Tuija Lehtinen - Onnentyttö

Kirjastosta tarttui mukaan Tuija Lehtisen kirja vuodelta 1995, ja tykkäsin.

Onnentyttö kertoo Noora Ahlgrenista. Hän on töissä naistenlehden toimittajana ja tutustuu julkkisten vähän huvittavaankin maailmaan. Hulttioiisän yllättävä ilmestyminen sotkee kuitenkin pahanpäiväisesti Nooran yksityiselämän, etenkin kun isä löytää uuden tyttöystävän. Noora päättää haastatella kohutun keskusteluohjelman vetäjää Jarrea, Noora ei tiedä mihin ryhtyy. Jarre torjuu haastattelupyynnön ylimielisesti, niin kuin kaikkien muidenkin toimittajien pyynnöt. Noora on kuitenkin päättänyt saada haastattelun, ja äkkiä hän huomaa että pelissä on muitakin tunteita.

Teininä luin Lehtisen nuortenkirjoja ja myöhemmin näitä vanhempia kirjoja. Nyt on moneen moneen vuoteen ole lukenut kuin muutaman uusimmista kirjoista. Suhtauduin vähän varauksella kirjaan juurikin sen takia, että tämä on Lehtisen alkutuotantoa, mutta yllätyin positiivisesti. Lehtinen on osannut jo 20 vuotta sitten kirjoittaa laadukasta kirjallisuutta (ainakin mun mittapuulla), ja osaa sitä edelleen. Täytyykin kaivella lisää näitä vanhempia kirjoja kirjastosta.

Tykkäsin siitä, miten tähän kirjaan oli yhdistetty Nooran työelämää, parisuhdeongelmia, ystäviä ja ongelmia isänsä kanssa. Ja loppuratkaisukin oli aivana ihana - omalla tavallaan. Vähän jäi auki, eikä mitään "he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" vaan "kaikki on mahdollista". Hyvä vaihtoehtoloppu - tykkäsin!

Tuija Lehtinen - Armon aika

Tuija Lehtinen

Armon aika

355 sivua

Otava, 2014

mistä: arvostelukappale

 

 

 

 

 

Armon aika kertaa Mona Merestä, joka jättää vanhan elämänsä ja laimentuneen avioliiton Berliinissä taakseen ja muuttaa pienelle paikkakunnalle töihin enonsa Armon omistamaan apteekkiin. Hän tutustuu samalla uusiin miehiin ja pohtii sukulaistensa edesottamuksia. Kirja oli niin mukaansa tempaava, että toivoisin tästä henkilögalleriasta ilmestyvän vielä uusiakin kirjoja.

Mona on helposti samaistuttava henkilö. Hänellä on inhottava exä (kenelläpä ei ;) ), toteutumattomia lapsihaaveita ja ystävät kadonneet parisuhteen aikana. Nyt hän etsii uutta suuntaa elämälleen ja uusia ihmissuhteita ympärilleen.

Aina on positiivistä bongata pienen pieniä paikkakuntia kirjoista, eikä kaikki ole kotoisin Turusta, Tampereelta tai muusta isosta paikkakunnasta. Nyt yksi kirjan henkilöistä oli kotoisin Nakkilasta. Hih.

Kirjaa lukiessa hihittelin kömmähdyksille, mutta kirja myös yllätti käänteillään ja saa vihaamaan tiettyjä kirjan henkilöitä. On aina positiivista kun kirja herättää koko tunneskaalan lukemisen edetessä. Todellinen lukuELÄMYS. Hyvin herkullisena hahmona mieleen jäi Lilian King, uransa jo parhaat päivät nähnyt iskelmätähti. Hänen turkkinsa näkee verkkokalvoilla, pikkupiskin (jonka hankkii kirjan edetessä) räksytyksen kuulee ja imelän hajuvesipilven haistaa.

Minulla on hyvin harvoin arvostelukappaleita, mutta tämä oli kirja jonka halusin, pyysin ja sain. Pakkohan se oli kun kuulin mitä kansilieve pitää sisällään. Olen kriiseillyt blogini kanssa ja miettinyt sen kohtaloa "kun ei tätä kuitenkaan kukaan lue". Noh, ei se ihan niinkään taida olla. Tämän suurempaa arvostusta pieni kirjabloggari ei voi saada:

Tuija Lehtinen - Morsiuskamari

Morsiuskamari kertoo Neela Naakasta, joka työskentelee kampaajana vuokratuolilla ja on juuri muuttanut suutarintalon yläkertaan. Asuntoon liittyy uskomus ja sitä nimitetäänkin Morsiuskamariksi. Jokainen asunnossa 2000-luvulla asunut nuori nainen on löytänyt kadun väestä Sen Oikean. Ja miehiä kadulla riittää.

Kirja on hykerryttävä tarina Sen Oikean etsimisestä. Tai pikemminkin pitäisi sanoa, että Neela yrittää punnita kenestä olisi poikaystäväainesta. Useampikin varteenotettava vaihtoehto on kuvioissa, mutta onko heistä kenestäkään kunnon parisuhteeseen.

Lisämausteen kirjaan tekee Neela opiskeluaikaisen ystävän äidin kuolema. Hän joutuu kävelykadulla auton yliajamaksi ja Neela yrittää asiaa selvitellä. Hän tulee siinä samalla viettäneeksi kiihkeän yön opiskeluaikaisen ystävänsä kanssa, mutta epäilee, että Ramusta olisi poikaystäväksi.

Yliajo oli toisaalta mielenkiintoinen sivujuoni, mutta tykkään ennemmin hömpän hömppänä ja dekkarit dekkareina - myös tällaiset pikkurikollisten selvittelyt pois hömpästä.

Henkilögalleria on mielenkiintoinen, ja erityisesti Cafe Nappikaupassa kokoontuvat ikätytöt. Mielestäni on mukavaa, että hömppäkirjaan on päässyt keskeisiin osiin muitakin kuin vain nuoria ihmisiä.

Juonien ratkaisut ovat tyhjentäviä, ja lukijalle jää hyvä mieli Neelan puolesta.