"Älä hätäile. Lue vielä yksi kirja."

tiistai 28. toukokuuta 2013

Johanna Tuomola - Murhaaja vierelläsi



"Mitä tekee ihminen, joka kokee jatkuvaa alentamista? Mitä tapahtuu, kun vanhemmat ja työnantaja tuovat alati esille pettymystään, kun mieli ei enää kestä vaan ajautuu harhapoluille ja löytää kuin varkain keinon, jolla tuntee saavansa vallan muihin nähden? Rikoskomisario Pentti Litmasen palatessa virkavapaalta hänellä on vaikeuksia päästä työvireeseen. Vasta eronneen perheenäidin katoaminen saa hänet ryhdistäytymään. Nainen näyttää hävinneen jälkiä jättämättä. Tutkimukseen osallistuva Noora Nurkka kamppailee samanaikaisesti lastensa huoltajuudesta. Pian Lohjan poliisi käsittää jahtaavansa pelottavinta mahdollista rikollista, sarjamurhaajaa. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan. Johanna Tuomolan viides Noora Nurkka -jännitysromaani Murhaaja vierelläsi vie ihmismielen pimeälle puolelle."

Olen lukenut Tuomolan aiemmatkin Noora Nurkka -kirjat ja tykännyt jokaisesta. Pelkäsin, että joko tulee kirjailijalta floppi, mutta Tuomolahan vaan parantaa kirja kirjalta.

Aika pian tarinan päästyä vauhtiin, oli päivän selvää kuka on murhaaja. Yleensä en tällaisista ratkaisuista pidä vaan ennemmin odotan jännityksellä loppua. Kerronnassa oli kuitenkin jotain niin koukuttavaa, että tämä murhaajan paljastuminen jo alkumetreillä ei haitannut mitään. Lopussa ei ollut perinteistä "tämä oli murhaaja ja nyt mennään ottamaan se kiinni" vaan jännitys piti kiinni otteessaan, ja välillä teki mieli huutaa, että voi hitto, ettekö te tyhmät poliisit tajua. (Äh, tulipa kökkö selostus, mutta en halua paljastaa viimeisiä tapahtua. Tiedätte mitä tarkoitan kun olette lukeneet kirjan.)

Henkilökategoriasta tykkäsin. Kun edes joku henkilöistä onnistuu herättämään voimakkaita tunteita lukijassa, henkilökuvaus on taatusti onnistunut.

Miinusta kirjasta voisin kuitenkin antaa siitä, että ajoittain kerronta selitteli liikaa. Oli hyvä, että joitain aiempia tapahtua avattiin tarkemmin lukijalle, koska hyvin voi olla että edellisen osan lukemisesta on aikaa tai niitä ei ole tullut luettua ollenkaan. Mutta liika selittely on liikaa. Ja se kyllä riittää, että kerran selitetään. Paikoittain oli myös ihan selvien, normaalien asioiden selittely liikaa. Tuli sellainen olo, että kirjalle oli yritetty saada puoliksi väkisin täytettä jotta siitä saadaan kirjan mittainen.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Uutuuksia

Arhippa, Pirkko: Tii taa Taneli.
Ilm. 10/2013.
Komisario Varpu Ahava ei ole tähänastisen elämänsä aikana jalallaan astunut golfkentälle. Hän hädin tuskin tietää, mikä on tii. Tilanne muuttuu, kun elokuisena aamuna Merigolfin vesiesteeltä löytyy nuoren miehen ruumis. Uhri on omistajaperheen poika, kohtelias ja hyvännäköinen vielä vainajanakin. Hänestä ovat pitäneet kaikki, erityisesti kaikki naiset.Mutta kovin syvältä Jani Nuutisen elämää ei tarvitse penkoa, kun siloisen ulkokuoren alta alkaa paljastua seikkoja, joista jokainen voisi olla motiivi murhaan.

Peura, Nina: Yöpakkasia.
Ilm. 10/2013.
Hanna Hankimo on historianopettajan sijaisena perinteikkäässä kaupunkikoulussa. Lukuvuoden alussa kaikki sujuu hyvin ja Hannalla on jopa lyhyt romanssi kollegansa kanssa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun kollega löytyy kuolleena koulun jäiseltä takapihalta. Vaikka romanssi oli ohi, oudolta vaikuttava kuolema vaivaa Hannaa. Mitä mies teki koulun pihalla yöaikaan? Hän ryhtyy selvittämään asioita poliisin tehdessä omia tutkimuksiaan, mutta huomaa pian, ettei kukaan tai mikään ole aivan sitä, miltä vielä syksyllä näytti...Hanna joutuu miettimään, haluaako hän edes tietää kaikkea sitä, mitä koulussa puuhataan. Myös hänen naiivi uskonsa oikeudenmukaisuuteen ja ihmisten hyvyyteen saa rajun kolauksen.

Kähkönen, Mika: Pimeimmät tunnit.
Ilm. 9/2013.
Kaikkea ei tarvitse muistaa. Jotkut asiat kannattaisi vain jättää taakseen. Salla Helmeri luulee saaneensa vihdoin elämänsä järjestykseen, kun hän alkaa saada outoja sähköposteja tuntemattomalta. Viestit ovat liian henkilökohtaisia ja uhkaavia, jotta ne voisi jättää vain huomiotta. Omituisinta on lähetysaika, joka osuu ajankohtaan jolloin Salla synnytti, erosi miehestään ja oli sairastua vakavasti. Häirikkö syyttää Sallaa jostain anteeksiantamattomasta rikoksesta. Ajatus piinaa Sallaa ja muodostuu hänelle pakkomielteeksi. Hänen on saatava selville kuka häntä syyttää ja mihin syytökset perustuvat. Eivätkö toistuvat painajaiset olekaan vain harmitonta unta? Varmistaakseen sen hänen on vielä kerran kohdattava elämänsä pimeimmät tunnit. Psykologisesti latautunut Pimeimmät tunnit on koukuttava, älyllinen ja puhdasoppinen jännitystarina ihmissuhteista sekä ihmismielen ja muistin hauraudesta. Samalla se on tiivis elämäkertaepisodi nuoresta naisesta, hänen peloistaan ja syyllisyyden tunnosta.

Tähtinen, Rake: Sidotut kohtalot.
Ilm. 10/2013.
Lenkkeilijä joutuu seksuaalirikollisen uhriksi. Juuri parisuhteensa päättänyt nuori nainen katoaa muutamaa päivää myöhemmin. Häirikön maineessa oleva kaupunginvaltuutettu penää kuukausia aiemmin tekemänsä tutkintapyynnön tilaa. Kaatopaikalta löytyy ruumis. Palapeli alkaa valmistua. Mutta minkälainen kuva siinä loppujen lopuksi on?

Katarina Wennstam - Tahra



"Jonas Wahl on menestyvä asianajaja. Hänellä on kaunis vaimo, fiksut lapset ja luksustalo. Ura on nousussa, ja häntä pyydetään televisioon kommentoimaan kohuttua ihmiskauppajuttua. Kukaan ei aavista, kuinka korkeilla panoksilla hän pelaa astuessaan valokeilaan.Wahlin televisiossa työskentelevän vaimon elämä vaikuttaa täydellisen kadehdittavalta. Mutta hänellä on karmiva tunne, ettei kaikki ole kunnossa. Mitä Jonas tekee niinä iltoina kun jää ylitöihin? Perheen 14-vuotias tytär on hämmentynyt heräävästä seksuaalisuudestaan. Omat fantasiat ja ulkomaailman reaktiot pelottavat ja houkuttelevat. Häpeä polttaa - mutta kenen lopulta pitäisi hävetä? Tahra aloittaa suursuosion saavuttaneen sarjan, jossa syyttäjä Madeleine Edwards puuttuu naisten nykypäivän Ruotsissa kohtaamaan väkivaltaan. "Älä kuvittele hetkeäkään, että pystyt lukemaan tämän kirjan loppuun liikuttumatta." - Plaza Kvinna. "

Kirjan aihe oli mielenkiintoinen ja kantaaottava. Monenlaiset näkökulmat ja eri kertojaäänet toivat moniulotteisuutta.

Epäonnistumisen ja onnistumisen raja on hiuksen hieno siinä kohtaa kun aikuinen nainen yrittää kertoa tarinaa 14-vuotiaan tytön silmin. Wennstam onnistui tässä kuitenkin hyvin, ja Wahlin perheen tytär Emma oli uskottava.

Jonas Wahl sai touhuillaan inhon nousemaan pintaan, mutta toisaalta taas hän voisi olla ketä tahansa menestyvä mies. Tämä hyvin korjaa käsitystä siitä, että seksiä ostaisivat vain hintelät pojat tai limaiset kuuskymppiset, yksinäiset miehet.. eli siis he, jotka eivät muuten seksiä saa.

Kirjaa mainostetaan dekkarina. Itselläni on käsitys, että dekkarissa pitää tapahtua murha. Tai ainakin vähintään joku kidnappaus ja sitten selvitellään sitä. Tai edes jotain. Kirjan ensimmäiset reilu sata sivua mietinkin, että mikä kirjan pointti on ja milloin oikeasti alkaa tapahtua.. Aiheen ympärille ja noilla kirjoittajalahjoilla oli varmasti saanut niin paljon enemmän rakennettua, joten sen puolesta kirja oli vähän pettymys.

Wennstamilta on ilmestynyt kaksi muutakin kirjaa: Turman lintu ja Alfauros, jotka aion varmasti lukea. Ja ainakin takakansien perusteella niissä tapahtuu murha. Eli minulle perinteisimpiä dekkareita. Vaikka ei tämäkään huono ollut. Hyvä ja polveileva kerronta piti otteessaan.

torstai 16. toukokuuta 2013

Melanie Gideon - Vaimo 22



"Mitä ilkeää olet viimeksi sanonut puolisollesi? Uskotko, että rakkaus voi kestää? Pohditko koskaan puolisosi jättämistä?

Alicella on kaksi lasta, kaikin puolin kunnollinen aviomies William – ja nyt ilmeisesti myös keski-iän kriisi. Kaksikymmentä vuotta enemmän tai vähemmän onnellisesti naimissa ollut Alice saa kutsun osallistua Avioliitto 2000-luvulla -kyselyyn. Hän vastaa kysymyksiin ensin hieman puolihuolimattomasti, sitten pohtien elämäänsä ja avioliittoaan yhä tarkemmin. Samaan aikaan hän ihmettelee, keitä hänen miehensä 321 Facebook-ystävää ovat ja miksi tämän statusta päivittää ihan erilainen mies kuin se, jonka kanssa hän meni naimisiin. Koodinimensä Vaimo 22 turvin Alice tutustuu kyselyn yhteyshenkilöön, Tutkija numero 101:een, ja pian sähköpostin lukeminen muuttuu päivän kohokohdaksi.

Gideonin oivaltava debyytti kertoo rakkaudesta, avioliitosta ja toisen ihmisen kohtaamisen vaikeudesta. Se näyttää myös, kuinka sosiaalisessa mediassa me voimme olla jotain ihan muuta kuin todellisuudessa. Alicen tarina etenee Facebook-päivityksien, sähköpostikeskustelujen ja hakukonetuloksien kautta. Humoristinen ja ajankohtainen romaani iskee suoraan ajan hermoon ja näyttää meille internetin kautta peilikuvamme. "


Kirja on aivan ihana tarina pitkästä parisuhteesta. Liian monet rakkausromaanit keskittyvät rakkauden etsimiseen ja rakastumiseen. Tuntuu, että vuosia kestänyt avioliitto on kärsinyt kirjallisuudessa inflaation. Eikö ketään kiinnosta lukea pitkistä parisuhteista!?

Henkilöhahmot ovat aidon tuntuisia ja päähenkilöön helppo samaistua. Vaikka kirjassa viliseekin henkilöitä, lukija pysyy silti hyvin kärryillä ketä on ketä. Erityisesti tykkäsin tarinan tavasta yhdistää facebookin chat-viestit, Google-haut, sähköpostit ja Twitter normaaliin kerrontaan.

Ehkä olen lukenut liikaa dekkareita, mutta olisin kaivannut kirjaan enemmän juonenkäänteitä ja "koukkuja". Ajoittain tuntui, että tarina junnaa liikaa paikallaan. Takakannessa mainittiin sähköpostien muodostuminen Alicen päivän kohokohdaksi, mutta itselläni ei tullut sellaista oloa kirjasta. Mielestäni olisi tuon mittaisessa kirjassa enemmän korostaa sitä, miten tärkeä tutkija 101 on Alicelle.

Tutkija 101:n henkilöllisyyden paljastuminen aiheutti sellaisen "plaah" mutta kun luki kirjan loppuun tuli ihana tunne Alicen ja Williamin avioliitosta, ja usko elinikäiseen parisuhteeseen. Eikä kukaan olekaan väittänyt, että se olisi helppoa tai itsestäänselvyys. Varsinkaan nykyaikana kun kaikki mikä ei toimi, voidaan heittää pois - myös sitoutuminen toiseen ihmiseen.

Kirjan lopussa oli epilogi, jossa oli hienosti oivallettu Google-hakujen muodossa kertoa mitä keskeisimmille henkilöille kuului. Kiteytti kirjan idean loistavasti.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kesän ja syksyn uutuuksia

Jansson, Anna: Haudan takaa.
Ilm. 6/2013.
Elokuisessa Gotlannissa vietetään keskiaikaviikkoa. Roolipelejä harrastava ryhmä tapaa öisin kirkon raunioilla, ja esityksen keskiössä on 1100-luvulta peräisin oleva kaksoishauta: murhattujen vanhan miehen ja nuoren naisen lepopaikka. Nuorta naista esittävän kauniin 16-vuotiaan Malvan on vietettävä yö haudassa ja noustava sieltä omin voimin ylös.
Kun Malva katoaa salaperäisesti, Maria Wern saa jutun tutkittavakseen. Tytön isä on huolissaan. Näytelmäryhmää johtaa opiskelija Botel Hellsten, joka on lumoutunut Malvan kauneudesta ja haudan salaisuudesta. Onko Botelilla jotain tekemistä Malvan katoamisen kanssa, vai löytyykö syyllinen jostain ihan muualta kuin näytelmäryhmästä?
Kun rannalta löydetään kuollut nainen, mysteeri mutkistuu entisestään. Naisen kuolema voi olla onnettomuus, tai sitten se on jotain ihan muuta. Maria Wernin on selvitettävä langat historian, nykyajan ja fantasian yhä tiukemmaksi käyvästä vyyhdistä.

Läckberg, Camilla: Enkelintekijä.
Ilm. 6/2013.
Pääsiäinen vuonna 1974 Valön saaressa Fjällbackan liepeillä. Ruokasaliin on katettu hieno pääsiäisateria, mutta kaikki paitsi perheen yksivuotias tytär Ebba ovat poissa. Oliko kyseessä rikos vai katosiko perhe omasta halustaan? Arvoitus ei koskaan ratkea. Vuosikymmenien päästä Ebba palaa Valön saareen. Hän ja hänen aviomiehensä Mårten ovat hiljattain menettäneet kolmevuotiaan poikansa, ja yrittäessään selvitä surustaan he ovat päättäneet avata majatalon vanhaan sisäoppilaitokseen, jota Ebban isä aikanaan johti ankaralla kädellä. Ebba ja Mårten ovat hädin tuskin ehtineet asettua aloilleen, kun he joutuvat tuhopolttoyrityksen kohteeksi. Ja kun he taloa remontoidessaan ryhtyvät poistamaan ruokasalin lattialautoja, löytyy niiden alta kuivunutta verta… Mitä Ebban perheessä oikein tapahtui – ja tapahtuu?
Kirjailija Erica Falck tuntee tapauksen taustat ja suvun naisten traagisen historian. Hän päättää hakeutua Ebban puheille ja selvittää viimein mysteerin.

Mäki, Reijo: Intiaani.
Ilm. 6/2013.
Koko kansaa puhuttaa veriteko Airistolla. Outo rikos crow-intiaanien reservaatissa Amerikan Montanassa. Mikä on yhteinen nimittäjä?
Turun saariston merisumussa ajelehtii yhteysalus ilman ruorimiestä. Jussi Vares ja hänen naisseuralaisensa veneilevät paikalle ensimmäisinä - ja ovat yhtäkkiä keskellä elämänsä pahinta painajaista.
Seuraavina viikkoina laiva on jatkuvasti lööpeissä. Samaan aikaan kaukana Montanassa, crow-intiaanien territoriossa, eräs Turusta pakomatkalleen lähtenyt nainen joutuu katsomaan kaikkein julminta pahuutta silmästä silmään.
Uusi Apteekki on paikka, jossa Jussi Vares ja kaukaa tullut Mister Crow ensimmäisen kerran kohtaavat. Ja Vares saa tehtävän...

Pakkanen, Outi: Rakastaja.
Ilm. 9/2013.
Vanhempansa perinyt Veera Halme asuu funkistalossa Bulevardilla. Vannoutunut sinkku hoitelee harrastusluonteisesti sisustustavaroiden agentuuriaan, suunnittelee aivan uudenlaista blogia ja haaveilee kirjoittavansa rakkausromaanin.
Kun Veera vielä oli espoolainen, samassa rivitaloyhtiössä asui toinen yksinäinen nainen ja kaksi pariskuntaa. Yhdessä pidettiin grillibileitä, illanistujaisia ja talkoita. Kun ihmiset muuttivat muualle, yhteisö hajosi.
Nyt vanhat tutut päättävät perustaa ruokapiirin. Suunnitteilla on juusto- ja viinimatkojakin. Mutta sitten kahden henkilön välillä alkaa kipinöidä ja syntyy salasuhde. Vai oliko jotain vireillä jo vuosia sitten?
Kevään herätessä tilanne kärjistyy ja koittaa koston hetki. Huhtikuu osoittaa jälleen julmuutensa.

Mankell, Henning: Haudattu.
Ilm. 8/2013.
Wallander etsii rauhaisaa paikkaa, johon vetäytyä eläkepäivikseen. Hän lähtee katsomaan taloa, joka on myynnissä hänen lapsuuden maisemissaan ja ihastuu siihen, mutta viime hetkellä jokin kiinnittää hänen huomionsa: puutarhassa pistää maasta esiin ihmisen käsi. Nykyhetken rauhaisan pinnan rikkoo talon synkkä menneisyys ja selvittämättä jäänyt rikos.
Viimeinen Wallander-tarina. Mankellin aiemmin julkaisematon pienoisromaani.

Marklund, Liza: Ajojahti.
Ilm. 10/2013.
Solsidanin hienostoalueella asuva liikemies ja entinen kristillisdemokraattinen poliitikko Torsten Lerberg löydetään kotoaan tajuttomana. Hän on joutunut raa'an kidutuksen uhriksi, ja hänen vaimonsa Nora on kadonnut jäljettömiin.
Annika Bengtzon saa toimeksiannon kirjoittaa tapauksesta. Samaan aikaan Kvällspressenin päätoimittaja Anders Schyman ajautuu myrskyn silmään, kun hänen kahdeksantoista vuotta sitten tekemäänsä dokumenttielokuvaa aletaan riepotella julkisuudessa.
Annika on haasteiden edessä myös pyörittäessään uusperheen arkea.
Samalla kun pahoinpidelty Torsten Lerberg vajoaa yhä syvemmälle koomaan ja hyökkäykset Anders Schymania kohtaan käyvät kiihkeämmiksi, Solsidanin kauniin ulkokuoren alta alkaa paljastua syvälle haudattuja, järkyttäviä salaisuuksia.

Kesävuori, Saara: Tarkasti vartioitu.
Ilm. 6/2013.
Keskellä korpea sijaitsevassa yksityissairaalassa hoidetaan väkivaltarikollisia ja muistisairaita vanhuksia. Mahdollisimman tehokkaaseen hoitoon pyrkivässä laitoksessa ei ulkopuolisia kaivata.Hoidettaviin kuuluu Kaarlo Karemaa, joka on alaikäisenä puukottanut pikkuveljensä ja myöhemmin aiheuttanut tuskaa ja murhetta monelle. Osin Karemaan toiminnan tuloksena joukko ihmisiä päätyy Ateenaan. Omista syistään siellä on majuri Holma, joka tuntee Karemaan lähipiirin kärsimykset.Tapahtumiin kytkeytyvät Kreikan sekava tilanne ja laittomien pakolaisten ahdinko, mutta ennen kaikkea kyse on onnettomista yhteensattumista ja ihmisten häikäilemättömästä itsekkyydestä.

Lehtolainen, Leena: Rautakolmio.
Ilm. 8/2013.
Kiihkeätunnelmainen jännitysnäytelmä saariston kupeessa: kaksi ruumista, menneisyyden aaveita ja sairaalakuntoon pahoinpidelty nainen. Ja nenänsä Maria Kallion tapaukseen tuuppaava paikallispoliisi.
Maria Kallion epätyypillisten rikosten solu saa tutkittavakseen kaksi pienen Brändön saaren rannasta löydettyä, muoviin käärittyä ruumista. Naispuolinen uhri on köyhtynyt entinen malli ja kiivas ruotsin kielen puolustaja Saila Lind, jolla on runsaasti vihollisia. Lähistöllä on kuuluisan jääkiekkoilijan huvila, jossa Lind on viettänyt paljon aikaa.Nenänsä tapaukseen työntää myös paikallispoliisi Jon Berg, jonka vetovoimaa Marian silmissä edistää se, että hänen muu perheensä on purjehtimassa ulkomailla. Toisen uhrin henkilöyden selvitessä nousee pintaan hälyttäviä asioita Marian menneisyydestä. Jääkiekkoilijan perheessä tapahtuva vakava pahoinpitely sotkee kuviota entisestään.


Lisää löytyy täältä

Kati Hiekkapelto - Kolibri


"Jugoslavian unkarilainen Anna Fekete aloittaa rikostutkijana pohjoissuomalaisessa merenrantakaupungissa. Nuori maahanmuuttaja on täysin suomalaistunut, mutta kokee itsensä muukalaiseksi, ehkä eniten itselleen. Asiaa ei helpota että hän saa työparikseen keski-ikäisen Eskon, joka ei vaivaudu peittelemään rasistisia ennakkoluulojaan. Annan työ rikostutkijana ehtii tuskin alkaa, kun hän joutuu keskelle koko maata kuohuttavaa murhatutkintaa. Lenkkipolulla surmatun nuoren naisen hallusta löytyy atsteekkijumalaa esittävä riipus, ja pian tapahtuu toinen samanlainen murha. Merkit viittaavat sarjamurhaajaan. Saako Anna Kolibrin kiinni ennen kuin uhreja tulee lisää?Päänvaivaa tuottaa myös kurdityttö Dijar. Tyttö on ottanut yhteyttä poliisiin kunniaväkivallan pelossa, mutta pyörtänyt kuulusteluissa puheensa. Tytön vaietessa Annan on etsittävä todisteita muualta."

Olin tämän kirjan bongannut joidenkin kirjablogien kehujen perusteella, ja varannut kirjastosta. Kuitenkin sitten kun vihdoin kirjan sain käsiini, ei sen takateksti sytyttänytkään. Olen aika monta maahanmuuttajiin liittyvää dekkaria lukenut, ja pettynyt joka kerta. Ehkä sen takia en tähänkään oikein syttynyt. Ajattelin kuitenkin aloittaa lukemisen, ihan vaan vaikka siksi että saisin haukkua kirjan blogissani ja lisätä dekkarit-jotka-jäivät-kesken -listaani tämän.

Kirja imaisi mukaansa kuitenkin ihan täysin ja luin sen muutamassa päivässä. Suurin syy tähän varmasti oli mielenkiintoinen ja todentuntuinen päähenkilö, Anna sekä niskakarvat vihasta pystyyn nostattava Annan työpari Esko. Näin silmissäni Eskon edustaman ihmistyypin ja olisi useampaankin kertaan tehnyt mieli vähän läpsiä poskille ja huutaa, herää pahvi. Onnistunut henkilökuvaus, siis.

Itse tarina piti otteessaan koko kirjan ajan. Juuri kun oli tulossa sellainen "ääh, en jaksa lukea" -vaihe niin tapahtui jotain yllätyksellistä ja imaisi mukaansa. Tykkäsin erityisesti siitä, että henkilöt selvästi muuttuvat (kasvavat? kehittyvät?) kirjan edetessä.

Loppuratkaisu oli tyhjentävä. Kaikkiin lukijaa mietityttäviin kysymyksiin tuli ratkaisu. Ja ratkesipa lopulta sekin, mistä kirjan nimi tulee. Kirja ei silti jättänyt kylmäksi, vaan antoi paljon ajateltavaa. Ja tuntuukin, että tämän jälkeen on vaikea tarttua mihinkään uuteen kirjaan.

Jos jotain moitittavaa pitäisi löytää, olisin kaivannut suomennoksia Annan (ja muiden) vieraskielisille lausahduksille. Unkari kun ei kuulu kielitaitooni.

Lyhyesti voisin kiteyttää:
Tällaisia kotimaisia, raikkaita dekkarikirjailijoita kaivattaisiin enemmänkin. Hienoa, että esikoiskirjailijoista löytyy lahjakkuuksia ja ehkä se piristäisi lukemaan jatkossakin myös kotimaisia dekkareita.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kaarina Davis - Rankka kutsumus


"Ylihoitaja sanoo: ”Taitaa olla kiirettä?” samaan aikaan, kun minä vastaan puhelimeen, teen hoitoisuusluokitusta, haen neurologin puolesta minimentaltestiä ja Auli tulee kansliaan kysymään, ehdinkö nostamaan potilasta. Liisa kirjaa edellisen puhelun tulosta paperille, omainen on ovella kysymässä potilaasta, lääkärillä on jotain asiaa meille ja toinenkin puhelin soi. En vastaa ylihoitajalle.

Kaarina Davis valmistui sairaanhoitajaksi optimistisin mielin vuonna 1995. Hän oli työskennellyt hoitoalalla jo teinitytöstä lähtien, ja sairaanhoitajan työ oli hänen unelma-ammattinsa. Davis jaksoi vuosia pätkätöissä ja lopulta hänet vakinaistettiin. Vähitellen Davisille kuitenkin valkeni, kuinka kestämätön sairaanhoidon tilanne on maassamme. Rankka kutsumus kuvaa sairaanhoitajan arkipäiväistä työtä. Davis kertoo, kuinka alipalkatut sairaanhoitajat uupuvat työtaakkansa alle, kuinka sairaalan byrokratia ja hierarkia käyttävät hoitajia hyväkseen ja potilaat saavat kelvotonta hoitoa. Naisvaltainen ala, pääosin kunnallinen työ, kutsumusammatin kaiku ja pätkätyöjärjestelmä johtavat siihen, ettei hoitajien työoloja pidetä tärkeänä asiana. Davis ei halunnut uhrata itseään, vaan päätyi vaihtamaan alaa. Kaarina Davis antaa selkeän diagnoosin hoitoalan sairaudesta ja esittää myös konkreettisia parannusehdotuksia. ”Tämä kirja on kirjoitettu, jotta hoitajat oppisivat pitämään puolensa ja sanomaan ei”, Davis kirjoittaa."


Olen lukenut kirjan aikaisemmin, pari vuotta sen jälkeen kun olin valmistunut lähihoitajaksi. Silloin se ei säväyttänyt juurikaan, mutta nyt kun olen itse sairaanhoitajan hommissa (ja virallisesti sh kuukauden päästä), sisäistin kirjan aivan uudella tavalla.

Davis oli loistavasti onnistunut tuomaan esille oleellisimpia ongelmia hoitoalalta. Kaikkeen tuntuu olevan ratkaisuna lisäkoulutus. Henkilökuntapulaankin lisäkoulutus jo työssä oleville sairaanhoitajille - enkä todellakaan ymmärrä miksi.

Kirja puhutteli minua kovasti, ja voisin kirjoittaa pitkät pätkät siitä, mitä itse ajattelen hoitoalan epäkohdiksi ja niiden parantamiseksi. Ja siitä, mitkä eivät ainakaan ratkaise ongelmia. Mutta ehkä ne eivät nyt kuulu tähän lukublogiin vaan puran ajatuksia työkavereiden kanssa..

Haaveilen itse esimiehenä työskentelystä hoitoalalla, joten tämä olisi varmasti oiva oppikirja arkipäivään ja työelämään. Laitan siis muistilistaani, että kun joskus työskentelen johtajana/ osastonhoitajana/ tms. niin tämän kirjan tulee löytyä työhuoneeni hyllystä ja siihen tulee palata viikoittain ja pohtia osaston oikeita ongelmia ja niihin todellisia ratkaisuja.