"Mitä ilkeää olet viimeksi sanonut puolisollesi? Uskotko, että rakkaus voi kestää? Pohditko koskaan puolisosi jättämistä?
Alicella on kaksi lasta, kaikin puolin kunnollinen aviomies William – ja nyt ilmeisesti myös keski-iän kriisi. Kaksikymmentä vuotta enemmän tai vähemmän onnellisesti naimissa ollut Alice saa kutsun osallistua Avioliitto 2000-luvulla -kyselyyn. Hän vastaa kysymyksiin ensin hieman puolihuolimattomasti, sitten pohtien elämäänsä ja avioliittoaan yhä tarkemmin. Samaan aikaan hän ihmettelee, keitä hänen miehensä 321 Facebook-ystävää ovat ja miksi tämän statusta päivittää ihan erilainen mies kuin se, jonka kanssa hän meni naimisiin. Koodinimensä Vaimo 22 turvin Alice tutustuu kyselyn yhteyshenkilöön, Tutkija numero 101:een, ja pian sähköpostin lukeminen muuttuu päivän kohokohdaksi.
Gideonin oivaltava debyytti kertoo rakkaudesta, avioliitosta ja toisen ihmisen kohtaamisen vaikeudesta. Se näyttää myös, kuinka sosiaalisessa mediassa me voimme olla jotain ihan muuta kuin todellisuudessa. Alicen tarina etenee Facebook-päivityksien, sähköpostikeskustelujen ja hakukonetuloksien kautta. Humoristinen ja ajankohtainen romaani iskee suoraan ajan hermoon ja näyttää meille internetin kautta peilikuvamme. "
Kirja on aivan ihana tarina pitkästä parisuhteesta. Liian monet rakkausromaanit keskittyvät rakkauden etsimiseen ja rakastumiseen. Tuntuu, että vuosia kestänyt avioliitto on kärsinyt kirjallisuudessa inflaation. Eikö ketään kiinnosta lukea pitkistä parisuhteista!?
Henkilöhahmot ovat aidon tuntuisia ja päähenkilöön helppo samaistua. Vaikka kirjassa viliseekin henkilöitä, lukija pysyy silti hyvin kärryillä ketä on ketä. Erityisesti tykkäsin tarinan tavasta yhdistää facebookin chat-viestit, Google-haut, sähköpostit ja Twitter normaaliin kerrontaan.
Ehkä olen lukenut liikaa dekkareita, mutta olisin kaivannut kirjaan enemmän juonenkäänteitä ja "koukkuja". Ajoittain tuntui, että tarina junnaa liikaa paikallaan. Takakannessa mainittiin sähköpostien muodostuminen Alicen päivän kohokohdaksi, mutta itselläni ei tullut sellaista oloa kirjasta. Mielestäni olisi tuon mittaisessa kirjassa enemmän korostaa sitä, miten tärkeä tutkija 101 on Alicelle.
Tutkija 101:n henkilöllisyyden paljastuminen aiheutti sellaisen "plaah" mutta kun luki kirjan loppuun tuli ihana tunne Alicen ja Williamin avioliitosta, ja usko elinikäiseen parisuhteeseen. Eikä kukaan olekaan väittänyt, että se olisi helppoa tai itsestäänselvyys. Varsinkaan nykyaikana kun kaikki mikä ei toimi, voidaan heittää pois - myös sitoutuminen toiseen ihmiseen.
Kirjan lopussa oli epilogi, jossa oli hienosti oivallettu Google-hakujen muodossa kertoa mitä keskeisimmille henkilöille kuului. Kiteytti kirjan idean loistavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti