"Lumihiutaleet putoavat hiljalleen juoksuköysi kaulassaan puusta roikkuvan miehen hiuksille. Konstaapeli Maria Wern seisoo mykistyneenä näyn edessä. Hänellä on edessään elämänsä haaste.
Pian Maria oivaltaa, että kyseessä on rituaalimurha, joka jäljittelee elämänpuussa yhdeksän päivää roikkuneen Odinin kärsimystarinaa. Maria päättää selvittää hinnalla millä hyvänsä murhamysteerin, joka on karata käsistä muinaisten jumaltarujen verhoon.
Yhtälö kodin ja työn välillä ei kuitenkaan ole helppo. Kotirintamalla Marialla on kädet täynnä hankalan anopin, kahden lapsen ja siipan kanssa. Töissä esimies on lievää törkeämpi sovinistisika. Jouluvalmistelut painavat päälle, mutta Maria ei saa hetken rauhaa. Tietämättään hän kiiruhtaa kohti pahinta painajaistaan..."
Pian Maria oivaltaa, että kyseessä on rituaalimurha, joka jäljittelee elämänpuussa yhdeksän päivää roikkuneen Odinin kärsimystarinaa. Maria päättää selvittää hinnalla millä hyvänsä murhamysteerin, joka on karata käsistä muinaisten jumaltarujen verhoon.
Yhtälö kodin ja työn välillä ei kuitenkaan ole helppo. Kotirintamalla Marialla on kädet täynnä hankalan anopin, kahden lapsen ja siipan kanssa. Töissä esimies on lievää törkeämpi sovinistisika. Jouluvalmistelut painavat päälle, mutta Maria ei saa hetken rauhaa. Tietämättään hän kiiruhtaa kohti pahinta painajaistaan..."
Ostin pokkariversiona Janssonin kaksi ensimmäistä dekkaria yhdessä ja nyt on eka osa luettu. Tarina oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan koko ajan. Tosin Jungstedtin loistavan kirjan jälkeen tämä oli pieni pettymys. Janssonille se annettakoon kuitenkin anteeksi, koska tämä oli hänen ensimmäinen dekkarinsa.
Kirjassa oli paljon pohjoismaista mytologiaa. Tykkäsin siitä, ja sen pääkohdat oli hyvin selitetty. Minulle jäi kuitenkin sellainen olo, että olisin saanut kirjasta enemmän irti jos olisi tiennyt mytologiastakin enemmän (tai edes jotain). Tuntui, että jumalten nimet vain vilisi kirjassa ja menin jo ihan sekaisin ketä oli ketä ja minkä jumalia.
Murhaaja selvisi aikaisemmin kuin yleensä dekkareissa, mutta jännitys pysyi yllä sillä, että vasta paljon myöhemmin kerrottiin ketä hän oikeasti oli. Myös "takaa-ajo" oli mielenkiintoista luettavaa kirjan lopussa. En uskalla enempää kommentoida murhaajaa tai sen selvittelyä, jotta en pilaisi kenenkään lukunautintoa.
Myös sivujuoneksi rakennettu Marian ja Kristerin suhde oli mielenkiintoista seurattavaa. Ja Kristerin tyhmyys sai niskakarvat nousemaan. Myöskään Marian anopille en sympatiapisteitä herunut. Pieniä kevennyksiä muuten vakavaan juoneen.
Yleisesti tykkäsin kirjasta kovasti ja aionkin jatkaa lukemalla loputkin Janssonin kirjat ilmestymisjärjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti