Kesän ja syksyn uutuuksia

Jansson, Anna: Haudan takaa.
Ilm. 6/2013.
Elokuisessa Gotlannissa vietetään keskiaikaviikkoa. Roolipelejä harrastava ryhmä tapaa öisin kirkon raunioilla, ja esityksen keskiössä on 1100-luvulta peräisin oleva kaksoishauta: murhattujen vanhan miehen ja nuoren naisen lepopaikka. Nuorta naista esittävän kauniin 16-vuotiaan Malvan on vietettävä yö haudassa ja noustava sieltä omin voimin ylös.
Kun Malva katoaa salaperäisesti, Maria Wern saa jutun tutkittavakseen. Tytön isä on huolissaan. Näytelmäryhmää johtaa opiskelija Botel Hellsten, joka on lumoutunut Malvan kauneudesta ja haudan salaisuudesta. Onko Botelilla jotain tekemistä Malvan katoamisen kanssa, vai löytyykö syyllinen jostain ihan muualta kuin näytelmäryhmästä?
Kun rannalta löydetään kuollut nainen, mysteeri mutkistuu entisestään. Naisen kuolema voi olla onnettomuus, tai sitten se on jotain ihan muuta. Maria Wernin on selvitettävä langat historian, nykyajan ja fantasian yhä tiukemmaksi käyvästä vyyhdistä.

Läckberg, Camilla: Enkelintekijä.
Ilm. 6/2013.
Pääsiäinen vuonna 1974 Valön saaressa Fjällbackan liepeillä. Ruokasaliin on katettu hieno pääsiäisateria, mutta kaikki paitsi perheen yksivuotias tytär Ebba ovat poissa. Oliko kyseessä rikos vai katosiko perhe omasta halustaan? Arvoitus ei koskaan ratkea. Vuosikymmenien päästä Ebba palaa Valön saareen. Hän ja hänen aviomiehensä Mårten ovat hiljattain menettäneet kolmevuotiaan poikansa, ja yrittäessään selvitä surustaan he ovat päättäneet avata majatalon vanhaan sisäoppilaitokseen, jota Ebban isä aikanaan johti ankaralla kädellä. Ebba ja Mårten ovat hädin tuskin ehtineet asettua aloilleen, kun he joutuvat tuhopolttoyrityksen kohteeksi. Ja kun he taloa remontoidessaan ryhtyvät poistamaan ruokasalin lattialautoja, löytyy niiden alta kuivunutta verta… Mitä Ebban perheessä oikein tapahtui – ja tapahtuu?
Kirjailija Erica Falck tuntee tapauksen taustat ja suvun naisten traagisen historian. Hän päättää hakeutua Ebban puheille ja selvittää viimein mysteerin.

Mäki, Reijo: Intiaani.
Ilm. 6/2013.
Koko kansaa puhuttaa veriteko Airistolla. Outo rikos crow-intiaanien reservaatissa Amerikan Montanassa. Mikä on yhteinen nimittäjä?
Turun saariston merisumussa ajelehtii yhteysalus ilman ruorimiestä. Jussi Vares ja hänen naisseuralaisensa veneilevät paikalle ensimmäisinä - ja ovat yhtäkkiä keskellä elämänsä pahinta painajaista.
Seuraavina viikkoina laiva on jatkuvasti lööpeissä. Samaan aikaan kaukana Montanassa, crow-intiaanien territoriossa, eräs Turusta pakomatkalleen lähtenyt nainen joutuu katsomaan kaikkein julminta pahuutta silmästä silmään.
Uusi Apteekki on paikka, jossa Jussi Vares ja kaukaa tullut Mister Crow ensimmäisen kerran kohtaavat. Ja Vares saa tehtävän...

Pakkanen, Outi: Rakastaja.
Ilm. 9/2013.
Vanhempansa perinyt Veera Halme asuu funkistalossa Bulevardilla. Vannoutunut sinkku hoitelee harrastusluonteisesti sisustustavaroiden agentuuriaan, suunnittelee aivan uudenlaista blogia ja haaveilee kirjoittavansa rakkausromaanin.
Kun Veera vielä oli espoolainen, samassa rivitaloyhtiössä asui toinen yksinäinen nainen ja kaksi pariskuntaa. Yhdessä pidettiin grillibileitä, illanistujaisia ja talkoita. Kun ihmiset muuttivat muualle, yhteisö hajosi.
Nyt vanhat tutut päättävät perustaa ruokapiirin. Suunnitteilla on juusto- ja viinimatkojakin. Mutta sitten kahden henkilön välillä alkaa kipinöidä ja syntyy salasuhde. Vai oliko jotain vireillä jo vuosia sitten?
Kevään herätessä tilanne kärjistyy ja koittaa koston hetki. Huhtikuu osoittaa jälleen julmuutensa.

Mankell, Henning: Haudattu.
Ilm. 8/2013.
Wallander etsii rauhaisaa paikkaa, johon vetäytyä eläkepäivikseen. Hän lähtee katsomaan taloa, joka on myynnissä hänen lapsuuden maisemissaan ja ihastuu siihen, mutta viime hetkellä jokin kiinnittää hänen huomionsa: puutarhassa pistää maasta esiin ihmisen käsi. Nykyhetken rauhaisan pinnan rikkoo talon synkkä menneisyys ja selvittämättä jäänyt rikos.
Viimeinen Wallander-tarina. Mankellin aiemmin julkaisematon pienoisromaani.

Marklund, Liza: Ajojahti.
Ilm. 10/2013.
Solsidanin hienostoalueella asuva liikemies ja entinen kristillisdemokraattinen poliitikko Torsten Lerberg löydetään kotoaan tajuttomana. Hän on joutunut raa'an kidutuksen uhriksi, ja hänen vaimonsa Nora on kadonnut jäljettömiin.
Annika Bengtzon saa toimeksiannon kirjoittaa tapauksesta. Samaan aikaan Kvällspressenin päätoimittaja Anders Schyman ajautuu myrskyn silmään, kun hänen kahdeksantoista vuotta sitten tekemäänsä dokumenttielokuvaa aletaan riepotella julkisuudessa.
Annika on haasteiden edessä myös pyörittäessään uusperheen arkea.
Samalla kun pahoinpidelty Torsten Lerberg vajoaa yhä syvemmälle koomaan ja hyökkäykset Anders Schymania kohtaan käyvät kiihkeämmiksi, Solsidanin kauniin ulkokuoren alta alkaa paljastua syvälle haudattuja, järkyttäviä salaisuuksia.

Kesävuori, Saara: Tarkasti vartioitu.
Ilm. 6/2013.
Keskellä korpea sijaitsevassa yksityissairaalassa hoidetaan väkivaltarikollisia ja muistisairaita vanhuksia. Mahdollisimman tehokkaaseen hoitoon pyrkivässä laitoksessa ei ulkopuolisia kaivata.Hoidettaviin kuuluu Kaarlo Karemaa, joka on alaikäisenä puukottanut pikkuveljensä ja myöhemmin aiheuttanut tuskaa ja murhetta monelle. Osin Karemaan toiminnan tuloksena joukko ihmisiä päätyy Ateenaan. Omista syistään siellä on majuri Holma, joka tuntee Karemaan lähipiirin kärsimykset.Tapahtumiin kytkeytyvät Kreikan sekava tilanne ja laittomien pakolaisten ahdinko, mutta ennen kaikkea kyse on onnettomista yhteensattumista ja ihmisten häikäilemättömästä itsekkyydestä.

Lehtolainen, Leena: Rautakolmio.
Ilm. 8/2013.
Kiihkeätunnelmainen jännitysnäytelmä saariston kupeessa: kaksi ruumista, menneisyyden aaveita ja sairaalakuntoon pahoinpidelty nainen. Ja nenänsä Maria Kallion tapaukseen tuuppaava paikallispoliisi.
Maria Kallion epätyypillisten rikosten solu saa tutkittavakseen kaksi pienen Brändön saaren rannasta löydettyä, muoviin käärittyä ruumista. Naispuolinen uhri on köyhtynyt entinen malli ja kiivas ruotsin kielen puolustaja Saila Lind, jolla on runsaasti vihollisia. Lähistöllä on kuuluisan jääkiekkoilijan huvila, jossa Lind on viettänyt paljon aikaa.Nenänsä tapaukseen työntää myös paikallispoliisi Jon Berg, jonka vetovoimaa Marian silmissä edistää se, että hänen muu perheensä on purjehtimassa ulkomailla. Toisen uhrin henkilöyden selvitessä nousee pintaan hälyttäviä asioita Marian menneisyydestä. Jääkiekkoilijan perheessä tapahtuva vakava pahoinpitely sotkee kuviota entisestään.


Lisää löytyy täältä

Kati Hiekkapelto - Kolibri

"Jugoslavian unkarilainen Anna Fekete aloittaa rikostutkijana pohjoissuomalaisessa merenrantakaupungissa. Nuori maahanmuuttaja on täysin suomalaistunut, mutta kokee itsensä muukalaiseksi, ehkä eniten itselleen. Asiaa ei helpota että hän saa työparikseen keski-ikäisen Eskon, joka ei vaivaudu peittelemään rasistisia ennakkoluulojaan. Annan työ rikostutkijana ehtii tuskin alkaa, kun hän joutuu keskelle koko maata kuohuttavaa murhatutkintaa. Lenkkipolulla surmatun nuoren naisen hallusta löytyy atsteekkijumalaa esittävä riipus, ja pian tapahtuu toinen samanlainen murha. Merkit viittaavat sarjamurhaajaan. Saako Anna Kolibrin kiinni ennen kuin uhreja tulee lisää?Päänvaivaa tuottaa myös kurdityttö Dijar. Tyttö on ottanut yhteyttä poliisiin kunniaväkivallan pelossa, mutta pyörtänyt kuulusteluissa puheensa. Tytön vaietessa Annan on etsittävä todisteita muualta."

Olin tämän kirjan bongannut joidenkin kirjablogien kehujen perusteella, ja varannut kirjastosta. Kuitenkin sitten kun vihdoin kirjan sain käsiini, ei sen takateksti sytyttänytkään. Olen aika monta maahanmuuttajiin liittyvää dekkaria lukenut, ja pettynyt joka kerta. Ehkä sen takia en tähänkään oikein syttynyt. Ajattelin kuitenkin aloittaa lukemisen, ihan vaan vaikka siksi että saisin haukkua kirjan blogissani ja lisätä dekkarit-jotka-jäivät-kesken -listaani tämän.

Kirja imaisi mukaansa kuitenkin ihan täysin ja luin sen muutamassa päivässä. Suurin syy tähän varmasti oli mielenkiintoinen ja todentuntuinen päähenkilö, Anna sekä niskakarvat vihasta pystyyn nostattava Annan työpari Esko. Näin silmissäni Eskon edustaman ihmistyypin ja olisi useampaankin kertaan tehnyt mieli vähän läpsiä poskille ja huutaa, herää pahvi. Onnistunut henkilökuvaus, siis.

Itse tarina piti otteessaan koko kirjan ajan. Juuri kun oli tulossa sellainen "ääh, en jaksa lukea" -vaihe niin tapahtui jotain yllätyksellistä ja imaisi mukaansa. Tykkäsin erityisesti siitä, että henkilöt selvästi muuttuvat (kasvavat? kehittyvät?) kirjan edetessä.

Loppuratkaisu oli tyhjentävä. Kaikkiin lukijaa mietityttäviin kysymyksiin tuli ratkaisu. Ja ratkesipa lopulta sekin, mistä kirjan nimi tulee. Kirja ei silti jättänyt kylmäksi, vaan antoi paljon ajateltavaa. Ja tuntuukin, että tämän jälkeen on vaikea tarttua mihinkään uuteen kirjaan.

Jos jotain moitittavaa pitäisi löytää, olisin kaivannut suomennoksia Annan (ja muiden) vieraskielisille lausahduksille. Unkari kun ei kuulu kielitaitooni.

Lyhyesti voisin kiteyttää:
Tällaisia kotimaisia, raikkaita dekkarikirjailijoita kaivattaisiin enemmänkin. Hienoa, että esikoiskirjailijoista löytyy lahjakkuuksia ja ehkä se piristäisi lukemaan jatkossakin myös kotimaisia dekkareita.

Kaarina Davis - Rankka kutsumus

"Ylihoitaja sanoo: ”Taitaa olla kiirettä?” samaan aikaan, kun minä vastaan puhelimeen, teen hoitoisuusluokitusta, haen neurologin puolesta minimentaltestiä ja Auli tulee kansliaan kysymään, ehdinkö nostamaan potilasta. Liisa kirjaa edellisen puhelun tulosta paperille, omainen on ovella kysymässä potilaasta, lääkärillä on jotain asiaa meille ja toinenkin puhelin soi. En vastaa ylihoitajalle.

Kaarina Davis valmistui sairaanhoitajaksi optimistisin mielin vuonna 1995. Hän oli työskennellyt hoitoalalla jo teinitytöstä lähtien, ja sairaanhoitajan työ oli hänen unelma-ammattinsa. Davis jaksoi vuosia pätkätöissä ja lopulta hänet vakinaistettiin. Vähitellen Davisille kuitenkin valkeni, kuinka kestämätön sairaanhoidon tilanne on maassamme. Rankka kutsumus kuvaa sairaanhoitajan arkipäiväistä työtä. Davis kertoo, kuinka alipalkatut sairaanhoitajat uupuvat työtaakkansa alle, kuinka sairaalan byrokratia ja hierarkia käyttävät hoitajia hyväkseen ja potilaat saavat kelvotonta hoitoa. Naisvaltainen ala, pääosin kunnallinen työ, kutsumusammatin kaiku ja pätkätyöjärjestelmä johtavat siihen, ettei hoitajien työoloja pidetä tärkeänä asiana. Davis ei halunnut uhrata itseään, vaan päätyi vaihtamaan alaa. Kaarina Davis antaa selkeän diagnoosin hoitoalan sairaudesta ja esittää myös konkreettisia parannusehdotuksia. ”Tämä kirja on kirjoitettu, jotta hoitajat oppisivat pitämään puolensa ja sanomaan ei”, Davis kirjoittaa."


Olen lukenut kirjan aikaisemmin, pari vuotta sen jälkeen kun olin valmistunut lähihoitajaksi. Silloin se ei säväyttänyt juurikaan, mutta nyt kun olen itse sairaanhoitajan hommissa (ja virallisesti sh kuukauden päästä), sisäistin kirjan aivan uudella tavalla.

Davis oli loistavasti onnistunut tuomaan esille oleellisimpia ongelmia hoitoalalta. Kaikkeen tuntuu olevan ratkaisuna lisäkoulutus. Henkilökuntapulaankin lisäkoulutus jo työssä oleville sairaanhoitajille - enkä todellakaan ymmärrä miksi.

Kirja puhutteli minua kovasti, ja voisin kirjoittaa pitkät pätkät siitä, mitä itse ajattelen hoitoalan epäkohdiksi ja niiden parantamiseksi. Ja siitä, mitkä eivät ainakaan ratkaise ongelmia. Mutta ehkä ne eivät nyt kuulu tähän lukublogiin vaan puran ajatuksia työkavereiden kanssa..

Haaveilen itse esimiehenä työskentelystä hoitoalalla, joten tämä olisi varmasti oiva oppikirja arkipäivään ja työelämään. Laitan siis muistilistaani, että kun joskus työskentelen johtajana/ osastonhoitajana/ tms. niin tämän kirjan tulee löytyä työhuoneeni hyllystä ja siihen tulee palata viikoittain ja pohtia osaston oikeita ongelmia ja niihin todellisia ratkaisuja.

J.K. Johansson - Laura

"Laura on säkenöivä avaus uudelta tekijältä. Se on samaan aikaan painostava psykologinen trilleri ja hykerryttävä ihmissuhdedraama, pakahduttava tarina eräästä perheestä ja silmiä avaava kuvaus moraalin murroksesta internetin määrittämässä yhteiskunnassa. Mia Pohjavirta on nelikymppinen entinen nettipoliisi, joka yrittää päästä eroon Facebook-riippuvuudestaan. Nikke on hänen pikkuveljensä, suurpiirteinen koulupsykologi. Laura Anderson on lukiolaistyttö, Niken asiakas ja erittäin kadonnut. Kun Lauran vanhemmat perustavat Facebook-sivun tytön löytämiseksi, aukeaa varsinainen Pandoran lipas."

Kirja tuli ahmittua parissa päivässä. Tarina oli mukaansatempaava ja todentuntuinen. Olisin ehkä enemmän kaivannut nuorison kuvaamista ja heihin liittyviä tapahtumia. Paikka paikoin kerronta jäi kuitenkin pinnalliseksi.

Ilmeisesti olen lukenut liikaa ruotsalaisia dekkareita, ja on vaan myönnettävä, että suomalaiset eivät yllä samalle tasolle vaikka tämäkin kirjailija oli siis "ammattimaisen tarinankertojan salanimi". Tarina jätti ilmoille monta kysymysmerkkiä sekä päähenkilön Mian ihmissuhteista että Lauran kuolemasta. Koska kyseessä on rikossarjan avaus veikkaan, että seuraavissa osissa tullaan vielä palaamaan (ja mahdollisesti myös ratkaisemaan) Mian ja Nikken siskon katoamiseen.

Yritin etsiä muutamaankin otteeseen netistä, että milloin seuraava kirja sarjasta ilmestyy ja montako kirjaa yhteensäkään tulee, mutta en löytänyt mitään. Kaikki koskivat vain tätä ensimmäistä osaa.  

Minna Lindgren - Kuolema Ehtoolehdossa

 

"Kuka voisi uskoa, että vanhusten palvelutalo Ehtoolehdossa tapahtuisi mitään rikollista: epäilyttäviä kuolemia, raiskauksia, lääkekauppaa? Eivät ainakaan talon yli 90-vuotiaat asukkaat Siiri ja Irma, jotka rakastavat punaviiniä, raitiovaunuilla ajelua ja klassista musiikkia. Oudot tapahtumat ovat kuitenkin mielenkiintoisempaa tutkittavaa kuin ainainen askartelu, jumppa ja haitarimusiikki-iltamat, joihin talon asukkaat osallistuvat lähinnä tehdäkseen mieliksi työntekijöille. Kuolema Ehtoolehdossa on julmetun hauska ja jännittävä dekkari, jossa kuolemaa pahempaa on joutua lääkityksi dementiaosastolle eikä ihan joka langanpätkästä kiinni saa terävinkään mummo. Onneksi jotkut nuoret sentään ovat avuliaita - esimerkiksi Helvetin enkelit."

 

Kirja oli jossain luokiteltu dekkariksi, mutta en pitänyt tätä dekkarina. Epämääräisiä kuolemia kyllä sattui, mutta ei niin, että mielestäni täyttäisi dekkarin kriteerit. Kerronta oli mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa. Vaikka tapahtumat sijoittuivat isoon palvelutaloon, henkilöitä ei oltu nimetty liikaa ja lukija pysyi hyvin kärryillä. Lisäksi oli hieno huomata, miten henkilöhahmot kehittyivät tarinan edetessä.

 

Itse dementiaosastolla työskentelevänä sairaanhoitajana luin kirjaa kriittisten silmälasien läpi. Aluksi tarina tuntui epätodelliselta ja turhan karrikoidulta. Meinasin sen takia jättää kirjan kesken, mutta päätin kuitenkin jatkaa ja kirja tempaisi mukaansa. Tulin surulliseksi siitä, miten todellisia nuo karrikoidutkin tilanteet olivat: lääkärit määräävät hurjat määrät uni- ja rauhoittavia lääkkeitä ihan vaan sen perusteella, mitä hoitajat kertovat. Ja se miten omaiset unohtavat vanhukset palvelutaloihin ja odottavat heidän kuolemaa perinnön toivossa.

 

Olin vähän pettynyt, että tapahtumien käydessä vakavammiksi, kirjan hersyvä huumori kuihtui pois. Huumori läpi kirjan olisi varmasti keventänyt muuten raskaita tapahtumia.

 

Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi hyvä fiilis ja paljon ajateltavaa.





Anna Jansson - Vaitelias jumala

 

 

 

"Lumihiutaleet putoavat hiljalleen juoksuköysi kaulassaan puusta roikkuvan miehen hiuksille. Konstaapeli Maria Wern seisoo mykistyneenä näyn edessä. Hänellä on edessään elämänsä haaste.

Pian Maria oivaltaa, että kyseessä on rituaalimurha, joka jäljittelee elämänpuussa yhdeksän päivää roikkuneen Odinin kärsimystarinaa. Maria päättää selvittää hinnalla millä hyvänsä murhamysteerin, joka on karata käsistä muinaisten jumaltarujen verhoon.

Yhtälö kodin ja työn välillä ei kuitenkaan ole helppo. Kotirintamalla Marialla on kädet täynnä hankalan anopin, kahden lapsen ja siipan kanssa. Töissä esimies on lievää törkeämpi sovinistisika. Jouluvalmistelut painavat päälle, mutta Maria ei saa hetken rauhaa. Tietämättään hän kiiruhtaa kohti pahinta painajaistaan..."

 

 

Ostin pokkariversiona Janssonin kaksi ensimmäistä dekkaria yhdessä ja nyt on eka osa luettu. Tarina oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan koko ajan. Tosin Jungstedtin loistavan kirjan jälkeen tämä oli pieni pettymys. Janssonille se annettakoon kuitenkin anteeksi, koska tämä oli hänen ensimmäinen dekkarinsa.

Kirjassa oli paljon pohjoismaista mytologiaa. Tykkäsin siitä, ja sen pääkohdat oli hyvin selitetty. Minulle jäi kuitenkin sellainen olo, että olisin saanut kirjasta enemmän irti jos olisi tiennyt mytologiastakin enemmän (tai edes jotain). Tuntui, että jumalten nimet vain vilisi kirjassa ja menin jo ihan sekaisin ketä oli ketä ja minkä jumalia.
 

Murhaaja selvisi aikaisemmin kuin yleensä dekkareissa, mutta jännitys pysyi yllä sillä, että vasta paljon myöhemmin kerrottiin ketä hän oikeasti oli. Myös "takaa-ajo" oli mielenkiintoista luettavaa kirjan lopussa. En uskalla enempää kommentoida murhaajaa tai sen selvittelyä, jotta en pilaisi kenenkään lukunautintoa.

 

Myös sivujuoneksi rakennettu Marian ja Kristerin suhde oli mielenkiintoista seurattavaa. Ja Kristerin tyhmyys sai niskakarvat nousemaan. Myöskään Marian anopille en sympatiapisteitä herunut. Pieniä kevennyksiä muuten vakavaan juoneen.

 

Yleisesti tykkäsin kirjasta kovasti ja aionkin jatkaa lukemalla loputkin Janssonin kirjat ilmestymisjärjestyksessä.



Lue - se kannattaa

Lukuneuvojan blogista löytyi tällainen:


Kaunokirjallisuuden lukeminen ei ole mitään nössöjen puuhaa, vaan järkevän nykyihmisen valinta, koska...

1. Lukeminen tutkitusti rentouttaa. Tarinan avulla pääset elämään hetkeksi toisten hohdokasta elämää ja irti omasta harmaasta arjestasi.

2. Lukeminen kasvattaa sanavarastoa. Kun luet joka päivä 15 minuuttia, luet vuodessa yli miljoona sanaa. Kirjoitat parempia työhakemuksia ja pärjäät paremmin Aliaksessa.

3. Kaunokirjallisuuden avulla opit hauskasti ja helposti faktoja eri aikakausista ja historiallisista henkilöistä, sillä kirjailijat eivät halua jäädä nalkkiin huonosti tehdystä taustatyöstä.

4. Lukemalla pääset matkustamaan maailman ympäri. Älä ota pikavippiä Intian matkaa varten, vaan hae kirjastosta kirja ja lähde reissuun nojatuolissasi. Ei kaduta jälkeenpäin.

5. Kirjallisuus on hyvä small talk –aihe. Kirjoja lukeneen on helpompi aloittaa keskustelu ventovieraiden ihmisten kanssa. Lisäbonuksena voit vaikuttaa myös astetta fiksummalta.

6. Lukeminen opettaa empatiaa. Kun itket romaanihenkilön kurjaa kohtaloa, ymmärrät paremmin myös oikeiden ihmisten tunteita. Ehkä parisuhteesikin paranee.

7. Lukeminen kasvattaa kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä. Tarvitset takuulla molempia elämässäsi ja varsinkin Hulluilla Päivillä.

8. Lukemalla paljon opit lukemaan nopeammin ja tehokkaammin. Hektisessä nykymaailmassa molemmat taidot ovat valttia.

9. Lukemalla kirjan voit tehdä vaikutuksen ihastukseesi. Tyttö vaikuttuu takuulla enemmän siitä, jos poika on lukenut kirjan kuin laskenut mäkeä alasti ämpärissä.

10. Ikiaikaiset tarinat kertovat totuuden elämästä. Ne kertovat siitä, mistä tulemme, keitä olemme ja mihin menemme. Niistä löydät myös oman tarinasi ja totuutesi.

Ota siis kirja käteen ja lue itsesi paremmaksi ja fiksummaksi ihmiseksi! Jaa tämä kaikille niille, joiden toivoisit lukevan enemmän.