"Älä hätäile. Lue vielä yksi kirja."

lauantai 26. joulukuuta 2015

Lukumaraton

Pinon päällimmäinen -blogin Sanna mainosti jo aikaa sitten, 
että emännöi lukumaratonia ja kyseli halukkuutta lukumaratonille. 
Tuolloin ajattelin, että ilman muuta olen mukana. Mutta jostain syystä se pääsi unohtumaan, ja nyt yllätyin kun Lukutoukan kulttuuriblogin Krista mainitsi bloginsa fb-sivuilla kohta koittavasta maratonista. 

Onneksi kotoa löytyy vino pino lukemattomia kirjoja, ja extempore-lukumaraton onnoistuu aivan loistavasti. Oman lukumaratonin ajankohdan voi valita itse 26.12. - 2.1. väliseltä ajalta mutta olen itse koko viikon töissä. Ainoa vapaapäivä on huominen ja keskiviikko, mutta jälkimmäisen vietin siskon luona. Eli maraton alkaa än - yy - tee - kohta :) Poikkeuksellisesti nyt maratonaataan 24 tunnin sijaan 42 tuntia. Minun kohdallani se tarkoittaa siis sitä, että aloitan maratonin ihan kohta ja lopetan huomenna kun uni voittaa. Maanantain olen aamuvuorossa ja maraton mun osalta päättyy ennen työajan päättymistä. 





Villasukkamurmelin lukumaraton 
26.12. klo 19 - 28.12. klo 13 

Tervetuloa! 

26.12. klo 19:00 / nyt se alkaa!
Valikoin kirjahyllystä muutamia kirjoja maratonille. Pääasiassa dekkareita, mutta myös Tuija Lehtisen uusimman joka on odottanut lukuvuoroa jo vaikka kuinka kauan, sekä Kate Mortonin tiiliskiven Kaukaiset hetket. Nappasin mukaan myös pari novellikokoelmaa välipaloiksi.

klo 21:25 / 49 sivua
Lapset saatu nukkumaan, joten nyt nautin talon hiljaisuudesta ja Tess Gerritsenin taidokkuudesta. Lukumaratonin ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Salametsästä, joka oli jo valmiiksi melkein loppusuoralla.

Vaihtoehtoina seuraavaksi (huomiselle?):
Tuija Lehtinen - Jatkoaika
Peter James - Kuoleman kanssa ei kujeilla
Harlan Coben - Ruma totuus
Kate Morton - Kaukaiset hetket
Riku Talvitie - Tappava formaatti: Kuokkavieras

Erityisesti tuo Morton houkuttelee, mutta samalla kauhistuttaa tarttua 700 sivun tiiliskiveen...

klo 23:55 / 112 sivua
Gerritsenin kirja tuli luettua loppuun, joten nyt on hyvä mennä nukkumaan ja aloittaa aamulla uuden kirjan parissa.

27.12. klo 9:50 / 147 sivua
Viimeisimmän päivityspostauksen jälkeen innostuin lukemaan vielä Rikos - 7 rikotarinaa -novellikokoelmasta Seppo Jokisen novellin Komisario Koskisen seikkailuista. Ja sivuja karttui 35 lisää. Nyt aamukahvi ja Tuija Lehtisen kirjan kimppuun.

klo 14:10 / 169 sivua
 Aamulla luin reilu parikymmentä sivua Tuija Lehtisen kirjaa Jatkoaika. Kävimme välillä asioilla nyt kun kaupat ovat taas vihdoin auki. Seuraavaksi taas kirjan pariin hetkeksi ja sitten ruuanlaittoon. 

klo 20:45 / 219 sivua
Tänään on kyllä tullut puuhattua kaikkea muutakin kuin luettua, mutta sivuja on karttunut silti ihan hyvin. Nyt Isäntä laittaa lapset nukkumaan ja mä saan keskittyä kirjaan.

28.12. klo 13:00 / 251 sivua
Lukumaraton on päättynyt. Eikä voi nyt muuta todeta kuin että tärkeämpää oli matka eikä määränpää :) 

maanantai 30. marraskuuta 2015

Marraskuun lukuhaasteen päätös

Mikä olisikaan parempi lopetus koko kuukauden kestäneelle lukuhaasteelle kuin
LUKUMARATON!

Ihan kokonaan haasteessa en ole pysynyt, mutta olen tällä ainakin lukujumin saanut purettua
joten palkitsen itseni lukumaratonilla ja luen kirjan joka on odottanut jo kauan juuri sitä oikeaa hetkeä nautiskeluun, Tess Gerritsenin uutuus Salametsästäjä.

Maratoonaan vain tämän vuorokauden.
Eli lukumaratonia on mennyt jo monta tuntia enkä ole lukenut vielä sivuakaan. Mitään tavoitteita en maratonille aseta. Pääasia, että tulee luettua ja nautin siitä.
Ja tututtuun tapaan päivitän tähän viestiin maratonin etenemistä
Tervetuloa mukaan!

Lukumaraton 30.11. klo 00.00 - 23:59
klo 8:40 / 0 sivua
Lapset hoidossa ja aamukahvi keitettynä. Nyt kirjan kimppuun!

klo 17:00 / 48 sivua ja äänikirjaa kuunneltu 35 min 
Gerritsenin kirja on ihan mielettömän hyvä. Mun piti auttaa joulupukkia kesken lukumaratonin joten siksi vasta noin vähän sivuja. Onneksi vielä on koko ilta edessä ja isännän vuoro nukuttaa lapset tänään.

klo 20:20 / 64 sivua ja äänikirjaa kuunneltu 35 min
Lapset lähti nukkumaan joten mä pääsen keskittymään kirjaan.

klo 21:35 / 70 sivua ja äänikirjaa kuunneltu 1h 25 min
Olipa hyvä kun keksin, että voin äänikirjaakin kuunnella lukumaratonilla. Kaunokirjallisuuttahan sekin on. Ja sillä saa pienen tauon lukemiselle kun kuuntelee ja tekee villasukkia samalla. Nyt vielä paperikirjan pariin ja sitten nukkumaan.

klo 22:30 / 88 sivua ja äänikirjaa kuunneltu 1h 25 min
Äärimmäisen koukuttava kirja, mutta pakko antaa järjen voittaa ja mennä nukkumaan jotta aamulla jaksaa nousta töihin. Luen kirjan pian loppuun ja jaan teidän kanssanne tämän ihanan kokemuksen (voiko näin raa'asta dekkarista käyttää sanaa ihana!?)

tiistai 3. marraskuuta 2015

Kirjamessujen kirjasaalis

Kirjamessuilta raahasin kotiin vinon pinon kirjoja. 


Ainoastaan nämä ostin ihan itse. Kahta novellikokoelmaa olen etsinyt jo pitkään, mutta ovat olleet niin hinnoissa että en ole pihiyttäni niitä aiemmin ostanut. Nyt oli messuilla hyvä tarjous, joten ostin. Hercule Poirot ja minä -kirja kertoo David Suchet´n kertomaan Poirotin roolin tekemisestä ja muusta. Olen aiheesta nähnyt dokumentin, joten odotukset tämän kirjan suhteen ovat korkealla. Emmi Itärannan uusin kirja on saanut niin paljon huomiota, että pakkohan sekin oli ostaa. Heli Laaksonen on ihan huikea kirja, ja Lähtisiks föli saa nauramaan ääneen huononakin päivänä. Pasi Pekkalan uutta kirjaa Lohikäärmeen värit on kovasti kehuttu, ja Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika suositteli tätä kirjaa. Kolme pokkaria sai hyvällä tarjouksella, joten ostin Raija Orasen Auroran, Emmi Itärannan Teemestarin kirjan (joka lähtee joululahjaksi) ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme.

Puikkomaisterin sukkakirja - pitääkö tämän kirjan ostamista edes perustella!? 

Otavan pisteeltä sai miki-kirjan jokaisesta 25 euron ostoksesta. 

Lukulaite <3

 Suomi lukee -blogin Kristalta sain nämä kirjat kun vein hänelle kahdet villasukat ja yhden pääkallohuivin.

 
 Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annikalta sain tämän vastalahjaksi säärystimistä.

Kirjabloggaajien messubrunssilta sai mukaansa valita kolme esikoiskirjailijoiden kirjoista. Itse valitsin nämä kolme houkuttelevaa kirjaa. 

Ja tässä vielä kuva kaikista kirjoista. Eiköhän tästä riitä lukemista hetkeksi.

Kirjamessujen koonti

Helsingin kirjamessut järjestettiin 22.-25.10.
ja itse oli paikalla perjantain ja lauantain. Olin vielä sunnuntainakin Helsingissä, mutta silloin en mennyt enää messuille vaan hotellihuoneen luovutuksen jälkeen lähdin kotimatkalle.

Perjantai meni messuilla kierrellessä ja kirjaostoksia tehdessä. Tämä olikin oikein hyvä idea, koska perjantaina oli selvästi vähemmän ihmisiä messuilla kuin lauantaina ja sai ihan rauhassa katseltua kirjoja. 

Lauantaiaamulla oli Bonnierin järjestämä messubrunssi kirjabloggaajille.
Saimme pientä purtavaa ja kahvia, ja keskustelimme kirjoista, kirjailijoista ja kirjoittamisesta.

 

 Paikalla oli seuraavat esikoiskirjailijat: Kaisa Haatanen, Simo Hiltunen, Erkka Mykkänen, Inga Röning, Vuokko Sajaniemi, Roope Sarvilinna, Jussi Seppänen ja Saara Turunen.

 Paikalle saapui myös Katja Kettu kertomaan uudesta kirjastaan Yöperhonen.


 

 Venäläinen kirjailija Mihail Siskin oli kertomassa uusimmasta kirjastaan Neidonhius.

Messuilta bongailin myös muita kirjailijoita,
esimerkiksi Mari Jungstedt ja Ruben Eliassen

 
 .. sekä Reijo Mäki. 
Siskoni yritti ylipuhua minut yhteiskuvaan Antti Reinin kanssa, mutta kieltäydyin jyrkistä. Ja pakko kyllä myöntää, että näin jälkikäteen kyllä hieman harmittaa... Ehkä siskot ovat sentään edes joskus oikeassa. 

 Dekkarilauantaissa käsiteltiin erilaisia teemoja dekkareihin liittyen, mutta itse ehdin vain piipahtaa siellä. Ensi vuonna pitää suunnitella ohjelma paremmin, jotta ehdin istua kuuntelemassa myös paneelikeskusteluja. 

 Toteutin myös haaveeni ja ostin lukulaitteen, kun messuilla oli hyvä tarjous.

Ja pakkohan kantta oli myös hieman koristella :) 

Paljon jäi kuvia myös ottamatta kun tilanteet tulivat niin yllättäen, ettei siinä tajunnut kännykän kameraa kaivella. 

Lukuisia kokemuksia rikkaampana jään odottamaan ensi vuoden kirjamessuja.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Marraskuun lukuhaaste

Marraskuu on täällä taas, ja on lukuhaasteen aika. Osallistuin vuosi sitten samaan haasteeseen ja tykkäsin kovasti. 

Ideana on lukea 30 sivua kaunokirjallista tekstiä joka päivä.
Sivuja ei voi lukea ennakkoon varastoon eikä jälkikäteen kiriä kiinni vaan vuorokausikohtaisesti. 
Päivän sivumäärän voi lukea kerralla tai useassa osassa, aina sen vuorokauden sivumäärä lasketaan yhteen. 

Olen kärsinyt jo pitkään pahemman laatuisesta lukujumista, kuten blogistakin olette varmaan huomanneet. Tai en tiedä, voiko sitä ihan pelkäksi lukujumiksi kutsua. Tilattuja käsitöitä (villasukkia) on niin hirmuinen pino, että kirjat ovat jääneet taka-alalle. Nyt on hyvä syy raivata joka päivälle tilaa pienelle lukutuokiolle. 

Lukuhaasteen aloitan lukemalla Leena Lehtolaisen Veren vimma -kirjan loppuun. Kirjahyllyssä odottaa kasa kirjaston kirjoja sekä kaikki messuilta haalimani kirjat. Lukemista siis todellakin riittää! 

Päivitän facebook-sivuille haasteen etenemistä, laitan päivämäärät muistiin blogin sivupalkkiin ja teen koontipostauksen lukuhaasteen päätyttyä. 

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Blogin uudistaminen


Olen pitkään jo miettinyt, että haluaisin vaihtaa blogini nimen, jotta en sekoittuisi muihin lukutoukkiin. Tarpeeksi omaperäistä nimeä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, joten asia jäi pohdinta-asteelle. 

Joku aika sitten kaverini kutsui minua Villasukkamurmeliksi suuren villasukkientekofanaattisuuteni takia. Olen siis aivan koukussa mitä erilaisempien ja toinen toistaan ihanampien villasukkien tekoon. Jäin mutustelemaan nimitystä ja ajattelin sen ottavani joskus jossain muodossa käyttöön. 

Kirjamessuilla heräsi uudestaan ajatus blogin nimen muuttamisesta kun muutamaan kertaa törmäsin siihen, että blogini nimen alkuperää pohdittiin. Tänään junassa kotimatkalla sen keksin: yhdistän kaksi minulle rakasta asiaa blogini nimeen. Niin syntyi Villasukkamurmelin kirjablogi. 

Vaihdoin jo blogin facebooksivuille nimen, mutta jätin www-osoitteeseen vanhan nimen jotta kaikki löytävät tänne edelleen. Vaihdan osoitteenkin jossain vaiheessa, mutt tiedotan siitä etukäteen hyvissä ajoin.

torstai 22. lokakuuta 2015

Kirjamessut tulee!



Helsingin kirjamessut alkaa tänään, ja itse suuntaan messuilemaan huomenna!
Olen ensimmäistä kertaa menossa messuille, joten mielenkiinnolla ja jännitykselläkin odotan tulevaa viikonloppua. Ensimmäistä kertaa myös yksin junassa (kolmatta kertaa ikinä) ja hotellissakin olen ollut pari kertaa ennen, mutta nyt siis ekaa kertaa sielläkin yksin.

Odotan messuilta kovasti kirjavinkkejä, kirjailijoita, kirjabloggaajien brunssia ja kaikkien aivan ihanien kirjabloggaajien tapaamisia. Olen tutustunut blogien kautta lukuisiin aivan ihaniin ihmisiin, ja heistä toivottavasti suurimman osan tapaan viikonloppuna.

Viikonlopun ajan yritän satunnaisesti päivitellä kuulumisia ja kuvia blogin facebooksivuille,
ja koontipostaus tulossa alkuviikosta.



torstai 24. syyskuuta 2015

Outi Pakkanen - Helle



Muutama aiempi Pakkasen dekkari on ollut pettymys, joten en oikein tiennyt mitä odottaa kun tätä kirjaa aloin lukea. Jo parin sivun jälkeen olin ihan totaalisen koukussa. Ahmin sivuja ja kaikki muu tuntui unohtavan.

Monen dekkarin verran Anna Laine on ollut hyvin pienessä sivuosassa tai vilahtanut vain kadunkulmassa, mutta tässä dekkarissa (kuten etukannen logostakin huomaa) Anna Laine on päähenkilönä. Ja voi että miten olikaan ollut ikävä häntä. 

Annan omassa asunnossa sattuu vesivahinko ja hän joutuu evakkoon. Annan ystävä Mervi tarjoaa Annalle väliaikaisesti käyttöön 95-vuotiaan tätinsä asuntoa. Täti itse on joutunut pitkäksi aikaa sairaalaan. Anna ottaa tarjouksen vastaan vaikka asunnossa ei ole edes kunnon keittiötä, muutakaan vaihtoehtoa Annalla ei ole koska hänen oma asuntonsa on asuinkelvoton.

Pian muuton jälkeen Anna huomaa, että kerrostalo on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä. Annan asunto on ensimmäisessä kerroksessa, maantasalla joten hän joutuu osittain tahtomattaankin seuraamaan talon elämää ja sen kaikkia asukkaita.  

Anna ja hänen mäyräkoiransa Justus ovat olleet jo pitkään kahdestaan, mutta nyt Anna kiinnittää huomiota yhteen ihanaan mieheen ja pian tunteet saavat vastakaikua. Ihana seurata Annan mieskuvioitakin vaihteeksi. 

Helle on ennenkaikkea psykologinen trilleri. Sen kiemuran vie mukanaan niin totaalisesti, että vasta sivulla 200 herää ja tajuaa, että sata sivua jäljellä eikä vielä ole tapahtunut edes murhaa. Noh, kyllä se ruumiskin saadaan kun rappujuhlien jälkeen yksi on joukosta pois...

Outi Pakkanen
Helle
Otava, 2015
332 sivua


(Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta, mutta se ei vaikuta mitenkään blogitekstini sisältöön!)

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Leena Lehtolainen - Surunpotku






Surunpotku on Leena Lehtolaisen 13. Maria Kallio -dekkari.
Tapiolan kirkosta löytyy jalokiviasiantuntija Jaakko Pulman ruumis. Hänen vaimonsa työskentelee kansanedustaja, ja menneisyydestä paljastuu traaginen hiihto-onnettomuus. Kaikki tuntuu liittyvän kaikkeen, mutta kuitenkaan tutkintaryhmä ei pääse eteenpäin. Vainajan puhelimesta alkaa tulla outoja viestejä, ja lopulta pommiuhkaus.

Aikaisemmin olen nauttinut Maria Kallio -dekkareissa juuri siitä Marian siviilielämästä rikostutkinnan ohella, mutta tässä(kin) kirjassa se jäi hyvin vähäiseksi. Vaikka varmasti paljon vaikutti se, että Iida ja Taneli ovat jo isoja, eikä perheessä ole ehkä samanlaisia ongelmia (ja syyllisyyttää menetetystä ajasta lasten kanssa) kuin aiemmin. Sen sijaan Marian hyvin läheinen työkaveri Pekka Koivu taistelee tyttärensä vakavan sairauden kanssa, ja se saa Mariankin herkistymään.

Pakkohan se on suurena Maria Kallio -fanina myöntää, että näiden kirjojen taso alkaa olla laskusuuntainen. Vanhemmat Maria Kalliot ovat parempia. Johtuneeko siitä, että Lehtolaisella alkaa ideat loppua vai siitä, että ne vanhemmat kirjat vain uppoaa nykyiseen elämäntilanteeseeni pienten lasten äitinä paremmin!?

Tarina eteni tasaisesti pikkuhiljaa. Ajoittain tuntui jäävän junnaamaan vähän paikoilleenkin ja liikaa selittelyä. Lisäksi minua häiritsi lukuisat kirjoitusvirheet tekstissä.

Loppuratkaisu oli aivan loistava! Motiivi murhalle hyvinkin puhutteleva. Siinä Lehtolainen ehdottomasti onnistui. Ja viimeiset tapahtumat mietityttävät vielä pitkään. Murhaaja oli yllätys, jännitys säilyi loppumetreille asti mutta silti murhaaja on läsnä koko kirjan. Jes! Hyvä Leena Lehtolainen!

Kirjan lopussa Marian jaoksen kohtalo jää hieman auki. Sekä se, mihin Maria, Puupponen ja Koivu siirtyvät töihin. Lisäksi Sennun kohtalo saa kyyneleen silmäkulmaan. Marian poika Taneli harrastaa taitoluistelua, ja hänellä aloittaa uusi valmentaja, Janne Kivi, joka on tuttu Kuolemanspiraali -kirjasta. Mielenkiintoista, miten tämä kuvio jatkuu seuraavissa kirjoissa.

Luin kirjan e-kirjana. Olen paljonkin lukenut e-kirjoja tabletilta, ja se on erittäin kätevä keino erityisesti paksujen kirjojen kanssa. Minulle kävi pieni moka e-kirjan suhteen. Innostuksissani latasin sen kännykkään heti kun sain kustantajalta "tunnuksen" (eli siis töissä kesken ruokatunnin). Ajattelin siirtäväni kirjan sitten myöhemmin myös tabletille, mutta eipäs se onnistunutkaan. Olin siinä käsityksessä, että sama sisältö siirtyy iPhonelta iPadille, mutta ehei.. Aikani tappelin laitteiden kanssa, muuttelin asetuksia ja lopulta tyydyin lukemaan kirjan kännykästä. Olin hyvin kriittinen, "enhän mä siitä kännykästä mitään pysty lukemaan". Mutta lukeminen sujui hyvin, ja oli kiva kun kirja oli aina saatavilla.


Leena Lehtolainen
Surunpotku
Tammi, 2015
432 sivua


(Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta, mutta se ei vaikuta mitenkään blogitekstini sisältöön!)
 

perjantai 14. elokuuta 2015

Blogistanian elokuun lukumaraton


 Blogistanian toinen yhteinen lukumaraton tälle kesälle on täällä taas! Jee!
Töiden takia itse maratoonaan pe 14.8. klo 12 - la 15.8. klo 12. 
Ja päivitän tähän viestiin edistymistäni.



Lukumaratonin lukemiseksi valikoitui arvostelukappaleena saamani
Saul Blackin kirja Tappamisen pitkä oppimäärä (446 sivua). 
Kirjaa on kovasti kehuttu joka paikassa, josta siitä olen lukenut,
joten odotukset on korkealla. Toivottavasti en pety. 

klo 12 
Tästä se lähtee! Tervetuloa mukaan! Olisi oikein mukavaa, jos jättäisitte kommentteja.

klo 15 / 62 sivua
Huh mikä kirja! Lukutahti on vähän hitaan puoleinen kun päätin nukahtaa lasten viereen päiväunille. Noh, nyt on ruoka uunissa ja pääsee kirjan kimppuun oikein urakalla. Kirjan alku on äärimmäisen koukuttava, mutta samalla myös odotukset kirjasta vaan nousevat: kantaako koukuttavuus loppuun asti!?
  
klo 22:45 / 108 sivua
Käytiin perheen kanssa puistoilemassa ja sukulaispariskunnan luona kylässä, joten lukumaraton ei ole edennyt ihan odotusten mukaisesti. Alunperinkin kyllä tiesin, että lasten ehdoilla mennään. Nyt siis kasassa 88 sivua kirjaa ja 20 sivua e-kirjaa. Suunnittelin lukevani paperista kirjaa kun nukun lapsia, mutta illat niin pimeitä että oli pakko vaihtaa Leena Lehtolaisen uusimpaan kirjaan Surunpotku ja lasten nukahdettua siirryin takaisin Tappamisen pitkän oppimäärän pariin.
  
klo 12 / 165 sivua
Maratonsuoritukseni jäi aika minimaaliseksi, mutta parempi kuin ei mitään. Tappamisen pitkä oppimäärä on todella koukuttava kirja. Nyt tuntui vaan taas olevan niin paljon kaikkea muuta, että maratonille ei riittänyt aikaa niin paljon kuin olisin halunnut. Haaveilen edelleen siitä, että saisin joku kerta maratoonata ilman lapsia ja muita häiriötekijöitä. 

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kolmen kirjan haaste

Kirjasiskoni Krista haastoi minut mukaan kolmen kirjan haasteeseen.
Haasteessa nostetaan uudelleen esille kolme kirjaa blogin ajalta,
jotka ovat tehneet niin hyvän vaikutuksen, 
että haluaisi ne lukea uudelleen.

Minun valintani ovat:

1. Joel Dicker - Totuus Harry Quebertin tapauksesta
 "Tämän kirjan luettuani tiedän mitä oikeasti tarkoittaa uppoutua kirjaan. Kuvittelen lukevani vain hetken ja havahdun kahden tunnin kuluttua ensimmäisen kerran katsomaan kelloa"

2.  Jojo Moyes - Kerro minulle jotain hyvää
 "Erittäin puhutteleva kirja elämän hyvin erilaisistakin valinnoista. Eikä kyyneleiltäkään vältytä vaikka kirjat harvoin saavat minua herkistymään niin paljoa. Jos luet vain yhden kirjan tänä vuonna, lue tämä! "

 3. Tuija Lehtinen - Armon aika
"Kirjaa lukiessa hihittelin kömmähdyksille, mutta kirja myös yllätti käänteillään ja saa vihaamaan tiettyjä kirjan henkilöitä. On aina positiivista kun kirja herättää koko tunneskaalan lukemisen edetessä. Todellinen lukuELÄMYS."


Olikin yllättävän vaikea valita vain kolme kirjaa tähän. 
Eivät siis missään tapauksessa ole mikään TOP3 vaan ennemminkin
erityisesti nämä kolme nousivat mieleeni blogin tekstejä selaillessani. 

Haasteen minulta saa Kirjojen keskellä -blogin Maija.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Elokuun lukumaraton






Ihanaa! Lukumaraton on täällä taas!
Mukaan voi ilmoittautua Oksan hyllyltä -blogissa. 

Itse maratoonaan pe 14.8. klo 12 - la 15.8.klo 12 
sen mitä lapsilta pystyn.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Harlan Coben - Saalistaja


Olen Harlan Cobenin kirjoihin tutustunut vähän vahingossa, kun kirjastosta tarttui mukaan Kadonneet ja sen luettuani olin hyvin vaikuttunut tämän mestarin taidoista.

New Yorkin poliisipiirin rikosetsivän Kat Donovanin ystävä Stacy tekee Katille profiilin treffisivustolle. Ja Kat törmää sivustolla ex-kihlattuunsa Jeffiin, joka särki Katin sydämen 18 vuotta sitten. Samaan aikaaan myös Katin isän murhasta tuomittu elinkautisvanki tekee kuolemaa ja se herättää Katissa monenlaisia tunteita. Kat jää pohtimaan yhteydenottoa Jeffiin, kun poliisiasemalle tulee Brandon Phelps, joka haluaa Katin tutkivan äitinsä katoamista. Tämä on lähtenyt netissä tapaamansa miehen kanssa matkalle, eikä sen jälkeen Brandonin äidistä ole kuullut mitään. Selviää, että Brandonin äidin uusi miesystävä on Jeff.

Tarina kuvaa hyvin sitä, miten pitkälle rakkauden eteen voidaan mennä. Tarinaa kerrotaan tässäkin kirjassa monen eri kertojan silmin. Ja se tuokin erilaista ulottuvuutta. Lukija tietää, että kadonneet ihmiset ovat selvästi pinteessä mutta kukaan kirjan henkilöistä ei ota tosissaan Brandonin huolta äidistään.

Loppuratkaisuista nautin ihan erityisesti. Taka-ajot ja aikaa vastaan taistelu. Huh huh. Ja viimeisistä kohtauksista tuli melkein vedet silmiin (ja minä kun en kirjoista itke). 

Ihan huikea kirja. Pitää todella otteessaan. Suosittelen ihan ehdottomasti. Harlan Coben on äärimmäisen taidokas kirjailija.


Harlan Coben
Saalistaja
2015
suom. Salla-Maria Mölsä
489 sivua

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Johanna Holmström - Sulje silmäs pienoinen






Lapsipsykologi Robinin vierailu äitinsä luona venyy kun hän huomaa seudulla on meneillään jotain hämärää, ja hän alkaa selvittämään sitä. Aluksi Robinia pyydetään auttamaan hienostoalueen lasten parissa, mutta pian Robin huomaa olevansa syvemmällä asioissa kuin olisi alunperin halunnutkaan. Mitä enemmän Robin tonkii asioita, sitä enemmän tuntuu olevan tongittavaa.

"Robin ajautuu osaksi epäilysten, uhkausten ja juonittelun verkostoa. Ellei tietäisi paremmin, voisi melkein luulla, että vainajat ovat alkaneet nousta kuolleista"

Tätä kirjaa oli kovasti kehuttu eri blogeissa ja odotinkin kovasti, että pääsen itse lukemaan kirjan. Olin kyllä itseasiassa aika pettynyt ja meinasin moneen kertaan jättää kirjan kesken. Luin kuitenkin loppuun, ja loppuratkaisut imaisivat mukanaan. Mutta se ei kuitenkaan kokonaan korjannut sitä, että kirja muuten oli aika pitkäveteinen.. Ensi sivuilta asti häiritsi, että päähenkilönä on nainen jolla on miehen nimi. Odotin, että tälle olisi tullut jossain vaiheessa joku selitys, mutta ei.. Aika mielenkiintoinen ratkaisu kirjailijalta.

Tykkäsin kyllä, kun Robin penkoi menneitä asioita ja törmäsi nuoruudenrakkauteensa Johannekseen. Ja heille kehkeytyi jonkin asteinen suhde. Pieni pilke muuten niin synkkää kerrontaan.

Ja loppuratkaisu osasi todellakin yllättää. Laittoi ajattelemaan, mutta ehkä oli kuitenkin haettu liikaa raakuutta.  Liian suuressa mittakaavassa yritettiin järisyttää lukijaa...

Johanna Holmström
Sulje silmäs pienoinen
2015
397 sivua

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Enni Mustonen - Paimentyttö


Olen aiemmin lukenut Enni Mustoselta Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan, ja tykkäsin siitä kovasti. Kun ystäväni vinkkasi tästä Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjasta, jonka Paimentyttö aloittaa, kiinnostuin heti.

Eletään 1800-luvun viimeistä vuosikymmentä. Ida Eriksson jää orvoksi ja päätyy Topeliusten piiaksi, ja hänen elämänsä saa aivan uuden suunnan. Vastoinkäymisiltä ei vältytä, mutta aina löytyy joku joka pelastaa tilanteen ja auttaa Idaa eteenpäin.

Mustosen tapa kertoa on aivan ihana. Olin ihan haltioissani tästä kirjasta. Tapahtumat tutustuttivat 1800-luvun lopun elämään ja tapoihin. Eikä pieneltä romantiikalta vältytty - ihanaa.

Mitään ihmeellistä pohtausta en osaa tästä kirjasta kirjoittaa, tämä kirja pitää itse kokea.

Onneksi kirjahyllyssä odottaa jo kirjastosta mukaan tullut seuraava osa, Lapsenpiika. Ja kolmas osa, Emännöitsijä ilmestyi vasta vähän aikaa sitten ja sain sen kustantajalta arvostelukappaleena loppuviikosta. 

Enni Mustonen
Paimentyttö
2013
363 sivua

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

J. K. Johansson - Venla


Palokaski-trilogia saa vihdoin päätöksensä. Odotin tätä kirjaa jo keväällä, maalis-huhtikuun vaihteessa ja olin kyllä tosi iloinen kun vihdoin bongasin kesken lukumaratonin tämän uutuuden Elisa Kirjasta e-kirjana. Pakkohan se oli heti lukaista.

Venla jatkuu siitä mistä edellinen kirja Noora jäi. Trilogian aiemmissa osissa on jo moneen kertaan mainittu päähenkilö Mian siskon katoamisesta. Venla on ollut kateissa yli 20 vuotta ja suuret epäilykset ovat heränneet, että monen tytön kohtalo liittyy yhteen. 

Trilogian aiempiin osiin saadaan nyt vastaukset ja murhaajakin selviää. Niin ja se Venlan kohtalo. Teksti on helppolukuista ja mukaansatempaavaa. Vähän väliä tekstissä on koukkuja, jotka pakottavat lukemaan eteenpäin. Kyllä huomaa, että kirjailijanimimerkin takana on menestyneitä suomalaisia kirjailijoita, keitä he ikinä ovatkaan.

Tykkäsin kirjasta todella paljon, mutta mutta.. Tuntui, että vain rahastuksen vuoksi oli tehty trilogia. Muuten tarina olisi ehdottomasti mahtunut yksien kansien väliin. Osien ilmestymisen välissä oli aikaa, joten tuntui että paljon oli päässyt jo unohtumaankin.

Päällimmäisenä kirjasta / trilogiasta jäi ihan hyvä fiilis vaikka ei tämä mikään suuri lukelämys ollutkaan..


J.K. Johansson
Venla
2015
204 sivua 

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kesälukumaraton V 26.6.2015


Blogistanian yhteinen kesälukumaraton!

Omalle maratonilleni valitsin Johanna Holmströmin Sulje silmäs pienoinen.
Lisäksi pientä kevennystä tuomaan seuraavat kirjat:
Juha Vuorinen - Maastamuuttajan päiväkirja
Jane Green - Kirjaflirttiä
Jarkko Sipilä - Mies kuumasta
Anna-Leena Härkönen - Takana puhumisen taito
Tove Jansson - Muumit Rivieralla

Kesälukumaratonini kestää 26.6. klo 14 - 27.6. klo 14
Päivittelen (epä)tasaisin väliajoin tähän viestiin lukumaratonini etenemistä.

klo 17:30 / 38 sivua
Lukumaraton etenee hitaasti mutta varmasti. Olen tässä lasten kanssa puuhastelun lomassa lukea, ja olen sentään jotain saanut aikaiseksi. Suuremmat odotukset luettujen sivujen määrästä on vasta illalla lasten mentyä nukkumaan.

klo 8:25 / 115 sivua
Eilinen lukeminen jäi vähän lyhyeksi kun oltiinkin kyläreissuilla kauemmin kuin alunperin ajattelin. Mutta sitten jaksoihin hyvin illalla lukea vielä kun sain lapset nukkumaan. Siinä lapsia nukuttessa selailin samalla tabletilta e-kirjatarjontaa. Ja löysin jotain sellaista, mikä laittoi kaikki lukusuunnitelmat uusiksi: J K Johanssonin kirjoittamana Palokaski-sarjan viimeinen osa, Venla. Pakkohan se oli ostaa ja heti alkaa lukea. En olekaan aiemmin maratoonnut e-kirjoilla, koska niissä sivujen seuraaminen on paljon vaikeampaa... Luen nyt kirjan loppuun ja laitan paperiversion sivumäärän yhteissivumäärään.

klo 14:00 / 160 sivua
Vähän meni osa maratonista ohi kun oli kaikkea muuta puuhaa. Mutta heinäkuun maratonille sitten paremmalla sivumäärällä. Nyt Venla loppuun. Kirjoittelen varsinaiset postaukset kirjoista myöhemmin...

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Ursula Poznanski - Vii5i



Sain vihdoin päätökseen lukumaratonilla aloittamani kirjan, Vii5i. Ja se olikin varsinainen lukuelämys!

Salzburgin rikospoliisin etsivät Beatrice Kaspary saa hälytyksen lehmien laitumelle, josta on löytynyt murhattu nainen. Pian huomataan, että naisen jalkapohjaan on tatuoitu kirjaimia ja numeroita - koordinaatit. Beatrice päättää selvittää yhdessä kollegansa Florinin kanssa, mitä paikasta löytyy. Ja löytö on karmiva - geokätkö: purkki jonka sisällä on tyhjiöpakatussa muovipussissa korva, ja vihjeet seuraavaan kätköön. Ja tästä alkaa ajojahti.

Kirjan rakenne on erittäin koukuttava. Pakko lukea eteenpäin, jotta tietää mitä seuraavista geokätköistä löytyy, ja miten kaikki loppujen lopuksi päättyy. Murhaaja on läsnä, mutta tulee silti täytenä yllätyksenä. Ja motiivi on kirjailijalta huikeasti oivallettu.

Kirjan kannessa on Karin Slaughterin kommentti: "Suuren luokan psykologinen trilleri, joka yllättää jokaisella käänteellään". Ja voin yhtyä jokaiseen sanaan!

Huh, mikä kirja!

Olen aikasemmin lukenut kirjan seuraavan osan, Sokeat linnut josta tykkäsin myös aivan hurjasti. Suosittelen kuitenkin lukemaan nämä kirjat järjestyksessä, eli tämä ensin ja sitten vasta Sokeat linnut.

Ursula Poznanski 
Vii5i
2013
suom. Anne Mäkelä
426 sivua


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kesälukumaraton V





Blogistanian kesälukumaraton on täällä taas! Jee! Ja tämä on jo viides lajissaan. Joka kesä on järjestetty kaksi lukumaratonia, jotta mahdollisimman moni on päässyt mukaan. Ja itsekin yhtä kesälukumaratonia viime kesänä emännöin.Tätä kesän ensimmäistä kesälukumaratonia emännöi Hyllytontun höpinöitä -blogi, ja täältä pääset ilmoittautumaan mukaan.

Itse maratoonaan perjantaista lauantaihin. Aloitan kun olen töistä päässyt kotiin asti eli 
26.6. klo 14 - 27.6. klo 14 

Dekkariviikolla maratoonasin dekkarin parissa, joten taidan tälle maratonille varata jotain kevyempää. Muutama pienoisromaani odottaa lukuvuoroaan, ja tänään tarttui kirjastoreissulta mukaan muutama hömppähömppä, joten eiköhän noista jotain maratonillekin päädy. 
Ja kertaukseksi vielä:

 SÄÄNNÖT:
§1: Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.
§2: Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että enimmäisaika on 24 tuntia. (Esim: aloitus 26.6. klo 18.00 → lopetus 27.6. klo 18.00.) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 25.6., kunhan osa maratonista luetaan 26. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
§3: Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa.
§4: Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!
§5: Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa.
§6: Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton.






sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Dekkariviikko: Näkymätön vartija - kirjasta yhteispostaus


Baztanjoen rannalta löytyy teinitytön ruumis. Poliisi yhdistää rituaalimruhalta vaikuttavan tapauksen aiempaan surmatekoon. Pian huhut lähtevät liikkeelle ja epäilyt herää siitä, voisiko kyse olla basajaunista, kansantarinoista tutusta metsän näkymättömästä vartijasta. Ylikonstaapeli Amaia Salazar saa tutkittavakseen tapaukset. Hän palaa vastentahtoisesti vanhaan kotikyläänsä, ja joutuu pohtimaan myös monenlaisia oman menneisyytensä haamuja. Tappajan vaaniessa seuraavaa uhriaan kammattomava perhesalaisuus palaa piinaamaan Amaiaa painajaisen lailla.

Rikostutkinnan ohella Amaia pohtii menneisyyttään, lapsettomuuttaan, avioliittoaan ja äitiyttä - varsinkin kun hänen oma äitisuhteensa on hyvinkin vääristynyt.

Kirja on ensimmäinen osa Baskimaan murhat -trilogiasta. Toinen osa, Luutarha ilmestyy suomeksi alkuvuodesta 2016 ja päätösosa Myrskyuhri kesällä 2016.

Hyvin  todennäköisesti en olisi kirjaan tarttunut ilman Dekkariviikon yhteispostausta. Paikoittain kirja oli pitkäveteinenkin, ja olisin luultavasti jättänyt kirjan kesken jos olisin lukenut sitä ihan muuten vaan. Kannatti kuitenkin lukea loppuun asti. Murhaajan henkilöllisyys oli yllättävä, ja lopussa oli vielä pieni pätkä trilogian seuraavasta osasta. Pakkohan sekin on lukea.


Dolores Redondo
Näkymätön vartija
2015
suom. Sari Selander
476 sivua 


Yhteispostauksessa olivat lisäkseni mukana:
Kirsin kirjanurkka
Tuijata
Nenä kirjassa
Kulttuuri kukoistaa
Hemulin kirjahylly



lauantai 13. kesäkuuta 2015

Dekkariviikko: Lukuvinkkejä

Muutama dekkarilukuvinkki blogini ajalta:

Joel Dicker - Totuus Harry Quebertin tapauksesta
Harry Quebertin pihasta löytyy sattumalta 33 vuotta sitten kadonneen 15-vuotiaan tytön ruumis. Menestyskirjailija Marcus Goldman haluaa puhdistaa oppi-isänsä maineen ja matkaa New Yorkista Auroran pikkukaupunkiin selvittämään tapausta. Tämän kirjan luettuani tiedän mitä oikeasti tarkoittaa uppoutua kirjaan. Kuvittelen lukevani vain hetken ja havahdun kahden tunnin kuluttua ensimmäisen kerran katsomaan kelloa. 

Kati Hiekkapelto - Kolibri
Jugoslavian unkarilainen Anna Fekete aloittaa rikostutkijana pohjoissuomalaisessa merenrantakaupungissa. Nuori maahanmuuttaja on täysin suomalaistunut, mutta kokee itsensä muukalaiseksi, ehkä eniten itselleen. Asiaa ei helpota että hän saa työparikseen keski-ikäisen Eskon, joka ei vaivaudu peittelemään rasistisia ennakkoluulojaan. Annan työ rikostutkijana ehtii tuskin alkaa, kun hän joutuu keskelle koko maata kuohuttavaa murhatutkintaa. Lenkkipolulla surmatun nuoren naisen hallusta löytyy atsteekkijumalaa esittävä riipus, ja pian tapahtuu toinen samanlainen murha. Merkit viittaavat sarjamurhaajaan. Saako Anna Kolibrin kiinni ennen kuin uhreja tulee lisää?Päänvaivaa tuottaa myös kurdityttö Dijar. Tyttö on ottanut yhteyttä poliisiin kunniaväkivallan pelossa, mutta pyörtänyt kuulusteluissa puheensa. Tytön vaietessa Annan on etsittävä todisteita muualta

Liza Marklund - Ajojahti
Hienostoalueella asuva julkkispoliitikko Ingemar Lerberg joutuu raa´an kidutuksen kohteeksi ja hänen vaimonsa Nora on kadonnut jälkiä jättämättä. Annika Bengtzon tekee lehtijuttuja aiheesta. Samaan aikaan Annikan pomo, Anders Schyman joutuu julkisuuden riepoteltavaksi ja Totuuden Valo -nimisen blogin silmätikuksi koska oli tehnyt lähes 20 vuotta sitten dokumentin kadonneesta naisesta, Viola Söderlandista.

Ja kirjailijoita joiden koko tuotantoa voisin suositella:
Tess Gerritsen - ihan huippukirjailija. Luo aivan uskomattoman tunnelman, ja pitää tasonsa kirja toisensa jälkeen. Erityisesti olen tykkännyt kirjoista, joissa murhia ratkaisee patologi Maura Isles ja poliisi Jane Rizzoli. 
Jarkko Sipilä -  kotimaisten dekkarikirjailijoiden kärkeä. Kirjoista huomaa, että hän on oman työnsä kautta (rikostoimittaja) perehtynyt paljon rikollisiin, ja Sipilällä on todellakin tarinankerronta hallussa.


torstai 11. kesäkuuta 2015

Dekkariviikko: Dekkarilukumaraton



Mikä olisikaan parempi tapa viettää Dekkariviikkoa kuin dekkarilukumaraton! Oon ihan innoissani. Lukumaraton on ollut jo pitkään mielessä, mutta ei ole ollut aikaa sellaiselle. Ursula Poznanskin kirja Vii5i on odottanut jo kauan lukuvuoroa. Olen säästellyt sitä lukumaratonia varten. Olen aiemmin lukenut Poznanskin toisen kirjan, Sokeat linnut, ja se oli ihan huikea. Joten odotukset tämän kirjan suhteen on korkealla.

Päivitän tähän viestiin lukumaratonin etenemisen, ja teen myöhemmin erillisen kirjabloggauksen vielä. Teille, jotka ette ole lukumaratoneihin perehtyneet, kerrottakoon lyhyesti, että tarkoituksena on siis lukea 24 tunnin aikana mahdollisimman paljon. Lukumaraton ei vaadi omaa blogia tai minkäänlaista raportointia vaan voi ihan itsekseenkin maratonata ilman että kertoo siitä kenellekään.

Lukutoukan ruokalista -blogin dekkarilukumaraton 11.6. klo 12 - 12.6. klo 12

klo 16:00 / 67 sivua
Lukumaratonin alku vähän takellellut kun on tullut niin paljon muuta puuhaa: piti ruoka laittaa, siivota ja isänikin kävi meillä, joten lukeminen on jäänyt vähän taka-alalle. Kirja kuitenkin vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, ja alunperinkin ajatuksena oli, että eniten sivuja kertyy illalla ja huomenna aamupäivällä. Nyt lukutahti on hitaampi ihan senkin takia, että lapset viettävät kanssani vapaapäivää kotona. Noh, illalla sitten luen enemmän kun lapset nukkuvat. Ja huomenna aamulla vien lapset hoitoon jo klo 8 ja menen itse iltavuoroon, joten ehtii hyvin lukea rauhassa.

klo 20:00 / 110 sivua
Lapset nukkuu, joten nyt Salkkareiden päätösjakso tallennuksesta ja sitten takaisin kirjan kimppuun.

klo 09:00 / 128 sivua
Lapset viety hoitoon ja aamupala syöty. Nyt vielä viimeinen rutistus!

klo 12:00 / 198 sivua
Luettujen sivujen määrä jäi vähäiseksi, koska tuntui olevan hirmu paljon muuta ja ajatukset pomppoilivat sinne tänne vaikki kirja oli todella hyvä. Liekö lukujumi tulon täällä!? Toivottavasti ei sentään.  





keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Dekkariviikko: Dekkarien kirjoittaminen

Dekkarin lukemisen lisäksi suuri intohimoni on myös kirjoittaa tarinoita, erityisesti niitä joissa tapahtuu murha. Omat tekstini ovat hyvin ihmissuhdepainotteisia, ehkä samaan tyyliin kuin esimerkiksi Outi Pakkasen dekkarit. Tykkään pelata psykologisella silmällä ja ihmisten käytöksen vaikutuksista toisiin ihmisiin, tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. Joskus haaveilin omienkin dekkareiden julkaisemisesta, mutta nyt ainakin kirjoittaminen on rajoittanut lähinnä pöytälaatikkoon. Ei yksinkertaisesti ole aikaa ruuhkavuosien keskellä työstää niin isoa projektia. Noh, ehkä sitten kun lapset on isompia...

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Dekkariviikko: dekkarien lukeminen

Tarinat ovat kiehtoneet jo ennen kuin opin lukemaan. Ja lukutaidon myötä pääsin vielä syvemmälle tarinoihin. Aluksi luin lastenkirjoja, mutta hyvin nopeasti kirjastosta alkoi tarttua mukaan Neiti Etsiviä, Viisikkoja ja 3 etsivää -seikkailukirjoja. Isäni on aina ollut kova lukemaan  kirjoja, erityisesti dekkareita. Olisinkohan ollut ehkä 12- tai 13-vuotias kun aloin bongata kirjoja myös isäni kirjahyllystä. Muistan lukeneeni jo suhteellisen nuorena Wallandereita ja Colin Dexterin kirjoja. Kun Leena Lehtolaisen Maria Kallioita filmatisoitiin, lainasin niitä myös kirjoina. 

Pikkuhiljaa iän myötä myös dekkarilukumakuni on laajentunut. Olen ehdottomasti ruotsalaisten dekkareiden suurkuluttaja. Suosikkejani ovat Mari Jungstedt, Camilla Läckberg, Liza Marklund ja Henning Mankell.
Kotimaisista dekkarikirjailijoista mainittakoon Seppo Jokinen, Leena Lehtolainen, Johanna Tuomola ja Eppu Nuotio.
Muiden maiden dekkarikirjailijat ovat minulle aika vieraita, mutta nyt olen tutustunut Sandra Brownin ja Harlan Cobenin tuotantoon.

Dekkareista suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt Camilla Läckbergin kirja Saarnaaja. Kirja kertoo pahoinpidellyistä naisista, jotka löytyy murhattuina. Tarina tekee suuren vaikutuksen sillä, miten uskonto voi olla voimavarana mutta myös äärimmäinen rasite. Kannattaa lukea!



maanantai 8. kesäkuuta 2015

Dekkariviikon aloitus

Ihanaa, Dekkariviikko! 
En ole aiemmin Dekkariviikolle osallistunut. Joku pieni ajatus siitä, että tällainen järjestetään, mutta ei sen enempää ole ollut tietoa. Nyt kuitenkin bongasin sen ajoissa, ja päätin dekkareiden suurkuluttajana lähteä mukaan. Jes!

Dekkariviikkoa vietetään koko Blogistanian laajuisesti, joten kannattaa käydä tutustumassa muihinkin blogeihin. Tässä blogissa se näkyy mm. joka päivä ilmestyvillä dekkariaiheisilla postauksilla. Dekkarilukumaratonia vietän torstaista perjantaihin, ja sunnuntaina on tiedossa bloggaajien yhteispostaus yhdestä dekkarista jossa siis itsekin olen mukana. 

(Pst... tällä viikolla en julkaise kirjapostauksia ollenkaan, lukuunottamatta sunnuntain yhteispostausta vaan ajastan lukemieni kirjojen postaukset ensi viikolle.)

Tervetuloa siis mukaan!


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Anna Karolina Larsson - Paviaanivarkaus





Amanda Pallerin sisko Sanna on tehnyt itsemurhan muutama vuosi aikaisemmin, mutta Amanda uskoo, että kuolemaan littyy jotain muutakin. Epäilykset kasvavat entisestään kun useampi raskatuksi tullut tyttö on päättänyt tappaa itsensä juuri samalla tavalla. Amanda päättää saada totuuden selville ja päätyy viettelemään kaksi miestä, joiden uskoo liittyvän Sannan kohtaloon: Amanda kollegan komisario Magnus Blombergin ja Sannan entisen poikaystävän Adnan Nasimin, arabitaustaisen rikollisen, joka on juuri vapautunut vankilasta. Kolmårdenin eläintarhasta varastetaan paviaani, eikä Amanda ensin ymmärrä, miten se liittyy Sannaan. Jäljet johtavat Bonobo-yökerhoon, seksibisnekseen ja huumekaupan hermokeskukseen.

Kirja alkaa takaa-ajokohtauksesta, ja se on kyllä takuuvarma keino saada lukija koukkuun heti ensimmäiseltä sivulta alkaen. Tarinaa kerrotaan kolmesta eri näkökulmasta: Amandan, Adnanin ja Magnuksen. Luvut ovat lyhyitä, kohtausmaisia ja se toimii erinomaisena tehokeinona. Kaikki kolme henkilöä on kuvattu hyvin erilaisiksi, ja se herättää myös erilaisia tunteita lukijassa. Esimerkiksi Magnusta ei yksinkertaisesti voi olla koko iljettävyydessää vihaamasta, mutta silti on pakko lukea eteenpäin, mitä hän seuraavaksi keksii. Monissa dekkareissa on inhottava pomo, joka luistaa töistään tai on muuten vaan tosi ärsyttävä, mutta Magnus vie kyllä voiton kaikista niistä.

Vaikka kyse on seksirikoksista, kirjassa on paljon muutakin. Toki tämäkin on makuasia. Tämä on myös hyvin erilainen seksirikoskirja kuin moni muu, johon olen törmännyt. Kirjan ainoana miinuksena sanoisin sen, että kaikista nimistä en ihan päässyt aluksi kärryille, olivatko miehiä vai naisia. Ja muutama pieni kysymys jäi askarruttamaan, mutta hienosti oli myös rivien välissä vastauskia - ei siis pidetty lukijaa liian tyhmänä jotta kaikki olisi pitänyt selittää.

Tykkäsin kirjasta kovasti ja nopeatempoinen kerronta vei mukanaan. Suosittelen ehdottomast!

Anna Karolina Larsson
Paviaanivarkaus
2015
suom. Jänis Louhivuori
512 sivua

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Harlan Coben - Kadonneet






Neljä nuorta kuolee kesäleirillä. Kahden ruumiit löytyvät, kahden ei - ainoastaan jäljet kamppailuista ja heidän verisistä vaatteista. 20 vuotta myöhemmin löytyy murhattu mies, jonka hallusta löytyy metsämurhiin liittyviä lehtileikkeitä. Ruumishuoneella selviää, että mies on toinen niistä nuorista jotka kesäleiriltä katosivat ja jonka on luultu kuolleen jo kaksi vuosikymmentä aikaisemmin. Herää epäilys siitä, missä (ja miksi!) mies on piileskellyt ja missä neljäs nuorista on. Piirikunnansyyttäjä Paul Copeland alkaa selvittää asiaa: Kuka todella murhasi nuoret? Miksi yksi nuorista on piileskellyt 20 vuotta? Ja missä on Paulin sisko, se nuorista joka on edelleen kateissa?

Kirja pitää ehdottoman otteessaan koko ajan. Tarinaa on kerrottu useamman kertojan näkökulmasta, ja se todella pitää otteessaan. Millään ei olisi malttanut laskea kirjaa käsistä. Tapahtumia 20 vuoden ajalta tarjoillaan lukijalle hyvin pienissä palasissa, ja se tuo ison plussan kerrontaan.

Tuntui, että koko tarinan ajan jokaisen nurkan takaa tuntui tulevan uusia yllätyksiä, joten jännitin kovasti, millainen kirjan loppu olisi. Pelkäsin lopun olevan jotenkin nopeasti kyhätty kasaan tai lässähtävän ihan totaalisesti. Mutta viimeiseen asti yllätyksiä riitti. Jes! Oikein onnistunut lukukokemus.


Harlan Coben 
Kadonneet
2009
suom. Arto Schroderus
377 sivua 

maanantai 25. toukokuuta 2015

Jouko Raivio - Yövuoro






Yövuoro kertoo Vaahteran sairaalasta, jossa katoaa yöhoitaja kesken työvuoron. Juttua alkaa poliisin lisäksi tutkia sairaalan oma vartija-vahtimestari Jari Viirilä. Pian katoamisia tulee lisää, ja tuntuu että kuka tahansa sairaalan käytävillä vastaantuleva voisi olla syyllinen.

Kirja on kirjoitettu hienosti sekä Jari Viirilän että yövuoroja tekevän sairaanhoitaja Marja Riihisen näkökulmista vuorotellen. Marja on ollut samassa vuorossa kun yöhoitaja katosi, joten uteliaisuus nostaa päätään ja Marja tekee omia tutkimuksiaankin. Olin erityisen innostunut siitä, että kirjassa poliisit olivat hyvin pienessä roolissa vaan tutkimuksia teki sairaalan oma vartija-vahtimestari. Hänestä ei tehty mitään sankaria, vaan pikemminkin tuli sellainen käsitys, että hän teki tutkimuksia vähän vastentahtoisesti ihan vain sen takia, että ylemmältä taholta oli tullut käsky ja se nyt sattui kuuluvan hänen työhönsä. Hienosti oli vedetty raja siihen, mitkä kuuluvat selvästi poliisille ja mitä Viirilä pystyi itse selvittelemään. 

Olen lukenut tämän kirjan joskus aikaisemminkin. Tykkkäsin silloinkin kirjasta, joten tähän oli helppo tarttua. Aiemmasta lukukerrasta oli sen verran aikaa, että ei kyllä ollut mitään muistikuvaa murhaajasta. Sairaalan tapahtumat oli kuvattu uskottavasti, siitä iso plussa. Motiivia jäin pohdiskelemaan, mutta ehkä se on vain omaa tyhmyyttäni, että en tajunnut.. Tosin luin lopun vähän kiireellä, kun piti saada kirja luettua ennen nukkumaanmenoa. 

Seuraava Jouko Raivion kirja odottelee jo hyllyssä, ja kolmaskin Vaahteran sairaalaan sijoittuva dekkari pitää lukaista. Kaksi muuta kirjaa ovat siis Henkiin herätetty ja Pimeä valo


Jouko Raivio
Yövuoro
2001
237 sivua



perjantai 22. toukokuuta 2015

Mari Jungstedt - Joka yksin kulkee



Uusin Jungstedt, jee! Onneksi on tabletti ja e-kirjat, jotta tällainen tuppukylässä asujakin saa uutuuskirjat ennätysvauhdissa käsiin. Täällä olevaan kirjakauppaan niiden tulo kestää luvattoman kauan..

Yhtenä aamuna kolmevuotias Vilma katoaa äitinsä työpaikan edestä. Kukaan ei tunnu nähneen mitään. Vilman vanhemmilla on ollut huoltajuuskiistaa, ja epäilyt kohdistuvat Vilman isään. Myöhemmin katoaa toinenkin tyttö, Heidi. Karin Jacobsson saa päävastuun tutkinnasta kun Knutas on vielä sairaslomalla.

Kirja oli hyvin koukuttava, ja taattua Jungstedtia. Tarina piti otteessaan ja oli pakko lukea eteenpäin, jotta saan tietää, mitä on tapahtunut. Kirja kannatti ehdottomasti lukea, mutta silti lopusta jäi vähän sellainen nopeasti kyhätty olo. Eihän edellisestä Jungstedtin kirjasta ole kuin muutama kuukausi aikaa. Tarina etene pitkään tosi hyvin ja koukuttavasti, mutta sitten yhtäkkiä tuntui kuin tarina olisi pitänyt saada äkkiä valmiiksi ja ratkaisu vain tippui tutkijoiden eteen. Sitä paitsi arvasin syyllisen jo kauan ennen loppuratkaisua...

Jotain positiivista: tykkäsin hurjasti Karinin ja Knutaksen välille kehkeytyneestä suhteesta, ja siitä teinimäisestä ujostelusta. Monta kirjaa sitten tapahtumien murhien syyllinen pääsi silloin karkuun ja piilotteli maailma monen monta vuotta. Viime kirjassa tämä murhaaja kuolee takaa-ajon päätteeksi, Knutas oli juuri saamassa hänet kiinni. Nyt murhaajan puoliso on palannut maisemiin ja pelottelemaan Knutasta. Tämä antaa pienen lisäsävyn tarinalle ja Knutaksen sairaslomalle. Ja viimeiset tapahtumat antavat ymmärtää, että asia ei todellakaan jää tähän. Jatkoa odotellessa, iiik!


Mari Jungstedt
Joka yksin kulkee
2015
suom. Emmi Jäkkö
265 sivua

maanantai 18. toukokuuta 2015

Veera Vaahtera - Sattumalta sinun




Karoliina saa projektin filosofian laitokselta. Hänen tehtävänään on saada laitos uuteen nousuun, mutta se osoittautuu todella haastavaksi koska laitoksen esimies on kiinnostuneempi huonekasveistaan kuin oppiaineensa tuottavuudesta ja opettajat pelaavat sakkia tietokonetta vastaan sen sijaan että vastaisivat opiskelijoiden sähköposteihin. Välit entisen poikaystävän kanssa tuntuvat turhankin lämpimiltä ollakseen eronnut.

Kirja oli oikeinkin rentouttava ja juurikin sellaista "aivot narikkaan -hömppää". Vähän jännitin miten vieras yliopistomaailma minuun uppoaa, mutta siitä ei ole mitään ongelmaa. Ei siis todellakaan vaadi, että olisi ikinä itse edes jalallaan astunut yliopistolle, ymmärtääkseen kirjan tapahtumia. Ja paljon olikin keskitytty paljon muuhunkin, esimerkiksi Karoliinan exän siskon häät, joissa Karoliina on kaasona. 

Veera Vaahtera oli minulle vieras kirjailija. Tai siis niin luulin. Kirjan sain lahjaksi kun vapun tienoilla tavattiin Kirjasiskon kanssa. Tämä kirja on siis Vaahteran kolmas chick lit, ja yllätyksekseni löysin iPadilta kaksi aiempaa kirjaa. Jossain vaiheessa olen ne ostanut kun on halvalla saanut, mutta ovat jääneet tablettini uumeniin. Nyt siis hyvä syy tarttua niihin.

Karoliinalla on sutinaa sekä exänsä Villen kanssa että yliopistolla siviilipalveluksessa olevan Matiaksen kanssa. Koko kirjan ajan oli epäselvää kumman Karoliina valitsee, vai valitseeko kumpaakaan. Ja siitä pointsit. Tällaiset kirjat on parempia kuin ne, joista arvaa jo heti alussa, ketkä päätyvät yhteen.


Veera Vaahtera
Sattumalta sinun
2015
250 sivua

perjantai 15. toukokuuta 2015

Minna Lindgren - Ehtoolehdon tuho






Ehtoolehto-trilogian viimeinen osa, Ehtoolehdon tuho, jatkuu vähän sen jälkeen, johon edellinen osa jäi. Eli nyt Ehtoolehdon remontti on valmistunut ja Irma, Siiri ja Anna-Liisa ovat päässeet muuttamaan takaisin. Mutta Ehtoolehto on muutettu uuden geronteknologian testikohteeksi. Missään ei ole enää henkilökuntaa vaan kaikesta huolehtii teknologia: puhuvat seinät, 3D-tulosteena ruokaa tarjoileva AteriAutomaatti ja robotit auttavat niitä, jotka apua tarvitsevat. Älyvaatteet raportoivat asukkaiden voinnin muutoksista. Vapaaehtoiset opastava vanhuksia laitteiden käytössä, mutta pian selviää ettei heidänkään toimintasa ole niin pyyteetöntä kuin vanhukset ensin kuvittelevat.

Kirja tempaa toiminnallaan ja hersyvällä huumarillaan mukaansa. Teksti on helppolukuista ja yhtäkkiä tulee istuttua kirjan kanssa vaikka kuinka kauan ja vaan luettua sivu kaupalla, koska on pakko saada tietää, miten siinä käy.

Lindgren tarttuu hyvin ajankohtaisiin asioihin, taas kerran. Vanhusten pitkäaikaishoitoa ollaan enemmän ja enemmän laittamassa teknologian varaan. On kaikenlaisia hälytysrannekkeita, liiketunnistimia ja muita. Osa varmasti erittäin hyödyllisiä, erityisesti ne joilla valvotaaa, ettei muistisairas pääse karkaamaan rajatulta alueelta. Mutta siinä kohtaa kun aletaan puhua 3D-tulostetusta ruuasta, mennään ehkä liian pitkälle. Lindgren herättää ajattelemaan, miten pitkälle hoitoa voidaan laittaa vain teknologian varaan. Toivottavasti koskaan ei vanhustenhoidossa mennä näin pitkälle kuin Lindgrenin kuvaamassa kirjassa.

Isot kehut taas samasta asiasta kuin aiemmissakin Lindgrenin kirjoissa. Kuoleman ja kuolemisen kuvaukset.. ah, niin hienoa kuvausta. Kuolema on luonnollinen asia, ja se kuvataan sen mukaisesti. Tähänkin tosin laitettu mukaan kannanotto siitä, miten kuolema on laitostettu ja vieraannutettu yhteiskunnasta. "Vanhuuteen ei saa kuolla".

Tykkäsin kirjasta (ja koko trilogiasta) todella paljon. Harmi, että lopusta sai sellaisen käsityksen, että Ehtoolehdon tarina oli tässä...

Minna Lindgren
Ehtoolehdon tuho
2015
289 sivua

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Camilla Läckberg - Leijonankesyttäjä


Tyttö juoksee metsästä suoraan ratsastajan eteen, ja tuupertuu siihen. Myöhemmin sairaalassa tyttö menehtyy vammoihinsa ja käy ilmi, että hän on joutunut silmittömän väkivallan uhriksi. Tyttö, Victoria, on ilmoitettu kadonneeksi vain muutama kuukausi aiemmin, ja vaikuttaa että tapauksella on kytköksiä muihinkin kadonneisiin tyttöihin. Poliisien mieliin nousee pelko siitä, onko muutkin tytöt joutuneet saman väkivaltaisin ihmisen satimeen. Samaan aikaan kun Patrik ryhmineen selvittää kadonneiden tyttöjen tapausta, Erica kirjoittaa kirjaa Lailasta, joka istuu vankilassa miehensä taposta. Mitä pitemmälle tarina etenee, sitä enemmän lukijalle tulee sellainen olo, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää...

Pariin aiempaan Läckbergin kirjaan olen ollut vähän pettynyt, mutta tämä oli hyvä. Jossain kohtaa kirjaa olin ihan varma, että tiedän murhaajan, mutta en sitten tiennytkään. Ja itseasiassa se tulikin ihan puskista. Oikein onnistunut kerronta siis.

Paikka paikoin mua häiritsi Erican sekaantuminen poliisitutkintaan, mutta yritin kestää. Ja loppujen lopuksi paljon olikin niin, että Erica selvitteli vain vankilassa olevan Lailan tapausta, josta kirjoitti kirjaa ja Patrik ryhmineen selvitti kadonneita tyttöjä.

Poliisin siviilielämän kerronta on ihan ok, mutta tässä kirjassa jäi häiritsemään se, että Erican siskosta, Annasta kerrottiin suhteellisen paljonkin eikä se liittynyt mitenkään mihinkään.. Dekkarit erikseen ja ihmissuhdesotkut erikseen - kiitos.

En odottanut kirjalta mitään koska pelkäsin pettyväni, mutta tämä olikin ihan hyvä. Ainakin parempi kuin edellinen. Ekat Läckbergin kirjoista on silti parhaita.


Camilla Läckberg
Leijonankesyttäjä
2015
suom. Outi Menna
442 sivua