"Rikostutkija Maria Wern hälytetään koeputkihedelmöityksiin erikoistuneelle yksityiselle klinikalle, jossa muuan nainen on juuri kuollut. Maria huomaa, että klinikka on täynnä sairaalloisesti pakkomielteidensä vallassa rimpuloivia ihmisiä. Tutkimuksia ei helpota lainkaan, että samaan aikaan omalla miehellä ja työtovereilla tuntuu olevan omat omituiset päähänpinttymänsä."
Kirja on puhutteleva ja juoni mukaansatempaava. Kerronnassa on osattu yhdistää juuri sopivassa suhteessa poliisitutkintaa ja Marian yksityiselämää ilman, että yksityiselämän henkilöt nousisivat liikaa esiin.
Tarina piti otteessaan, mutta silti tässä kirjassa oli jotain sellaista jonka sai kirjan jäämään kahden edellisen Janssonin kirjan varjoon. Paikka paikoin varsinkin kirjan puolen välin jälkeen tuntui olevan liiaksikin kohtia, joissa selitellään ja pohdiskellaan liikaa. Siis sellaista yleistä diipa daapaa. Mielestäni olisi ollut parempi vaihtoehto vaikka laittaa ne asiat Marian suuhun ja jonkin keskustelun yhteyteen jos tarkoituksena oli tuoda Marian ajatuksia esiin. Ajoittain tuli sellainen olo, että oli yritetty vain saada lisää täytettä tarinaan jotta saadaan kirjan mittainen kirja.
Krister ja hänen äitinsä Gunrud olivat tässäkin kirjassa yhtä vihastuttavan ihastuttavia. Murhaaja selviää sillä, että yksi osasyyllinen haluaa tunnustaa Marialle tekonsa. Ehkä vähän tylsä ratkaisu murhaajan selviämiseksi.
Yleisesti ottaen kirja oli oikein hyvä ja jatkaan Wern-sarjan lukemista eteenpäin mielelläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti