"Wallander etsii rauhaisaa paikkaa, johon vetäytyä eläkepäivikseen. Hän lähtee katsomaan taloa, joka on myynnissä hänen lapsuuden maisemissaan ja ihastuu siihen, mutta viime hetkellä jokin kiinnittää hänen huomionsa: puutarhassa pistää maasta esiin ihmisen käsi. Nykyhetken rauhaisan pinnan rikkoo talon synkkä menneisyys ja selvittämättä jäänyt rikos."
Mukaansatempaana pienoisromaani Mankelilta. Viimeisimmästä lukemastani Wallanderista on aikaa jo vuosia, joten vähän oli hakusessa "kuka, mitä, häh". Tarinan edetessä kaikki oleellinen tuli kyllä esille.
Juoni on taidokkaasti kirjoitettu. Kokonainen murhatutkinta ehditään käymään läpi suht lyhyessä sivumäärässä, mutta missään kohtaa ei tule sellainen olo, että olisi tarpeettomasti harpottu eteenpäin. Päinvastoin. Oikein raikas vaihtelu dekkaritiiliskiville.
Kirjan lopussa on myös mielenkiintoinen pätkä, jossa Mankell kertoo Wallanderin luomisesta sekä kirjojensa synnystä. Ja perustelee hyvin, miksi Wallander-kirjoja ei enää tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti