Anna Jansson - Jäljet lumessa

Papin tytär katoaa ja pedofiilihuhut ovat valloillaan. Kun hän sitten löytyy junaraiteilta, ensin tapahtunut näyttää onnettomuudelta mutta paljastuukin sitten murhaksi.

Aluksi kaipasin että Jansson olisi keskittynyt kertomaan enemmän Maria Werniin kuin papin perheeseen. Kun tarina sitten lähti kunnolla etenemään, papin perheen tapahtunut ovat mielenkiintoisia. Erityisesti Janssonin taitoa kertojana, kuvasi hyvin kohta, jossa pappi-Johannes ja hänen uusi vaimonsa Reidun etsivät kadonnutta tyttöä. Lukija tietää tässä kohtaa jo, että tyttö on lukittuna kioskiin. Johannes ja Reidun kulkevat aivan sen liepeiltä, mutta eivät mene kuitenkaan kioskille. Tässä kohtaa syvennyin todella kirjaan ja olisi tehnyt mieli huutaa, että menkää nyt helkkari sentään sinne kioskille, mutta he lähtivätkin vain epätoivoisina takaisin kotiin.

Kirjassa on hyvin kuvattu rakkauden kaipuuta. Ei vain miehen ja naisen välisen rakkauden kaipaamista, vaan myös ystävysten välistä ja vanhemman ja lapsen välistä. Teinin tuittuilut ja riidat uuden äitipuolen kanssa oli kuvattu hyvin uskottavasti ja olisi tehnyt mieli mennä laittamaan sekä isä että tytär järjestykseen kun isä tuntui olevan aina tyttären puolella riidoissa, uusi vaimo jäi ihan paitsioon ja tyttö totta kai käytti tilannetta hyväksi.

Olen aiemmissa kirjoissa tykännyt Marian siviilielämän kuvauksista, mutta tässä se jäi vähemmälle koska niin paljon keskityttiin papin perheen tapahtumiin.

Hyvässä tarinassa kirjailija saa esille lukijan mahdollisimman monta tunnetta, ja Jansson oli tässä kirjassa todellakin onnistunut siinä.