Dekkariviikko: Dekkarilukumaraton

Mikä olisikaan parempi tapa viettää Dekkariviikkoa kuin dekkarilukumaraton! Oon ihan innoissani. Lukumaraton on ollut jo pitkään mielessä, mutta ei ole ollut aikaa sellaiselle. Ursula Poznanskin kirja Vii5i on odottanut jo kauan lukuvuoroa. Olen säästellyt sitä lukumaratonia varten. Olen aiemmin lukenut Poznanskin toisen kirjan, Sokeat linnut, ja se oli ihan huikea. Joten odotukset tämän kirjan suhteen on korkealla.

Päivitän tähän viestiin lukumaratonin etenemisen, ja teen myöhemmin erillisen kirjabloggauksen vielä. Teille, jotka ette ole lukumaratoneihin perehtyneet, kerrottakoon lyhyesti, että tarkoituksena on siis lukea 24 tunnin aikana mahdollisimman paljon. Lukumaraton ei vaadi omaa blogia tai minkäänlaista raportointia vaan voi ihan itsekseenkin maratonata ilman että kertoo siitä kenellekään.

Lukutoukan ruokalista -blogin dekkarilukumaraton 11.6. klo 12 - 12.6. klo 12

klo 16:00 / 67 sivua
Lukumaratonin alku vähän takellellut kun on tullut niin paljon muuta puuhaa: piti ruoka laittaa, siivota ja isänikin kävi meillä, joten lukeminen on jäänyt vähän taka-alalle. Kirja kuitenkin vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, ja alunperinkin ajatuksena oli, että eniten sivuja kertyy illalla ja huomenna aamupäivällä. Nyt lukutahti on hitaampi ihan senkin takia, että lapset viettävät kanssani vapaapäivää kotona. Noh, illalla sitten luen enemmän kun lapset nukkuvat. Ja huomenna aamulla vien lapset hoitoon jo klo 8 ja menen itse iltavuoroon, joten ehtii hyvin lukea rauhassa.

klo 20:00 / 110 sivua
Lapset nukkuu, joten nyt Salkkareiden päätösjakso tallennuksesta ja sitten takaisin kirjan kimppuun.

klo 09:00 / 128 sivua
Lapset viety hoitoon ja aamupala syöty. Nyt vielä viimeinen rutistus!

klo 12:00 / 198 sivua
Luettujen sivujen määrä jäi vähäiseksi, koska tuntui olevan hirmu paljon muuta ja ajatukset pomppoilivat sinne tänne vaikki kirja oli todella hyvä. Liekö lukujumi tulon täällä!? Toivottavasti ei sentään.  

Dekkariviikko: Dekkarien kirjoittaminen

Dekkarin lukemisen lisäksi suuri intohimoni on myös kirjoittaa tarinoita, erityisesti niitä joissa tapahtuu murha. Omat tekstini ovat hyvin ihmissuhdepainotteisia, ehkä samaan tyyliin kuin esimerkiksi Outi Pakkasen dekkarit. Tykkään pelata psykologisella silmällä ja ihmisten käytöksen vaikutuksista toisiin ihmisiin, tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. Joskus haaveilin omienkin dekkareiden julkaisemisesta, mutta nyt ainakin kirjoittaminen on rajoittanut lähinnä pöytälaatikkoon. Ei yksinkertaisesti ole aikaa ruuhkavuosien keskellä työstää niin isoa projektia. Noh, ehkä sitten kun lapset on isompia...

Dekkariviikko: dekkarien lukeminen

Tarinat ovat kiehtoneet jo ennen kuin opin lukemaan. Ja lukutaidon myötä pääsin vielä syvemmälle tarinoihin. Aluksi luin lastenkirjoja, mutta hyvin nopeasti kirjastosta alkoi tarttua mukaan Neiti Etsiviä, Viisikkoja ja 3 etsivää -seikkailukirjoja. Isäni on aina ollut kova lukemaan  kirjoja, erityisesti dekkareita. Olisinkohan ollut ehkä 12- tai 13-vuotias kun aloin bongata kirjoja myös isäni kirjahyllystä. Muistan lukeneeni jo suhteellisen nuorena Wallandereita ja Colin Dexterin kirjoja. Kun Leena Lehtolaisen Maria Kallioita filmatisoitiin, lainasin niitä myös kirjoina. 

Pikkuhiljaa iän myötä myös dekkarilukumakuni on laajentunut. Olen ehdottomasti ruotsalaisten dekkareiden suurkuluttaja. Suosikkejani ovat Mari Jungstedt, Camilla Läckberg, Liza Marklund ja Henning Mankell.

Kotimaisista dekkarikirjailijoista mainittakoon Seppo Jokinen, Leena Lehtolainen, Johanna Tuomola ja Eppu Nuotio.

Muiden maiden dekkarikirjailijat ovat minulle aika vieraita, mutta nyt olen tutustunut Sandra Brownin ja Harlan Cobenin tuotantoon.

Dekkareista suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt Camilla Läckbergin kirja Saarnaaja. Kirja kertoo pahoinpidellyistä naisista, jotka löytyy murhattuina. Tarina tekee suuren vaikutuksen sillä, miten uskonto voi olla voimavarana mutta myös äärimmäinen rasite. Kannattaa lukea!

Dekkariviikon aloitus

Ihanaa, Dekkariviikko! 
En ole aiemmin Dekkariviikolle osallistunut. Joku pieni ajatus siitä, että tällainen järjestetään, mutta ei sen enempää ole ollut tietoa. Nyt kuitenkin bongasin sen ajoissa, ja päätin dekkareiden suurkuluttajana lähteä mukaan. Jes!

Dekkariviikkoa vietetään koko Blogistanian laajuisesti, joten kannattaa käydä tutustumassa muihinkin blogeihin. Tässä blogissa se näkyy mm. joka päivä ilmestyvillä dekkariaiheisilla postauksilla. Dekkarilukumaratonia vietän torstaista perjantaihin, ja sunnuntaina on tiedossa bloggaajien yhteispostaus yhdestä dekkarista jossa siis itsekin olen mukana. 

(Pst... tällä viikolla en julkaise kirjapostauksia ollenkaan, lukuunottamatta sunnuntain yhteispostausta vaan ajastan lukemieni kirjojen postaukset ensi viikolle.)

Tervetuloa siis mukaan!

Anna Karolina Larsson - Paviaanivarkaus

Amanda Pallerin sisko Sanna on tehnyt itsemurhan muutama vuosi aikaisemmin, mutta Amanda uskoo, että kuolemaan littyy jotain muutakin. Epäilykset kasvavat entisestään kun useampi raskatuksi tullut tyttö on päättänyt tappaa itsensä juuri samalla tavalla. Amanda päättää saada totuuden selville ja päätyy viettelemään kaksi miestä, joiden uskoo liittyvän Sannan kohtaloon: Amanda kollegan komisario Magnus Blombergin ja Sannan entisen poikaystävän Adnan Nasimin, arabitaustaisen rikollisen, joka on juuri vapautunut vankilasta. Kolmårdenin eläintarhasta varastetaan paviaani, eikä Amanda ensin ymmärrä, miten se liittyy Sannaan. Jäljet johtavat Bonobo-yökerhoon, seksibisnekseen ja huumekaupan hermokeskukseen.

Kirja alkaa takaa-ajokohtauksesta, ja se on kyllä takuuvarma keino saada lukija koukkuun heti ensimmäiseltä sivulta alkaen. Tarinaa kerrotaan kolmesta eri näkökulmasta: Amandan, Adnanin ja Magnuksen. Luvut ovat lyhyitä, kohtausmaisia ja se toimii erinomaisena tehokeinona. Kaikki kolme henkilöä on kuvattu hyvin erilaisiksi, ja se herättää myös erilaisia tunteita lukijassa. Esimerkiksi Magnusta ei yksinkertaisesti voi olla koko iljettävyydessää vihaamasta, mutta silti on pakko lukea eteenpäin, mitä hän seuraavaksi keksii. Monissa dekkareissa on inhottava pomo, joka luistaa töistään tai on muuten vaan tosi ärsyttävä, mutta Magnus vie kyllä voiton kaikista niistä.

Vaikka kyse on seksirikoksista, kirjassa on paljon muutakin. Toki tämäkin on makuasia. Tämä on myös hyvin erilainen seksirikoskirja kuin moni muu, johon olen törmännyt. Kirjan ainoana miinuksena sanoisin sen, että kaikista nimistä en ihan päässyt aluksi kärryille, olivatko miehiä vai naisia. Ja muutama pieni kysymys jäi askarruttamaan, mutta hienosti oli myös rivien välissä vastauskia - ei siis pidetty lukijaa liian tyhmänä jotta kaikki olisi pitänyt selittää.

Tykkäsin kirjasta kovasti ja nopeatempoinen kerronta vei mukanaan. Suosittelen ehdottomast!

Anna Karolina Larsson
Paviaanivarkaus
2015
suom. Jänis Louhivuori
512 sivua

Harlan Coben - Kadonneet

Neljä nuorta kuolee kesäleirillä. Kahden ruumiit löytyvät, kahden ei - ainoastaan jäljet kamppailuista ja heidän verisistä vaatteista. 20 vuotta myöhemmin löytyy murhattu mies, jonka hallusta löytyy metsämurhiin liittyviä lehtileikkeitä. Ruumishuoneella selviää, että mies on toinen niistä nuorista jotka kesäleiriltä katosivat ja jonka on luultu kuolleen jo kaksi vuosikymmentä aikaisemmin. Herää epäilys siitä, missä (ja miksi!) mies on piileskellyt ja missä neljäs nuorista on. Piirikunnansyyttäjä Paul Copeland alkaa selvittää asiaa: Kuka todella murhasi nuoret? Miksi yksi nuorista on piileskellyt 20 vuotta? Ja missä on Paulin sisko, se nuorista joka on edelleen kateissa?

Kirja pitää ehdottoman otteessaan koko ajan. Tarinaa on kerrottu useamman kertojan näkökulmasta, ja se todella pitää otteessaan. Millään ei olisi malttanut laskea kirjaa käsistä. Tapahtumia 20 vuoden ajalta tarjoillaan lukijalle hyvin pienissä palasissa, ja se tuo ison plussan kerrontaan.

Tuntui, että koko tarinan ajan jokaisen nurkan takaa tuntui tulevan uusia yllätyksiä, joten jännitin kovasti, millainen kirjan loppu olisi. Pelkäsin lopun olevan jotenkin nopeasti kyhätty kasaan tai lässähtävän ihan totaalisesti. Mutta viimeiseen asti yllätyksiä riitti. Jes! Oikein onnistunut lukukokemus.


Harlan Coben 
Kadonneet
2009
suom. Arto Schroderus
377 sivua 

Jouko Raivio - Yövuoro

Yövuoro kertoo Vaahteran sairaalasta, jossa katoaa yöhoitaja kesken työvuoron. Juttua alkaa poliisin lisäksi tutkia sairaalan oma vartija-vahtimestari Jari Viirilä. Pian katoamisia tulee lisää, ja tuntuu että kuka tahansa sairaalan käytävillä vastaantuleva voisi olla syyllinen.

Kirja on kirjoitettu hienosti sekä Jari Viirilän että yövuoroja tekevän sairaanhoitaja Marja Riihisen näkökulmista vuorotellen. Marja on ollut samassa vuorossa kun yöhoitaja katosi, joten uteliaisuus nostaa päätään ja Marja tekee omia tutkimuksiaankin. Olin erityisen innostunut siitä, että kirjassa poliisit olivat hyvin pienessä roolissa vaan tutkimuksia teki sairaalan oma vartija-vahtimestari. Hänestä ei tehty mitään sankaria, vaan pikemminkin tuli sellainen käsitys, että hän teki tutkimuksia vähän vastentahtoisesti ihan vain sen takia, että ylemmältä taholta oli tullut käsky ja se nyt sattui kuuluvan hänen työhönsä. Hienosti oli vedetty raja siihen, mitkä kuuluvat selvästi poliisille ja mitä Viirilä pystyi itse selvittelemään. 

Olen lukenut tämän kirjan joskus aikaisemminkin. Tykkkäsin silloinkin kirjasta, joten tähän oli helppo tarttua. Aiemmasta lukukerrasta oli sen verran aikaa, että ei kyllä ollut mitään muistikuvaa murhaajasta. Sairaalan tapahtumat oli kuvattu uskottavasti, siitä iso plussa. Motiivia jäin pohdiskelemaan, mutta ehkä se on vain omaa tyhmyyttäni, että en tajunnut.. Tosin luin lopun vähän kiireellä, kun piti saada kirja luettua ennen nukkumaanmenoa. 

Seuraava Jouko Raivion kirja odottelee jo hyllyssä, ja kolmaskin Vaahteran sairaalaan sijoittuva dekkari pitää lukaista. Kaksi muuta kirjaa ovat siis Henkiin herätetty ja Pimeä valo. 

Jouko Raivio

Yövuoro

2001

237 sivua