"Jonas Wahl on menestyvä asianajaja. Hänellä on kaunis vaimo, fiksut lapset ja luksustalo. Ura on nousussa, ja häntä pyydetään televisioon kommentoimaan kohuttua ihmiskauppajuttua. Kukaan ei aavista, kuinka korkeilla panoksilla hän pelaa astuessaan valokeilaan.Wahlin televisiossa työskentelevän vaimon elämä vaikuttaa täydellisen kadehdittavalta. Mutta hänellä on karmiva tunne, ettei kaikki ole kunnossa. Mitä Jonas tekee niinä iltoina kun jää ylitöihin? Perheen 14-vuotias tytär on hämmentynyt heräävästä seksuaalisuudestaan. Omat fantasiat ja ulkomaailman reaktiot pelottavat ja houkuttelevat. Häpeä polttaa - mutta kenen lopulta pitäisi hävetä? Tahra aloittaa suursuosion saavuttaneen sarjan, jossa syyttäjä Madeleine Edwards puuttuu naisten nykypäivän Ruotsissa kohtaamaan väkivaltaan. "Älä kuvittele hetkeäkään, että pystyt lukemaan tämän kirjan loppuun liikuttumatta." - Plaza Kvinna. "
Kirjan aihe oli mielenkiintoinen ja kantaaottava. Monenlaiset näkökulmat ja eri kertojaäänet toivat moniulotteisuutta.
Epäonnistumisen ja onnistumisen raja on hiuksen hieno siinä kohtaa kun aikuinen nainen yrittää kertoa tarinaa 14-vuotiaan tytön silmin. Wennstam onnistui tässä kuitenkin hyvin, ja Wahlin perheen tytär Emma oli uskottava.
Jonas Wahl sai touhuillaan inhon nousemaan pintaan, mutta toisaalta taas hän voisi olla ketä tahansa menestyvä mies. Tämä hyvin korjaa käsitystä siitä, että seksiä ostaisivat vain hintelät pojat tai limaiset kuuskymppiset, yksinäiset miehet.. eli siis he, jotka eivät muuten seksiä saa.
Kirjaa mainostetaan dekkarina. Itselläni on käsitys, että dekkarissa pitää tapahtua murha. Tai ainakin vähintään joku kidnappaus ja sitten selvitellään sitä. Tai edes jotain. Kirjan ensimmäiset reilu sata sivua mietinkin, että mikä kirjan pointti on ja milloin oikeasti alkaa tapahtua.. Aiheen ympärille ja noilla kirjoittajalahjoilla oli varmasti saanut niin paljon enemmän rakennettua, joten sen puolesta kirja oli vähän pettymys.
Wennstamilta on ilmestynyt kaksi muutakin kirjaa: Turman lintu ja Alfauros, jotka aion varmasti lukea. Ja ainakin takakansien perusteella niissä tapahtuu murha. Eli minulle perinteisimpiä dekkareita. Vaikka ei tämäkään huono ollut. Hyvä ja polveileva kerronta piti otteessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti