"Älä hätäile. Lue vielä yksi kirja."

tiistai 20. toukokuuta 2014

Sari Luhtanen - Linssit huurussa



Linssit huurussa kerto maailmalla mainetta niittäneestä valokuvaajasta, Rikistä, joka asuu Pariisissa mutta ikävien sattumusten summaksi päätyy Helsinkiin ystävänsä Mannan alivuokralaiseksi. Ennen Helsinkiin tuloaan Riki viettää kiihkeän viikonlopun naimissa olevan miehen, Aaron kanssa ja on varma, ettei koskaan enää tapaa miestä.

Aivan ihana, huumorilla höystetty chick lit. Olen lukenut ja tykännyt Luhtasen aiemmistakin kirjoista, mutta voisin melkein sanoa, että tämä oli niistä paras. Kirjaa ei malttanut laskea käsistä. Ja teki oikein hyvää lukea välillä jotain muuta kuin dekkareita. Lämpenevät, aurinkoiset ilmat saavat minussakin heräämään sen pienen, pienen sisäisen romantikon.

Tarina piti koko ajan otteessaan, mutta erityisesti pidin loppuratkaisusta. Se ei ollut mitenkään perinteinen, mutta silti aivan ihana. Eikä sitä kyllä mitenkään ennalta arvannutkaan vaikka se oli koko ajan silmien edessä.

Jos jotain negatiivistä pitää kirjasta sanoa, sanoisin sen, että Riki-nimestä mulle tuli heti mielleyhtymä Riki Sorsaan ja se ei millään tavalla istu tämän kirjan maailmaan. Toinen häiritsevä seikka oli se, että koska suurin osa kirjasta oli kirjoitettu Rikin näkökulmasta ja minämuodossa, Oskun ja Mannan näkökulmasta kerrotut luvut kaikkitietävän näkökulmasta tuntuivat todella irrallisilta. Ehkä tämän kauneusvirheen olisi jotenkin voinut korjata toisin. Minua ei olisi häirinnyt niin paljoa, jos olisi kerrottu, että Osku teki sitä, tätä ja tota yhden luvun verran. Enemmän minua häiritsi niissä se, että näissä luvuissa myös Rikistä puhuttiin nimellä vaikka tosiaan muuten oli minämuodossa.

torstai 15. toukokuuta 2014

Sähköinen kirja

Olen aina puolesta puhunut paperikirjojen puolesta
ja tuhahdellut niin Kindlelle, iPadille kuin kaikille muillekin lukulaitteille.
(Happamia, sanoi kettu - vai miten se meni!?)
 


 
Perheemme toinen kannettava tietokone alkaa osoittaa vanhuuden merkkejä
joten mikä olisikaan parempi tilaisuus ottaa seuraava askel teknologian kehityksessä.
Niinpä hetken mielijohteesta vuosien pohdinnan jälkeen vihdoin marssin eilen kauppaan
ja ostin iPadin.
 
Ja enhän minä olisi mikään lukutoukka jos en olisi sinne heti ladannut muutamaa e-kirjaa.
Täytyyhän sitä tietää, mitä haukkuu.
Eli latasin tabletilleni mm. tämän kirjan:
 
 
Vielä en osaa kommentoida juuta enkä jaata sähköisen kirjan lukemisesta,
koska minulla on kesken Sari Luhtasen hykerryttävän ihana uutuuskirja.
 


torstai 8. toukokuuta 2014

J.K. Johansson - Noora


Palokaski -sarjan toinen osa kertoo Noorasta, kuten nimestäkin voi päätellä. Eka osan lukemisesta on jo vuosi aikaa, joten moni asia oli tässä välissä päässyt unohtumaan, mutta hyvin palautui mieleen tätä kirjaa lukiessa.

Noora jatkaa siitä mihin Laura jäi. Kirjan alussa löydetään ekassa osassa kadonneen Lauran ruumis. Heti seuraavassa luvussa tutustutaan Nooraan. Noora haluaisi olla kuten Laura, suosittu. Hän keksiikin perustaa blogin, jossa kirjoittelee kuvitteellisestä elämästään, shoppailuistaan ja matkoistaan. Oikeasti hän on vain Palokaskessa ja lavastaa kuvia todisteeksi blogissa kertomille tapahtumilleen.

Kirjaa kerrotaan myös Korhosen, Niken ja Mian näkökulmasta, jotka tulivat tutuiksi jo ensimmäisestä osasta. Heidän henkilöhahmonsa ja siviilielämänsä syvenevät tässä osassa.

Viimeiset luvut ovat erittäin jännittäviä. Vaikka lukija saa tässä osassa jo osaan kysymyksiä vastauksen, vielä jää paljon kysymyksiä ilmaan.

Tarina on erittäin viihdyttävä. Tykkäsin tästä osasta enemmän kuin ensimmäisestä, joten kolmannen suhteen odotukset on korkeilla. Ekasta kirjasta olin kirjoittanut blogiinkin siitä, että tuli mieleen nuortenkirja. Tässä sitä pelkoa ei ollut, vaan kyse todellakin on dekkarista.

Suosittelen.

Kirjan kolmas osa Venla ilmestyy maaliskuussa 2015.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Seppo Jokinen - Mustat sydämet



Uusi Koskinen - dekkari on täällä taas! Jipii! Kirjaan tarttuminen oli kuin olisi tavannut hyvän ystävän pitkästä aikaa. Se läikähdys sydänalassa.


Koskinen on maratonilla Australiassa kolmen kollegansa kanssa. Maaliin päästyään hän saa avunpyynnön. Vuosikymmeniä sitten Suomesta Australiaan muuttaneen Auli Kiuruvirran puoliso Veikko on kuollut yllättävissä olosuhteissa ja nyt miehen 18-vuotias veljentyttö Valpuri on kadonnut jälkiä jättämättä. Australian poliisi ei suostu ottamaan asiaa vakavasti, mutta Auli on varma, ettei Valpuri ole kadonnut vapaaehtoisesti. Hän tunnistaa Koskisen maratonilta poliisiksi paidan selkämyksessä olevan tekstin perusteella ja pyytää epävirallista apua.

Koskisella ei ole Australiassa minkäänlaisia poliisivaltuuksia, mutta epävirallinen tutkinta lähtee silti käyntiin. Osa johtolangoista johtaa Suomeenkin asti, ja näihin Koskinen saa apua kotimaahan jääneeltä kollegaltaan, Ulla Lundelinilta.

Kirja on äärettömän hienosti rakennettu ja kerronta siirtyy luontevasti Suomen ja Australian väliä. C.S.I.-tyyppisen tutkinnan sijaan on mielenkiintoista lukea dekkari, jossa kaikki perustuu poliisin omaan päättelykykyyn. Australiassa en ole koskaan käynyt, mutta voin silti todeta, että Jokinen kuvaa erittäin uskottavasti maisemia sekä australiansuomalaisten kieltä, tapoja ja ikuista koti-ikävää.

Suhtaudun aina varauksella kirjailijoihin, jotka säännöllisesti puskevat maailmalle kirjan toisensa jälkeen kerran vuodessa -tahdilla. Väkisinkin ideat loppuvat ja alkaa toistaa itseään. Ja kirjoihin tulee väkisin tehdyn tuntu "koska taas on se aika vuodesta". Seppo Jokinen tekee tässä ehdottomasti poikkeuksen. Tämä on Jokisen 19. kirja, joka kertoo Sakari Koskisen seikkailuista, ja voin sydämestäni sanoa, että Jokinen todellakin pitää kovan tasonsa kirja toisensa jälkeen. Hienoa!