"Ylihoitaja sanoo: ”Taitaa olla kiirettä?” samaan aikaan, kun minä vastaan puhelimeen, teen hoitoisuusluokitusta, haen neurologin puolesta minimentaltestiä ja Auli tulee kansliaan kysymään, ehdinkö nostamaan potilasta. Liisa kirjaa edellisen puhelun tulosta paperille, omainen on ovella kysymässä potilaasta, lääkärillä on jotain asiaa meille ja toinenkin puhelin soi. En vastaa ylihoitajalle.
Kaarina Davis valmistui sairaanhoitajaksi optimistisin mielin vuonna 1995. Hän oli työskennellyt hoitoalalla jo teinitytöstä lähtien, ja sairaanhoitajan työ oli hänen unelma-ammattinsa. Davis jaksoi vuosia pätkätöissä ja lopulta hänet vakinaistettiin. Vähitellen Davisille kuitenkin valkeni, kuinka kestämätön sairaanhoidon tilanne on maassamme. Rankka kutsumus kuvaa sairaanhoitajan arkipäiväistä työtä. Davis kertoo, kuinka alipalkatut sairaanhoitajat uupuvat työtaakkansa alle, kuinka sairaalan byrokratia ja hierarkia käyttävät hoitajia hyväkseen ja potilaat saavat kelvotonta hoitoa. Naisvaltainen ala, pääosin kunnallinen työ, kutsumusammatin kaiku ja pätkätyöjärjestelmä johtavat siihen, ettei hoitajien työoloja pidetä tärkeänä asiana. Davis ei halunnut uhrata itseään, vaan päätyi vaihtamaan alaa. Kaarina Davis antaa selkeän diagnoosin hoitoalan sairaudesta ja esittää myös konkreettisia parannusehdotuksia. ”Tämä kirja on kirjoitettu, jotta hoitajat oppisivat pitämään puolensa ja sanomaan ei”, Davis kirjoittaa."
Olen lukenut kirjan aikaisemmin, pari vuotta sen jälkeen kun olin valmistunut lähihoitajaksi. Silloin se ei säväyttänyt juurikaan, mutta nyt kun olen itse sairaanhoitajan hommissa (ja virallisesti sh kuukauden päästä), sisäistin kirjan aivan uudella tavalla.
Davis oli loistavasti onnistunut tuomaan esille oleellisimpia ongelmia hoitoalalta. Kaikkeen tuntuu olevan ratkaisuna lisäkoulutus. Henkilökuntapulaankin lisäkoulutus jo työssä oleville sairaanhoitajille - enkä todellakaan ymmärrä miksi.
Kirja puhutteli minua kovasti, ja voisin kirjoittaa pitkät pätkät siitä, mitä itse ajattelen hoitoalan epäkohdiksi ja niiden parantamiseksi. Ja siitä, mitkä eivät ainakaan ratkaise ongelmia. Mutta ehkä ne eivät nyt kuulu tähän lukublogiin vaan puran ajatuksia työkavereiden kanssa..
Haaveilen itse esimiehenä työskentelystä hoitoalalla, joten tämä olisi varmasti oiva oppikirja arkipäivään ja työelämään. Laitan siis muistilistaani, että kun joskus työskentelen johtajana/ osastonhoitajana/ tms. niin tämän kirjan tulee löytyä työhuoneeni hyllystä ja siihen tulee palata viikoittain ja pohtia osaston oikeita ongelmia ja niihin todellisia ratkaisuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti