaan aikaan Tampereen ravintoloissa naisia vaanii mies, jonka saaliiksi joutuneet uhrit heräävät seuraavana päivänä oudoista paikoista eri puolilta kaupunkia. Oman lisänsä tarinaan tuo vielä Ulla Lundenin tytär Lotta, joka on ollut kadoksissa jo yhdeksän kuukautta ja kaikki valmistautuvat pahimpaan.

Seppo Jokinen on mestarillinen tarinankertoja ja Koskisdekkarit pitävät tasonsa kirja toisensa perään. Kirjassa on sopivasti mukana Koskisen siviilielämää, mutta kirja ei silti ajaudu selvittelemään parisuhdekiemuroita. Tämä tuo tarinasta elävämmän ja ajatuksen siitä, että "poliisitkin ovat vain ihmisiä" kärsiessään lastenhoito-ongelmia.

Kirjan loppupuolelta saa sellaisen käsityksen, että hirmu montaa Koskisesta kertovaa dekkaria ei olisi enää tulossa kun Koskinen pohtii omaa eläköitymistään ja sitä, miten kauan vielä jatkaa tehtävissään. Mutta toivottavasti niitä tulee vielä monia.. Vaikka Koskinen alkaa lähentyä kuuttakymppiä, voihan komisario eläkkeelläkin tehdä yksityisetsivän hommia - toivossa on hyvä elää :)

Kirja ilmestyy vasta tällä viikolla paperiversiona, e-kirjana ilmestyi jo 1.4. ja hetihän se piti silloin saada. Nyt harmittaa, että joudun odottamaan vielä vuoden uutta kirjaa. Ehkä sitä odotellessa voisi aloittaa kirjojen lukemisen järjestyksessä alusta...

Seppo Jokinen
Kuolevaksi julistettu
2015
xx sivua