Kirja alkaa hyvin koukuttavasti siitä, kun poliisin lesken Honorin ja hänen 4v. tyttärensä Emilyn pihalla eräänä päivänä makaa mies, Lee Coburn. Siitä alkaa seikkailu, joka pitää lukijan otteessaan sivu toisensa perään tarjoillen tasaisin väliajoin koukkuja niin että on pakko jatkaa eteenpäin. Ja lukea kirja loppuun, koska lukijankin on pakko saada tietää totuus.
Sandra Brown on mestari kuvailemaan sanallisesti ihmisten eri tunteita ilman että hän suoranaisesti sanoo, että toinen oli esimerkiksi vihainen. Teksti on luontevaa ja niin hyvin kuvailevaa, että tapahtumapaikat ja tapahtumat pystyy täysin kuvittelemaan. Ja se tekee kirjasta entistä koukuttavampaa. Tämän kirjan luettuani todella tiedän, mitä tarkoittaa sukeltaa sisälle kirjaan.
Kirjailijalta oli hyvin kekseliästä kirjoittamaa mukaan myös pieni Emily-tyttönen, koska se tekee tarinasta omalla tavallaan hellyyttävän. Ja samalla myös vetoaa lukijan tunteisiin, kun on kyse lapsesta.
Loppuun olisin kaivannut yhden lauseen lisää. Mutta en kerro mikä se on, koska se pilaisi teidän lukukokemuksen. Hiukan loppu kuitenkin tuntui jäävän yhdeltä osin auki vaikka kaikki muut tapahtumat saivatkin selitykset ja syylliset. Olen lukijana ehdottomasti sellainen, että haluan kaikki vastaukset suoraan ja kaikkiin kysymyksiin.
Niin ja en millään keksinyt, miten kansikuvan viekoitteleva nainen liittyy millään tapaa kirjaan. Mutta ehkä se on kuvittajan ajatus "seksi myy"-toteamuksesta. Kirjan nimikin on vähän kaukaa haettu, mutta kai sen jotenkin pystyy kautta rantain siihen liittämään, että koko kirjan ajan Honorilla on paljon pelissä.
Tapahtumat sijoittuvat pakomatkaan, väkivaltaa ei säästellä ja ihmisiä lahdataan tahdilla, kirja ei ollut kuitenkaan mitenkään niillä mässäilyä tai muutenkaan raskaslukuinen vaan sopivasti siellä täällä myös kevyempiä kohtia ja mustaa huumoria.
Suosittelen.