Mari Jungstedt - Joka yksin kulkee

Uusin Jungstedt, jee! Onneksi on tabletti ja e-kirjat, jotta tällainen tuppukylässä asujakin saa uutuuskirjat ennätysvauhdissa käsiin. Täällä olevaan kirjakauppaan niiden tulo kestää luvattoman kauan..

Yhtenä aamuna kolmevuotias Vilma katoaa äitinsä työpaikan edestä. Kukaan ei tunnu nähneen mitään. Vilman vanhemmilla on ollut huoltajuuskiistaa, ja epäilyt kohdistuvat Vilman isään. Myöhemmin katoaa toinenkin tyttö, Heidi. Karin Jacobsson saa päävastuun tutkinnasta kun Knutas on vielä sairaslomalla.

Kirja oli hyvin koukuttava, ja taattua Jungstedtia. Tarina piti otteessaan ja oli pakko lukea eteenpäin, jotta saan tietää, mitä on tapahtunut. Kirja kannatti ehdottomasti lukea, mutta silti lopusta jäi vähän sellainen nopeasti kyhätty olo. Eihän edellisestä Jungstedtin kirjasta ole kuin muutama kuukausi aikaa. Tarina etene pitkään tosi hyvin ja koukuttavasti, mutta sitten yhtäkkiä tuntui kuin tarina olisi pitänyt saada äkkiä valmiiksi ja ratkaisu vain tippui tutkijoiden eteen. Sitä paitsi arvasin syyllisen jo kauan ennen loppuratkaisua...

Jotain positiivista: tykkäsin hurjasti Karinin ja Knutaksen välille kehkeytyneestä suhteesta, ja siitä teinimäisestä ujostelusta. Monta kirjaa sitten tapahtumien murhien syyllinen pääsi silloin karkuun ja piilotteli maailma monen monta vuotta. Viime kirjassa tämä murhaaja kuolee takaa-ajon päätteeksi, Knutas oli juuri saamassa hänet kiinni. Nyt murhaajan puoliso on palannut maisemiin ja pelottelemaan Knutasta. Tämä antaa pienen lisäsävyn tarinalle ja Knutaksen sairaslomalle. Ja viimeiset tapahtumat antavat ymmärtää, että asia ei todellakaan jää tähän. Jatkoa odotellessa, iiik!


Mari Jungstedt
Joka yksin kulkee
2015
suom. Emmi Jäkkö
265 sivua

Mari Jungstedt - Viimeinen näytös

 (Luin kirjan e-kirjana, joten siksi ei nyt ole omaa kuvaa kirjasta vaan netistä poimittu.)

Uusi Jungstedtin dekkari on ilmestynyt, ja luettu! Jee! 

Visbyssä vuosittain pidettävän keskustelutapahtuman aikana tapahtuu murha. Ruotsalaislehden ärhäkkä toimittaja Erika Malm löytyy hotellihuoneestaan kuolleena. Tutkinnassa löytyy viitteitä avioliiton ulkopuolisesta suhteesta sekä uusnatsien uhkaiskirjeitä. Kirjassa käsitellään myös yhtä pitkään auki ollutta juttua, ja se saa vihdoin päätöksen. Knutas on vihdoin virallisesti eronnut ja hänen välit Karinin kanssa lämpenevät. Jokaisessa kirjassa mukana ollut Johan tekee myös omia tutkimuksiaan, ja siinä sivussa pohtii perhe-elämää ja parisuhdettaan. 

Sopivassa määrin parisuhdepohdinnat keventävät ja tuovat ilmavuutta kerrontaan, mutta tässä sitä oli todella paljon eri tahoilla joten jossain kohtaa tuli sellainen olo, että murhatutkinta jää taka-alalla ja enemmän puidaan parisuhdeongelmia. Mutta Jungstedt säilytti tasonsa kaikesta huolimatta tässäKIN kirjassa. 

Loppuratkaisusta sen verran, että meinasin jossain kohtaa lopettaa lukemisen, mutta onneksi luin loppuun asti.

Jungstedtia saadaan lukea lisää jo toukokuussa kun seuraava kirja, Joka yksin kulkee, ilmestyy.

Mari Jungstedt - Neljäs uhri

Anders Knutas tutkii rikosta gotlantilaisessa pikkukaupungissa. Idyllisessä Klintenhamnin pikkukaupungissa Gotlannin länsirannikolla tapahtuu pankkiryöstö. Ryöstäjät pakenevat moottoripyörillä ja asettuvat läheiseen autiotaloon. Kun poliisit ehtivät paikalle, he löytävät vain yhden ryöstäjistä - murhattuna raa'asti teloitustyyliin. Kaikki tuntuu viittaavan Gotlannin moottoripyöräjengeihin, mutta vaisto ohjaa tapausta tutkivaa Anders Knutasia etsimään ratkaisua mysteeriin menneisyydestä.

Tykkäsin kirjasta hurjasti. Jungstedtilta on tullut niin monta hyvää kirjaa, että vähän pelolla olen odottanut, milloin tulee floppi. Mutta tämä se ei ollut. Jungstedtin tapa kirjoittaa kohtauksittain ja jättää tilanne osittain auki silloin tällöin, saa lukijan todella koukkuun ja toimii.

Tuntuu, että aikaisemmissa kirjoissa toimittajana työskentelevän Johanin ja hänen vaimonsa Emman arki on ollut isommassa roolissa ja Johan ja Knutas ovat tehneet yhteistyötä. Tässä kirjassa sitä ei juurikaan ollut ja se oli pienoinen pettymys.

Loppuratkaisu oli yllättävä, mutta vähän tuli mieleen Camilla Läckbergin dekkarit, enkä ole ollenkaan varma, onko se hyvä asia.

Mari Jungstedt - Vaarallinen leikki

"Kun mallitoimisto bongaa tavallisen gotlantilaistytön Jennyn, alkaa uusi jännittävä elämä: salamavaloja, julkkisbileitä ja menestyvä muotikuvaajapoikaystävä. Samaan aikaan toisaalla Agnes makaa sairaalassa nääntymäisillään syömishäiriöön ja syyllisyyteen. Tytöt eivät tiedä, että heidän elämänsä liittyvät toisiinsa, ennen kuin Jennyn poikaystävä pahoinpidellään. Joku on päättänyt oman käden oikeudella tasoittaa elämän epäoikeudenmukaisuutta."

Sain isältäni lainaksi tämän kirjan pitkäperjantaina ja muutamassa päivässä kirja oli luettu. Kirjan kerronnallinen rakenne oli todella koukuttava. Lyhyet luvut niin, että kertoja muuttuu, piti tiukasti otteessaan koko kirjan ajan. Ja sen lisäksi tapa, jolla koko ajan käy ilmi pieniä asioita henkilöiden menneisyydestä.

Kirja on kirjoitettu todentuntuisesti, ja varsinkin Agneksen osuudet olivat raadollisiakin mutta sellaista uskon anorektikon arjen olevan. Oli järkyttävää, miten pienestä Agneksenkin sairaus oli lähtenyt liikkeelle.

Murhaaja oli koko ajan tarinassa läsnä, mutta jännitys pysyi lähes loppuun asti. Pientä vinkkiä lukija tosin sai jo kirjan puolenvälin (?) jälkeen. Tykkään juuri tällaisista dekkareista, joissa murhaa pystyy arvuuttelemaan lähes koko kirjan ajan eikä niin että loppumetreillä ilmestyy jostain joku joka paljastuu murhaajaksi.

Jaottelen kirjat automaattisesti kahteen kastiin, niihin jotka toivoo loppuvan ja niihin jotka pelkää loppuvan. Tätä kirjaa olisi ihan ehdottomasti voinut lukea vielä toiset reilu 300 sivua. Jungstedtilla on todella koukuttava tapa kertoa eikä kerrontatyyli ole lässähtänyt vaikka julkaistuja dekkareita on ilmestynyt jo usempia.