"Älä hätäile. Lue vielä yksi kirja."

lauantai 31. tammikuuta 2015

Mari Jungstedt - Viimeinen näytös


 (Luin kirjan e-kirjana, joten siksi ei nyt ole omaa kuvaa kirjasta vaan netistä poimittu.)

Uusi Jungstedtin dekkari on ilmestynyt, ja luettu! Jee! 

Visbyssä vuosittain pidettävän keskustelutapahtuman aikana tapahtuu murha. Ruotsalaislehden ärhäkkä toimittaja Erika Malm löytyy hotellihuoneestaan kuolleena. Tutkinnassa löytyy viitteitä avioliiton ulkopuolisesta suhteesta sekä uusnatsien uhkaiskirjeitä. Kirjassa käsitellään myös yhtä pitkään auki ollutta juttua, ja se saa vihdoin päätöksen. Knutas on vihdoin virallisesti eronnut ja hänen välit Karinin kanssa lämpenevät. Jokaisessa kirjassa mukana ollut Johan tekee myös omia tutkimuksiaan, ja siinä sivussa pohtii perhe-elämää ja parisuhdettaan. 

Sopivassa määrin parisuhdepohdinnat keventävät ja tuovat ilmavuutta kerrontaan, mutta tässä sitä oli todella paljon eri tahoilla joten jossain kohtaa tuli sellainen olo, että murhatutkinta jää taka-alalla ja enemmän puidaan parisuhdeongelmia. Mutta Jungstedt säilytti tasonsa kaikesta huolimatta tässäKIN kirjassa. 

Loppuratkaisusta sen verran, että meinasin jossain kohtaa lopettaa lukemisen, mutta onneksi luin loppuun asti.

Jungstedtia saadaan lukea lisää jo toukokuussa kun seuraava kirja, Joka yksin kulkee, ilmestyy.





perjantai 30. tammikuuta 2015

Tuija Lehtinen - Onnentyttö


Kirjastosta tarttui mukaan Tuija Lehtisen kirja vuodelta 1995, ja tykkäsin.

Onnentyttö kertoo Noora Ahlgrenista. Hän on töissä naistenlehden toimittajana ja tutustuu julkkisten vähän huvittavaankin maailmaan. Hulttioiisän yllättävä ilmestyminen sotkee kuitenkin pahanpäiväisesti Nooran yksityiselämän, etenkin kun isä löytää uuden tyttöystävän. Noora päättää haastatella kohutun keskusteluohjelman vetäjää Jarrea, Noora ei tiedä mihin ryhtyy. Jarre torjuu haastattelupyynnön ylimielisesti, niin kuin kaikkien muidenkin toimittajien pyynnöt. Noora on kuitenkin päättänyt saada haastattelun, ja äkkiä hän huomaa että pelissä on muitakin tunteita.

Teininä luin Lehtisen nuortenkirjoja ja myöhemmin näitä vanhempia kirjoja. Nyt on moneen moneen vuoteen ole lukenut kuin muutaman uusimmista kirjoista. Suhtauduin vähän varauksella kirjaan juurikin sen takia, että tämä on Lehtisen alkutuotantoa, mutta yllätyin positiivisesti. Lehtinen on osannut jo 20 vuotta sitten kirjoittaa laadukasta kirjallisuutta (ainakin mun mittapuulla), ja osaa sitä edelleen. Täytyykin kaivella lisää näitä vanhempia kirjoja kirjastosta.

Tykkäsin siitä, miten tähän kirjaan oli yhdistetty Nooran työelämää, parisuhdeongelmia, ystäviä ja ongelmia isänsä kanssa. Ja loppuratkaisukin oli aivana ihana - omalla tavallaan. Vähän jäi auki, eikä mitään "he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" vaan "kaikki on mahdollista". Hyvä vaihtoehtoloppu - tykkäsin!