Leena Lehtolainen - Rautakolmio

Brändön saaren rannasta löytyy kaksi muoviin käärittyä ruumista. Maria Kallion ryhmä saa tutkittavaksi murhat. Nainen paljastuu kiihkoisaksi ruotsin kielen puolustajaksi, mutta miehen henkilöllisyys pysyy pitkään salassa. Kirkkonummelta saadaan vahvistukseksi joka paikkaan nenänsä tunkeva poliisi, Jon Berg. Myös vuosia sitten itsemurhan tehtynyt poliisi Pertti Strömin tytär Jenna on mukana Marian johtamassa ryhmässä.

Uutta Maria Kalliota olin odottanut jo pitkään koska Ilveskero -trilogia oli pettymys. Jotenkaan tämä ei kuitenkaan vastannut odotuksiani. En varsinaisesti osaa sanoa, mikä se oli, mutta jotain tästä jäi puuttumaan sellaista, mitä vanhoissa Kallioissa on. Normaalisti olisin lukenut tämän parissa illassa lasten mentyä nukkumaan, mutta nyt siihen meni kolme viikkoa..

Alussa oli kuin olisi tavannut vanhan ystävän vuosien jälkeen. "Oih, Iidakin on jo noin iso". "Ihan totta, olette saaneet uuden solun väkivaltajaokseen". "Ihanaa, että olette Antin kanssa edelleen yhdessä".

Juoni itsessään oli mielenkiintoinen, mutta tuli vähän sellainen olo, että murha ratkesi kuin itsestään. Enempää en kuitenkaan asiaa perustele, koska en halua pilata kenenkään lukukokemusta. Itseasiassa kyllä sen verran kommentoin, että murhaajaksi paljastunut tuntui alusta asti jollain tasolla epäilyttävältä, ja hän oli sellainen joka ei ihan joka kirjassa murhaajaksi paljastu.

Monessa lukemassani kirja-arvostelussa hehkutettiin Mikke Sjöbergin kuvioihin tuloa. Olisin kuitenkin toivonut, että Mikke olisi ollut isommassa roolissa kirjassa. Niin ja petyin siihen, että Marian muu perhe oli koko kirjan ajan purjehtimassa ja yhteyttä pidettiin vain tekstiviesteillä ja soittelemalla.

Pidin lukemastani, mutta odotin enemmän ja tiedän vanhojen Maria Kallioiden perusteella Lehtolaisen pystyvän parempaan. Tekemällä tehty maku jäi suuhun. Olisiko käynyt niin, että Lehtolaisen oli pakko kirjoittaa nyt Maria Kallio kun ensimmäisestä Kallio-dekkarista tulee kuluneeksi 20 vuotta!?