"Älä hätäile. Lue vielä yksi kirja."

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joulun odotusta


Ensimmäinen adventtisunnuntain alkaa olla lopuillaan ja huomenna on JOULUkuu,
joten aika herätellä joulufiiliksiä. 

Kirjabloggarit ovat yhdessä tehneet tänä(kin) vuonna joulukalenterin,
jossa Lukutoukan ruokalistakin on mukana :) 
Ensimmäinen luukku aukeaa huomenna Amman lukuhetki -blogissa (http://ammankirjablogi.blogspot.fi)

tiistai 18. marraskuuta 2014

Tuija Lehtinen - Armon aika


Tuija Lehtinen
Armon aika
355 sivua
Otava, 2014
mistä: arvostelukappale









































































     



Armon aika kertaa Mona Merestä, joka jättää vanhan elämänsä ja laimentuneen avioliiton Berliinissä taakseen ja muuttaa pienelle paikkakunnalle töihin enonsa Armon omistamaan apteekkiin. Hän tutustuu samalla uusiin miehiin ja pohtii sukulaistensa edesottamuksia. Kirja oli niin mukaansa tempaava, että toivoisin tästä henkilögalleriasta ilmestyvän vielä uusiakin kirjoja.

Mona on helposti samaistuttava henkilö. Hänellä on inhottava exä (kenelläpä ei ;) ), toteutumattomia lapsihaaveita ja ystävät kadonneet parisuhteen aikana. Nyt hän etsii uutta suuntaa elämälleen ja uusia ihmissuhteita ympärilleen.

Aina on positiivistä bongata pienen pieniä paikkakuntia kirjoista, eikä kaikki ole kotoisin Turusta, Tampereelta tai muusta isosta paikkakunnasta. Nyt yksi kirjan henkilöistä oli kotoisin Nakkilasta. Hih.

Kirjaa lukiessa hihittelin kömmähdyksille, mutta kirja myös yllätti käänteillään ja saa vihaamaan tiettyjä kirjan henkilöitä. On aina positiivista kun kirja herättää koko tunneskaalan lukemisen edetessä. Todellinen lukuELÄMYS. Hyvin herkullisena hahmona mieleen jäi Lilian King, uransa jo parhaat päivät nähnyt iskelmätähti. Hänen turkkinsa näkee verkkokalvoilla, pikkupiskin (jonka hankkii kirjan edetessä) räksytyksen kuulee ja imelän hajuvesipilven haistaa.

Minulla on hyvin harvoin arvostelukappaleita, mutta tämä oli kirja jonka halusin, pyysin ja sain. Pakkohan se oli kun kuulin mitä kansilieve pitää sisällään. Olen kriiseillyt blogini kanssa ja miettinyt sen kohtaloa "kun ei tätä kuitenkaan kukaan lue". Noh, ei se ihan niinkään taida olla. Tämän suurempaa arvostusta pieni kirjabloggari ei voi saada:


torstai 6. marraskuuta 2014

Pirkko Arhippa - Parhain sä oot

Pirkko Arhippa
Parhain sä oot
212 sivua
Mäkelä, 2014
mistä: kirjastosta


Arhipan uutuusdekkarissa Varpu Ahava ratkoo Elisan murhaa. Elisa on 14-vuotiaan Sannan äiti ja töissä ravintolassa. Hän on yöllä palaamassa töistä ja aamulla hänet löydetään murhattuna kotimatkan varrelta.

Kirja on oikein hyvä välipaladekkari ja vaihtelua paksujen tiiliskivien väliin. Tykkään kuitenkin enemmän Arhipan ensimmäisistä Varpu Ahava -dekkareista. Kirja toisensa jälkeen tuntuu toistuvan sama (aika kulunutkin) kaava. Enkä tykkää Arhipan liian jaarittelevasta tyylistä. Monta asiaa selitetään pitkästi useampaan kertaan ihan niin kuin kirjailija ei muistaisi kertoneensa sen jo. Esimerkiksi Varpun oman Elisa-tyttären väkivaltainen kuolema. Selviä ajatusvirheitäkin tuntuu olevan. Erityisesti mieleen jäi kohta, jossa Varpu päätti jättää parasetamolin ja pysytellä vain Panadolissa. Okei, joo.. mutta ne on sama asia.

Iso plussa dekkarissa on aina se, että murhaaja selviää vasta lopussa. Tai sitten mä olen vaan niin tyhmä, etten sitä koskaan arvaa. Mutta siis murhaaja oli yllätys, ja se oli hyvä asia.

Arvosana (1-5): 2