"Kun mallitoimisto bongaa tavallisen gotlantilaistytön Jennyn, alkaa uusi jännittävä elämä: salamavaloja, julkkisbileitä ja menestyvä muotikuvaajapoikaystävä. Samaan aikaan toisaalla Agnes makaa sairaalassa nääntymäisillään syömishäiriöön ja syyllisyyteen. Tytöt eivät tiedä, että heidän elämänsä liittyvät toisiinsa, ennen kuin Jennyn poikaystävä pahoinpidellään. Joku on päättänyt oman käden oikeudella tasoittaa elämän epäoikeudenmukaisuutta."
Sain isältäni lainaksi tämän kirjan pitkäperjantaina ja muutamassa päivässä kirja oli luettu. Kirjan kerronnallinen rakenne oli todella koukuttava. Lyhyet luvut niin, että kertoja muuttuu, piti tiukasti otteessaan koko kirjan ajan. Ja sen lisäksi tapa, jolla koko ajan käy ilmi pieniä asioita henkilöiden menneisyydestä.
Kirja on kirjoitettu todentuntuisesti, ja varsinkin Agneksen osuudet olivat raadollisiakin mutta sellaista uskon anorektikon arjen olevan. Oli järkyttävää, miten pienestä Agneksenkin sairaus oli lähtenyt liikkeelle.
Murhaaja oli koko ajan tarinassa läsnä, mutta jännitys pysyi lähes loppuun asti. Pientä vinkkiä lukija tosin sai jo kirjan puolenvälin (?) jälkeen. Tykkään juuri tällaisista dekkareista, joissa murhaa pystyy arvuuttelemaan lähes koko kirjan ajan eikä niin että loppumetreillä ilmestyy jostain joku joka paljastuu murhaajaksi.
Jaottelen kirjat automaattisesti kahteen kastiin, niihin jotka toivoo loppuvan ja niihin jotka pelkää loppuvan. Tätä kirjaa olisi ihan ehdottomasti voinut lukea vielä toiset reilu 300 sivua. Jungstedtilla on todella koukuttava tapa kertoa eikä kerrontatyyli ole lässähtänyt vaikka julkaistuja dekkareita on ilmestynyt jo usempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti