Kustantaja esittelee kirjan näin:
"Kaikkien tutkivien journalistien äiti Juha Vuorinen taputtelee meitä hellävaroen viidennellä hyväntekeväisyyspokkarillaan, joka tarttuu tahraisimpaankin aiheeseen aina keväästä 2012 kevääseen 2013. Yksikään kivi ei jää kääntämättä eikä yksikään pylly pyyhkimättä. Lukija pääsee aikamatkalle melkein kultaiseen nuoruuteen, jolloin sukulaismies kylläkin ikävästi haukkui vasta hankittua hiuspehmennystä homotukaksi. Matkustamme myös lentokoneessa etelään krapulaisen rasvamaksa-aihion kököttäessä kuusi tuntia paskat housuissa viereisellä penkillä. Olé. Mutta minkälaista mahtaa olla maksullinen rakkaus isältä pojalle? Ja ketä syytetään, jos barbiet löydetään kuusysissä? Ja kummasta on enemmän hyötyä: Rape Axesta raiskausongelmaan vai Wunderbaumista avoauton peruutuspeilissä? "
Mitään kovin syvällistä analyysia en tästä kirjasta osaa tehdä. Mainittakoon nyt vaikka että kirjaa oli ilo lukea. Vuorisen aiemmista kirjoista, Juoppohullun päiväkirjoista en ole innostunut vaikka yksi niistä löytyy omastakin hyllystä. Tämä oli kuitenkin erittäin positiivinen yllätys. Osa pätkistä oli tuttuja Radio Suomipopin Aamulypsyn Vuorissaarnoista, mutta mielellään niitä naureskeli vielä uudelleenkin luetussa muodossa.
Vuorisen kirjoitustyyli on hykerryttävää. Tässä yksi esimerkki:
"Ukon nähdessä loppusumman pornolehti tipahti kuin stripparin kolttu kuorma-auton lattialle, ja hytissä seisoivat nyt myös isännän silmät."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti