"Älä hätäile. Lue vielä yksi kirja."
keskiviikko 26. elokuuta 2015
Leena Lehtolainen - Surunpotku
Surunpotku on Leena Lehtolaisen 13. Maria Kallio -dekkari.
Tapiolan kirkosta löytyy jalokiviasiantuntija Jaakko Pulman ruumis. Hänen vaimonsa työskentelee kansanedustaja, ja menneisyydestä paljastuu traaginen hiihto-onnettomuus. Kaikki tuntuu liittyvän kaikkeen, mutta kuitenkaan tutkintaryhmä ei pääse eteenpäin. Vainajan puhelimesta alkaa tulla outoja viestejä, ja lopulta pommiuhkaus.
Aikaisemmin olen nauttinut Maria Kallio -dekkareissa juuri siitä Marian siviilielämästä rikostutkinnan ohella, mutta tässä(kin) kirjassa se jäi hyvin vähäiseksi. Vaikka varmasti paljon vaikutti se, että Iida ja Taneli ovat jo isoja, eikä perheessä ole ehkä samanlaisia ongelmia (ja syyllisyyttää menetetystä ajasta lasten kanssa) kuin aiemmin. Sen sijaan Marian hyvin läheinen työkaveri Pekka Koivu taistelee tyttärensä vakavan sairauden kanssa, ja se saa Mariankin herkistymään.
Pakkohan se on suurena Maria Kallio -fanina myöntää, että näiden kirjojen taso alkaa olla laskusuuntainen. Vanhemmat Maria Kalliot ovat parempia. Johtuneeko siitä, että Lehtolaisella alkaa ideat loppua vai siitä, että ne vanhemmat kirjat vain uppoaa nykyiseen elämäntilanteeseeni pienten lasten äitinä paremmin!?
Tarina eteni tasaisesti pikkuhiljaa. Ajoittain tuntui jäävän junnaamaan vähän paikoilleenkin ja liikaa selittelyä. Lisäksi minua häiritsi lukuisat kirjoitusvirheet tekstissä.
Loppuratkaisu oli aivan loistava! Motiivi murhalle hyvinkin puhutteleva. Siinä Lehtolainen ehdottomasti onnistui. Ja viimeiset tapahtumat mietityttävät vielä pitkään. Murhaaja oli yllätys, jännitys säilyi loppumetreille asti mutta silti murhaaja on läsnä koko kirjan. Jes! Hyvä Leena Lehtolainen!
Kirjan lopussa Marian jaoksen kohtalo jää hieman auki. Sekä se, mihin Maria, Puupponen ja Koivu siirtyvät töihin. Lisäksi Sennun kohtalo saa kyyneleen silmäkulmaan. Marian poika Taneli harrastaa taitoluistelua, ja hänellä aloittaa uusi valmentaja, Janne Kivi, joka on tuttu Kuolemanspiraali -kirjasta. Mielenkiintoista, miten tämä kuvio jatkuu seuraavissa kirjoissa.
Luin kirjan e-kirjana. Olen paljonkin lukenut e-kirjoja tabletilta, ja se on erittäin kätevä keino erityisesti paksujen kirjojen kanssa. Minulle kävi pieni moka e-kirjan suhteen. Innostuksissani latasin sen kännykkään heti kun sain kustantajalta "tunnuksen" (eli siis töissä kesken ruokatunnin). Ajattelin siirtäväni kirjan sitten myöhemmin myös tabletille, mutta eipäs se onnistunutkaan. Olin siinä käsityksessä, että sama sisältö siirtyy iPhonelta iPadille, mutta ehei.. Aikani tappelin laitteiden kanssa, muuttelin asetuksia ja lopulta tyydyin lukemaan kirjan kännykästä. Olin hyvin kriittinen, "enhän mä siitä kännykästä mitään pysty lukemaan". Mutta lukeminen sujui hyvin, ja oli kiva kun kirja oli aina saatavilla.
Leena Lehtolainen
Surunpotku
Tammi, 2015
432 sivua
(Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta, mutta se ei vaikuta mitenkään blogitekstini sisältöön!)
perjantai 14. elokuuta 2015
Blogistanian elokuun lukumaraton
Blogistanian toinen yhteinen lukumaraton tälle kesälle on täällä taas! Jee!
Töiden takia itse maratoonaan pe 14.8. klo 12 - la 15.8. klo 12.
Ja päivitän tähän viestiin edistymistäni.
Lukumaratonin lukemiseksi valikoitui arvostelukappaleena saamani
Saul Blackin kirja Tappamisen pitkä oppimäärä (446 sivua).
Kirjaa on kovasti kehuttu joka paikassa, josta siitä olen lukenut,
joten odotukset on korkealla. Toivottavasti en pety.
klo 12
Tästä se lähtee! Tervetuloa mukaan! Olisi oikein mukavaa, jos jättäisitte kommentteja.
klo 15 / 62 sivua
Huh mikä kirja! Lukutahti on vähän hitaan puoleinen kun päätin nukahtaa lasten viereen päiväunille. Noh, nyt on ruoka uunissa ja pääsee kirjan kimppuun oikein urakalla. Kirjan alku on äärimmäisen koukuttava, mutta samalla myös odotukset kirjasta vaan nousevat: kantaako koukuttavuus loppuun asti!?
klo 22:45 / 108 sivua
Käytiin perheen kanssa puistoilemassa ja sukulaispariskunnan luona kylässä, joten lukumaraton ei ole edennyt ihan odotusten mukaisesti. Alunperinkin kyllä tiesin, että lasten ehdoilla mennään. Nyt siis kasassa 88 sivua kirjaa ja 20 sivua e-kirjaa. Suunnittelin lukevani paperista kirjaa kun nukun lapsia, mutta illat niin pimeitä että oli pakko vaihtaa Leena Lehtolaisen uusimpaan kirjaan Surunpotku ja lasten nukahdettua siirryin takaisin Tappamisen pitkän oppimäärän pariin.
klo 12 / 165 sivua
Maratonsuoritukseni jäi aika minimaaliseksi, mutta parempi kuin ei mitään. Tappamisen pitkä oppimäärä on todella koukuttava kirja. Nyt tuntui vaan taas olevan niin paljon kaikkea muuta, että maratonille ei riittänyt aikaa niin paljon kuin olisin halunnut. Haaveilen edelleen siitä, että saisin joku kerta maratoonata ilman lapsia ja muita häiriötekijöitä.
klo 15 / 62 sivua
Huh mikä kirja! Lukutahti on vähän hitaan puoleinen kun päätin nukahtaa lasten viereen päiväunille. Noh, nyt on ruoka uunissa ja pääsee kirjan kimppuun oikein urakalla. Kirjan alku on äärimmäisen koukuttava, mutta samalla myös odotukset kirjasta vaan nousevat: kantaako koukuttavuus loppuun asti!?
klo 22:45 / 108 sivua
Käytiin perheen kanssa puistoilemassa ja sukulaispariskunnan luona kylässä, joten lukumaraton ei ole edennyt ihan odotusten mukaisesti. Alunperinkin kyllä tiesin, että lasten ehdoilla mennään. Nyt siis kasassa 88 sivua kirjaa ja 20 sivua e-kirjaa. Suunnittelin lukevani paperista kirjaa kun nukun lapsia, mutta illat niin pimeitä että oli pakko vaihtaa Leena Lehtolaisen uusimpaan kirjaan Surunpotku ja lasten nukahdettua siirryin takaisin Tappamisen pitkän oppimäärän pariin.
klo 12 / 165 sivua
Maratonsuoritukseni jäi aika minimaaliseksi, mutta parempi kuin ei mitään. Tappamisen pitkä oppimäärä on todella koukuttava kirja. Nyt tuntui vaan taas olevan niin paljon kaikkea muuta, että maratonille ei riittänyt aikaa niin paljon kuin olisin halunnut. Haaveilen edelleen siitä, että saisin joku kerta maratoonata ilman lapsia ja muita häiriötekijöitä.
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Kolmen kirjan haaste
Kirjasiskoni Krista haastoi minut mukaan kolmen kirjan haasteeseen.
Haasteessa nostetaan uudelleen esille kolme kirjaa blogin ajalta,
jotka ovat tehneet niin hyvän vaikutuksen,
että haluaisi ne lukea uudelleen.
Minun valintani ovat:
1. Joel Dicker - Totuus Harry Quebertin tapauksesta
"Tämän kirjan luettuani tiedän mitä oikeasti tarkoittaa uppoutua kirjaan. Kuvittelen lukevani vain hetken ja havahdun kahden tunnin kuluttua
ensimmäisen kerran katsomaan kelloa"
2. Jojo Moyes - Kerro minulle jotain hyvää
"Erittäin puhutteleva kirja elämän hyvin erilaisistakin valinnoista. Eikä
kyyneleiltäkään vältytä vaikka kirjat harvoin saavat minua herkistymään
niin paljoa. Jos luet vain yhden kirjan tänä vuonna, lue tämä! "
3. Tuija Lehtinen - Armon aika
"Kirjaa lukiessa hihittelin kömmähdyksille, mutta kirja myös yllätti
käänteillään ja saa vihaamaan tiettyjä kirjan henkilöitä. On aina
positiivista kun kirja herättää koko tunneskaalan lukemisen edetessä. Todellinen lukuELÄMYS."
Olikin yllättävän vaikea valita vain kolme kirjaa tähän.
Eivät siis missään tapauksessa ole mikään TOP3 vaan ennemminkin
erityisesti nämä kolme nousivat mieleeni blogin tekstejä selaillessani.
Haasteen minulta saa Kirjojen keskellä -blogin Maija.
sunnuntai 2. elokuuta 2015
Elokuun lukumaraton
Ihanaa! Lukumaraton on täällä taas!
Mukaan voi ilmoittautua Oksan hyllyltä -blogissa.
Itse maratoonaan pe 14.8. klo 12 - la 15.8.klo 12
sen mitä lapsilta pystyn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)