Pirkko Arhippa - Parhain sä oot

Pirkko Arhippa
Parhain sä oot
212 sivua
Mäkelä, 2014
mistä: kirjastosta



Arhipan uutuusdekkarissa Varpu Ahava ratkoo Elisan murhaa. Elisa on 14-vuotiaan Sannan äiti ja töissä ravintolassa. Hän on yöllä palaamassa töistä ja aamulla hänet löydetään murhattuna kotimatkan varrelta.

Kirja on oikein hyvä välipaladekkari ja vaihtelua paksujen tiiliskivien väliin. Tykkään kuitenkin enemmän Arhipan ensimmäisistä Varpu Ahava -dekkareista. Kirja toisensa jälkeen tuntuu toistuvan sama (aika kulunutkin) kaava. Enkä tykkää Arhipan liian jaarittelevasta tyylistä. Monta asiaa selitetään pitkästi useampaan kertaan ihan niin kuin kirjailija ei muistaisi kertoneensa sen jo. Esimerkiksi Varpun oman Elisa-tyttären väkivaltainen kuolema. Selviä ajatusvirheitäkin tuntuu olevan. Erityisesti mieleen jäi kohta, jossa Varpu päätti jättää parasetamolin ja pysytellä vain Panadolissa. Okei, joo.. mutta ne on sama asia.

Iso plussa dekkarissa on aina se, että murhaaja selviää vasta lopussa. Tai sitten mä olen vaan niin tyhmä, etten sitä koskaan arvaa. Mutta siis murhaaja oli yllätys, ja se oli hyvä asia.

Arvosana (1-5): 2


Pirkko Arhippa - Tii taa Taneli

Golfkentältä löytyy ruumis, toisen omistajapariskunnan poika on murhattu ja Varpu Ahava saa jutun tutkittavaksi.

Olen aiemmin tykännyt Arhipan kirjoista, mutta tämä oli pieni pettymys. Tai sitten edellisestä on niin pitkä aika etten muista hänen kirjoitustyyliään ja kuvittelin kirjan erilaiseksi ( =paremmaksi).

Juoni oli hyvin rakennettu vaikkakin ratkaiseva asia tuntui olevan punakynällä ympyröity jo paaaljon ennen loppuratkaisua. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja vaikka porukkaa oli jonkun verran, heidät erotti hyvin toisistaan. Ja jokaisella oli oma tarkoituksensa tarinan kulussa.

Minua häiritsi suunnattomasti tarinan turha rönsyily. Ymmärrän taustojen kertomisen siinä kohtaa kun tulee uusi (pää)henkilö tai aloitetaan kokonaan uusi kirjasarja, mutta Varpu Ahavasta kertoa kirjoja on jo lukuisia, joten tässä kohtaa ei pitäisi enää kertoa juurta jaksaen Varpun nuoruuden avioliitosta ja alkoholiongelmasta. Ajoittain tuntui siltä, että tarinasta ei oltu saatu tarpeeksi pitkää kirjan mittaan joten oli päädytty "copy pasteen" pätkiä vanhoista kirjoista.

Lainasin kirjastosta Arhipan edellisen kirjan, Kihlaava kuolema ja toivon, että se olisi parempi. Itse olen lukenut ehkä 10 viimeisintä Arhipan kirjaa, mutta ystäväni joka on lukenut kaikki Arhipan kirjat, sanoi hänen alkaneen toistaa itseään jo monta kirjaa sitten eli ihan hyvä, että itse huomasin asian vasta nyt.