Pirkko Arhippa - Tii taa Taneli

Golfkentältä löytyy ruumis, toisen omistajapariskunnan poika on murhattu ja Varpu Ahava saa jutun tutkittavaksi.

Olen aiemmin tykännyt Arhipan kirjoista, mutta tämä oli pieni pettymys. Tai sitten edellisestä on niin pitkä aika etten muista hänen kirjoitustyyliään ja kuvittelin kirjan erilaiseksi ( =paremmaksi).

Juoni oli hyvin rakennettu vaikkakin ratkaiseva asia tuntui olevan punakynällä ympyröity jo paaaljon ennen loppuratkaisua. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja vaikka porukkaa oli jonkun verran, heidät erotti hyvin toisistaan. Ja jokaisella oli oma tarkoituksensa tarinan kulussa.

Minua häiritsi suunnattomasti tarinan turha rönsyily. Ymmärrän taustojen kertomisen siinä kohtaa kun tulee uusi (pää)henkilö tai aloitetaan kokonaan uusi kirjasarja, mutta Varpu Ahavasta kertoa kirjoja on jo lukuisia, joten tässä kohtaa ei pitäisi enää kertoa juurta jaksaen Varpun nuoruuden avioliitosta ja alkoholiongelmasta. Ajoittain tuntui siltä, että tarinasta ei oltu saatu tarpeeksi pitkää kirjan mittaan joten oli päädytty "copy pasteen" pätkiä vanhoista kirjoista.

Lainasin kirjastosta Arhipan edellisen kirjan, Kihlaava kuolema ja toivon, että se olisi parempi. Itse olen lukenut ehkä 10 viimeisintä Arhipan kirjaa, mutta ystäväni joka on lukenut kaikki Arhipan kirjat, sanoi hänen alkaneen toistaa itseään jo monta kirjaa sitten eli ihan hyvä, että itse huomasin asian vasta nyt.

Nanowrimo // Päivä 7

Nanowrimo laahaa nyt pahasti perässä. Sanoja on kasassa vasta reilu 5 000. Nyt on kaks päivää mennyt muissa menoissa, ajatukset myös joten kirjoittaminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Laskin jo noita viikkotavoitteita, jotta pysyisin lopullisessa tavoitteessa.

Tän viikon päätteeksi pitäisi olla kasassa 16 670 sanaa eli yli 11 000 sanaa lisää. Jos pystyisin kirjoittamaan edes suurimman osan tuosta puuttuvasta määrästä ni voisin jatkaa hyvillä mielin ens viikolla nanowrimoa.

Olen kyllä miettinyt myös, että jos nanowrimoa venyttäisi ensi kuun puolelle. Tässä tuntuu olevan projektia jos toistakin nyt meneillään lähestyvän joulun takia, joten en haluaisi nanosta mitään ylimääräistä stressiä. Toisaalta se on hyvä keino irtautua kaikesta muusta stressistä. Täytyy katsella, miten tää tästä lähtee etenemään ja sen mukaan sitten miettiä, yritänkö saada sanamäärän kasaan ennen marraskuun loppua vai ennen vuoden loppua.

Nanowrimo // Päivä 3

Marraskuu on virallinen nanowrimo - kuukausi. Ideana siis kirjoittaa kuukauden aikana kokonainen romaani. Pituudeltaan tekstin tulisi olla vähintään 50 000 sanaa. Laskin, että se tarkoittaisi 1666,66666... (eli noin 1667) sanaa päivässä. Tavoitetta siis riittää.

Nyt on hyvä sauma saada kauan mielessä pyörinyt romaani-idea paperille.

Kasassa on nyt 2 618 sanaa ja tämän päivän kirjoitusurakka vielä edessä päin.


muoks. klo 20:03
sanoja kasassa 4 612.


Päivittelen sivu-palkista löytyvään nanowrimo-kohtaan sanamäärän kertymistä päivittäin sen lisäksi, että silloin tällöin teen fiiliksistä erillisen postauksen.

Anna Jansson - Jäljet lumessa

Papin tytär katoaa ja pedofiilihuhut ovat valloillaan. Kun hän sitten löytyy junaraiteilta, ensin tapahtunut näyttää onnettomuudelta mutta paljastuukin sitten murhaksi.

Aluksi kaipasin että Jansson olisi keskittynyt kertomaan enemmän Maria Werniin kuin papin perheeseen. Kun tarina sitten lähti kunnolla etenemään, papin perheen tapahtunut ovat mielenkiintoisia. Erityisesti Janssonin taitoa kertojana, kuvasi hyvin kohta, jossa pappi-Johannes ja hänen uusi vaimonsa Reidun etsivät kadonnutta tyttöä. Lukija tietää tässä kohtaa jo, että tyttö on lukittuna kioskiin. Johannes ja Reidun kulkevat aivan sen liepeiltä, mutta eivät mene kuitenkaan kioskille. Tässä kohtaa syvennyin todella kirjaan ja olisi tehnyt mieli huutaa, että menkää nyt helkkari sentään sinne kioskille, mutta he lähtivätkin vain epätoivoisina takaisin kotiin.

Kirjassa on hyvin kuvattu rakkauden kaipuuta. Ei vain miehen ja naisen välisen rakkauden kaipaamista, vaan myös ystävysten välistä ja vanhemman ja lapsen välistä. Teinin tuittuilut ja riidat uuden äitipuolen kanssa oli kuvattu hyvin uskottavasti ja olisi tehnyt mieli mennä laittamaan sekä isä että tytär järjestykseen kun isä tuntui olevan aina tyttären puolella riidoissa, uusi vaimo jäi ihan paitsioon ja tyttö totta kai käytti tilannetta hyväksi.

Olen aiemmissa kirjoissa tykännyt Marian siviilielämän kuvauksista, mutta tässä se jäi vähemmälle koska niin paljon keskityttiin papin perheen tapahtumiin.

Hyvässä tarinassa kirjailija saa esille lukijan mahdollisimman monta tunnetta, ja Jansson oli tässä kirjassa todellakin onnistunut siinä.

extempore - lukumaraton

Ei turhaa stressaamista tai miettimistä. Päätin yllättää itsenikin ja aloittaa lukumaratonin ihan näin extempore. Ensin meinasin, että aloittaisin huomenna mutta miksi turhaan siirtää huomiselle mitään sellaista, mitä voi tehdä jo tänään. Aloitan siis lukumaratonin kellon lyödessä seuraavan tasatunnin, eli vajaa 20 minuutin päästä klo 9. Ja maratonhan loppuu sitten vastaavasti huomenna klo 9. Kotona on lukemattomia kirjoja joten tämä yllätysmaraton on siitäkin hyvä, etten ehdi haalia kirjastosta lisää vaan yritän pärjätä niillä joita löytyy kotoa.

 

 

Kirsti Ellilä - Kaivatut (kesken, mutta vain maratonilla luetut sivut lasketaan)

Anna Jansson - Jäljet lumessa

Tuija Lehtinen - Morsiuskamari

Sari Luhtanen - Tuulin viemää

Linda Howad - Vapaata riistaa

Natascha Kampusch - 3096 päivää

Pia Heikkilä - Operaatio Lipstick

Karin Slaughter - Sokaistu

Karin Slaughter - Riistetty

Reijo Mäki - Sheriffi

 

 

Viime maratonilla sain luettua vain 292 sivua erinäisten häiriötekijöiden takia. Siispä ainakin tuo sivumäärä tulisi saada rikki.

 

Päivittelen tähän alle lukumaratonini etenemistä. Tervetuloa seuraamaan!

 

*******************************************************************************

 

 

klo 10:50 / 31 sivua

Maraton aloitettu Janssonin kirjalla. Takuuvarmaa laatua, jolla pääsee hyvin vauhtiin. Siitä huolimatta maraton alkoi huonosti, mutta tästä on hyvä tsempata eteenpäin. Kuopus (4kk) heräsi heti ysin jälkeen ja nukahti vasta hetki sitten, joten mitään huippusuoritusta ei ollut odotettavissakaan.

 

klo 13:25 / 107 sivua

Luin vielä jonkun aikaa Janssonin kirjaa, mutta kaipasin kevyempää luettavaa rinnalle, joten aloitin Tuija Lehtisen Morsiuskamarin. Yritän testata, kumpi on keskittymisen ja jaksamisen kannalta tehokkaampaa: pitkään sama kirja vai muutaman kymmenen sivun pätkä kirjasta ja vaihto täysin erilaiseen.

 

klo 18:10 / 143 sivua

Hain esikoisenkin (1v 10kk) hoidosta kotiin kolmelta, joten en odottanut mitään ihmeellistä sivumäärä tähän kohtaan. Toivon kunnon spurttia illalla kun lapset on menneet nukkumaan.

klo 6:40 / 155 sivua
Eipä tullut iltaspurttia vaikka lapset olivatkin nukkumassa.. Yövalvomisten takia olen väsynyt enkä jaksanut keskittyä kirjaan vaan tuijotin televisiota. Sain mä illalla huimat 12 sivua luettua.

klo 9:00 / 239 sivua
Maraton ohi enkä ihan päässyt tavoitteeseeni. Ehkä se vaan on fakta, että pienet lapset ja onnistunut lukumaraton on vaan mahdoton yhtälö. Sen verran kuitenkin kirjoja sain eteenpäin, että jäin niihin koukkuun ja nyt tulee varmasti kaikki kolme kirjaa luettua lähipäivinä loppuun. En vielä päivittele luettuja sivuja kokonaissivumäärään tuohon 10 000 - sivun tavoitteeseen vaan vasta sitten kun koko kirja on luettu. Pysyn paremmin perillä oikeasta sivumäärästä.
 





Outi Pakkanen - Rakastaja

Mun piti lukea seuraavaksi arvostelukappalerna saatu Ellilän uutuus, ja pääsinkin siinä suht hyvän matkaa kun kirjastosta tuli uusin Pakkanen enkä voinut vastustaa kiusausta..

Pakkasen pari aiempaa kirjaa on ollut pettymys, joten ennakkoajatuksena oli että mahtaako tämä olla psk vai tosi psk. Voi todeta että "ei huano". Kaipaan silti niitä Pakkasen kirjailijauran ensimmäisiä dekkareita joissa oikeasti tapahtui murha heti alkusivuilla.

Rakastaja kertoo entisestä rivitaloyhteisöstä, jotka ovat kaikki muuttaneet pois ko. talosta mutta pitävät yhteyttä illasistujaisten merkeissä. Kahden ihmisen välille on syttynyt suhde, joka on tullut kolmannen ihmisen tietoon ja hän haluaa kostaa. 

Vaikka ihmisiä on jonkin verran, heidät on esitelty pikkuhiljaa ja kaikki ovat niin erilaisia, että eivät mene sekaisin. Myös Anna Laine ja Justus ovat mukana. Päähenkilö Veera Halme ja Anna ovat ystävystyneet. Vaikka Pakkasen kirjat ovat hyvin erilaisia, Anna Laine koirineen tuo niihin jotain tuttua ja turvallista.

Pakkasen kerronta on mukaansatempaavaa, jopa niin paljon että vasta muutama kymmentä sivua ennen loppua huomaa, että niin, mites se murha!? No tapahtuuhan se ihan kirjan lopussa ja muutamaa sivua myöhemmin murhaaja tunnustaa. Tylsääää! Vähän jäi sellainen olo, että Pakkasella oli idea kirjasta ja vasta loppumetreillä huomasi että hitto, tämänhän piti olla dekkari - äkkiä murha jostain. 

Mutta jokatapauksessa tykkäsin ja suosittelen.

Anna Jansson - Hopealantti

Anna Janssonin kirjojen lukeminen ilmestymisjärjestyksessä jatkui kirjalla Hopealantti, neljäs Maria Wern -kirja.

Maria Wern menee kesälomasijaiseksi Visbyn poliisilaitokselle. Aviomies Krister ja lapset jäävät kotiin. Aika samanlainen asetelma kuin aiemmin lukemassani Maria Kallio -kirjassa. Ja itseasiassa aika samanlainen loppuratkaisukin. Jutun ratkeamiseen vaikuttavat tapahtumat olivat erilaisia, mutta motiivi ja tekijä... Lehtolaista on ennenkin arvosteltu ruotsalaisten dekkareiden ideoiden muuntelusta. Jos joku muu on lukenut molemmat kirjat, kuulisin mielelläni teidän mielipiteitä asiasta.

Kirja on siinä mielessä erilainen kuin aiemmat Janssonin kirjat, että tässä päähenkilöksi nousee Mona, joka on osallistunut murhaan. Monan arkea seurataan tiiviisti ja Maria Wern jää kollegoineen taka-alalle pitkälle kirjaan asti. Matkan varrella tulee myös pari ruumista lisää, mutta motiivit niihin jäi epäselväksi.

Hopealantin lukeminen kesti ihan tuskastuttavan kauan. En millään meinannut saada siitä otetta. Toivottavasti seuraava Janssonin kirja on parempi..