"Mitä tekee ihminen, joka kokee jatkuvaa alentamista? Mitä tapahtuu, kun vanhemmat ja työnantaja tuovat alati esille pettymystään, kun mieli ei enää kestä vaan ajautuu harhapoluille ja löytää kuin varkain keinon, jolla tuntee saavansa vallan muihin nähden? Rikoskomisario Pentti Litmasen palatessa virkavapaalta hänellä on vaikeuksia päästä työvireeseen. Vasta eronneen perheenäidin katoaminen saa hänet ryhdistäytymään. Nainen näyttää hävinneen jälkiä jättämättä. Tutkimukseen osallistuva Noora Nurkka kamppailee samanaikaisesti lastensa huoltajuudesta. Pian Lohjan poliisi käsittää jahtaavansa pelottavinta mahdollista rikollista, sarjamurhaajaa. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan. Johanna Tuomolan viides Noora Nurkka -jännitysromaani Murhaaja vierelläsi vie ihmismielen pimeälle puolelle."
Olen lukenut Tuomolan aiemmatkin Noora Nurkka -kirjat ja tykännyt jokaisesta. Pelkäsin, että joko tulee kirjailijalta floppi, mutta Tuomolahan vaan parantaa kirja kirjalta.
Aika pian tarinan päästyä vauhtiin, oli päivän selvää kuka on murhaaja. Yleensä en tällaisista ratkaisuista pidä vaan ennemmin odotan jännityksellä loppua. Kerronnassa oli kuitenkin jotain niin koukuttavaa, että tämä murhaajan paljastuminen jo alkumetreillä ei haitannut mitään. Lopussa ei ollut perinteistä "tämä oli murhaaja ja nyt mennään ottamaan se kiinni" vaan jännitys piti kiinni otteessaan, ja välillä teki mieli huutaa, että voi hitto, ettekö te tyhmät poliisit tajua. (Äh, tulipa kökkö selostus, mutta en halua paljastaa viimeisiä tapahtua. Tiedätte mitä tarkoitan kun olette lukeneet kirjan.)
Henkilökategoriasta tykkäsin. Kun edes joku henkilöistä onnistuu herättämään voimakkaita tunteita lukijassa, henkilökuvaus on taatusti onnistunut.
Miinusta kirjasta voisin kuitenkin antaa siitä, että ajoittain kerronta selitteli liikaa. Oli hyvä, että joitain aiempia tapahtua avattiin tarkemmin lukijalle, koska hyvin voi olla että edellisen osan lukemisesta on aikaa tai niitä ei ole tullut luettua ollenkaan. Mutta liika selittely on liikaa. Ja se kyllä riittää, että kerran selitetään. Paikoittain oli myös ihan selvien, normaalien asioiden selittely liikaa. Tuli sellainen olo, että kirjalle oli yritetty saada puoliksi väkisin täytettä jotta siitä saadaan kirjan mittainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti