Joulun odotusta

Ensimmäinen adventtisunnuntain alkaa olla lopuillaan ja huomenna on JOULUkuu,

joten aika herätellä joulufiiliksiä. 

Kirjabloggarit ovat yhdessä tehneet tänä(kin) vuonna joulukalenterin,

jossa Lukutoukan ruokalistakin on mukana :) 

Ensimmäinen luukku aukeaa huomenna Amman lukuhetki -blogissa (http://ammankirjablogi.blogspot.fi)

Tuija Lehtinen - Armon aika

Tuija Lehtinen

Armon aika

355 sivua

Otava, 2014

mistä: arvostelukappale

 

 

 

 

 

Armon aika kertaa Mona Merestä, joka jättää vanhan elämänsä ja laimentuneen avioliiton Berliinissä taakseen ja muuttaa pienelle paikkakunnalle töihin enonsa Armon omistamaan apteekkiin. Hän tutustuu samalla uusiin miehiin ja pohtii sukulaistensa edesottamuksia. Kirja oli niin mukaansa tempaava, että toivoisin tästä henkilögalleriasta ilmestyvän vielä uusiakin kirjoja.

Mona on helposti samaistuttava henkilö. Hänellä on inhottava exä (kenelläpä ei ;) ), toteutumattomia lapsihaaveita ja ystävät kadonneet parisuhteen aikana. Nyt hän etsii uutta suuntaa elämälleen ja uusia ihmissuhteita ympärilleen.

Aina on positiivistä bongata pienen pieniä paikkakuntia kirjoista, eikä kaikki ole kotoisin Turusta, Tampereelta tai muusta isosta paikkakunnasta. Nyt yksi kirjan henkilöistä oli kotoisin Nakkilasta. Hih.

Kirjaa lukiessa hihittelin kömmähdyksille, mutta kirja myös yllätti käänteillään ja saa vihaamaan tiettyjä kirjan henkilöitä. On aina positiivista kun kirja herättää koko tunneskaalan lukemisen edetessä. Todellinen lukuELÄMYS. Hyvin herkullisena hahmona mieleen jäi Lilian King, uransa jo parhaat päivät nähnyt iskelmätähti. Hänen turkkinsa näkee verkkokalvoilla, pikkupiskin (jonka hankkii kirjan edetessä) räksytyksen kuulee ja imelän hajuvesipilven haistaa.

Minulla on hyvin harvoin arvostelukappaleita, mutta tämä oli kirja jonka halusin, pyysin ja sain. Pakkohan se oli kun kuulin mitä kansilieve pitää sisällään. Olen kriiseillyt blogini kanssa ja miettinyt sen kohtaloa "kun ei tätä kuitenkaan kukaan lue". Noh, ei se ihan niinkään taida olla. Tämän suurempaa arvostusta pieni kirjabloggari ei voi saada:

Pirkko Arhippa - Parhain sä oot

Pirkko Arhippa
Parhain sä oot
212 sivua
Mäkelä, 2014
mistä: kirjastosta



Arhipan uutuusdekkarissa Varpu Ahava ratkoo Elisan murhaa. Elisa on 14-vuotiaan Sannan äiti ja töissä ravintolassa. Hän on yöllä palaamassa töistä ja aamulla hänet löydetään murhattuna kotimatkan varrelta.

Kirja on oikein hyvä välipaladekkari ja vaihtelua paksujen tiiliskivien väliin. Tykkään kuitenkin enemmän Arhipan ensimmäisistä Varpu Ahava -dekkareista. Kirja toisensa jälkeen tuntuu toistuvan sama (aika kulunutkin) kaava. Enkä tykkää Arhipan liian jaarittelevasta tyylistä. Monta asiaa selitetään pitkästi useampaan kertaan ihan niin kuin kirjailija ei muistaisi kertoneensa sen jo. Esimerkiksi Varpun oman Elisa-tyttären väkivaltainen kuolema. Selviä ajatusvirheitäkin tuntuu olevan. Erityisesti mieleen jäi kohta, jossa Varpu päätti jättää parasetamolin ja pysytellä vain Panadolissa. Okei, joo.. mutta ne on sama asia.

Iso plussa dekkarissa on aina se, että murhaaja selviää vasta lopussa. Tai sitten mä olen vaan niin tyhmä, etten sitä koskaan arvaa. Mutta siis murhaaja oli yllätys, ja se oli hyvä asia.

Arvosana (1-5): 2


Marraskuun lukuhaaste

Marraskuussa on monenlaisia haasteita; NaNoWriMo, Movember ja facebookiin on ilmestynyt erilaisia punnerrus- ja muita liikuntahaasteita. Itse bongasin yhdestä facebook-ryhmästä lukuhaasteen, ja pakkohan tähän oli tarttua.

 

Lisätietoa löytyy lukuhaaste mutta tässä vielä lyhykäisyydessä säännöt:

- haasteaikaa marraskuu

- lue 30 sivua päivässä

- e-kirja tai äänikirja ei käy vaan tarvii olla paperiversio

- lukemisen edistymistä voi raportoida Twitterissä ja Facebookissa hastagillä  #lukuhaaste.

 

Minulle haastetta tuottaa nimenomaan se, että löydän joka päivä aikaa lukea. Eipä tuo 30 sivun lukeminen kauaa vie, mutta toisinaan tuntuu vaativalta järjestää aika siihen.. Pitää vielä vähän sitä, tätä ja tuota kun on saanut lapset nukkumaan. Mutta nyt saa hyvällä omallatunnolla tarttua kirjaan.

 

Twitter on mulle vieras ja Facebookiinkaan tulee enää harvoin kirjoiteltua omia juttuja vaikka aktiivisesti muuten siellä olenkin, joten raportoin lukemisesta tänne omaan blogiini. Toki raportointi ei ole tärkeää, vaan nimenomaan lukeminen, mutta tunnen itseni niin hyvin, että tiedän pysyväni paremmin haasteessa kiinni kun sen edistyminen on julkista.

 

 

 

 

Sandra Brown - Naamioleikki

Sandra Brown
Naamioleikki
1995
466 sivua

 

Vihdoin sain tämän kirjan loppuun. Oli kyllä aikamoista kahlaamista. Periksi en voinut kuitenkaan antaa, koska haluan lukea KAIKKI Brownin kirjat...

Takakansi: Cat Delaney on tv-näyttelijä, sarjafilmin ihailtu, juhlittu tähti. Hänen henkensä pelastuu lääketieteellisen ihmeen ansiosta: hän saa uuden sydämen. Useille potilaille on siirretty sydän samana päivänä, ja niinpä Cat ei tiedä, keneltä hän on sydämensä saanut. Hän tietää vain, että hän ei halua jatkaa näyttävää uraansa, vaan hänen on muutettava elämänsä suuntaa. Hän muuttaa Hollywoodista Texasiin ja ryhtyy vetämään tv-ohjelmaa, joka pyrkii auttamaan sairaita, orpoja lapsia. Näin hän asettaa rakkauden ja myötätunnon kuuluisuuden ja arvostuksen edelle. Siellä hän myös tapaa Alex Piercen, rikoskirjailijaksi ruvenneen entisen poliisin, joka kohtelee häntä naisena, ei tv-julkkiksena eikä sydänpotilaana. Kun vaara iske, Alexiin hän voi turvata - vai voiko sittenkään? Cat ei vielä aavista, että ihmiset hänen ympärillään ovat aivan muuta kuin miltä näyttävät ja että vaaran verkko on alkanut kiristyä hänen ympärillään. Mutta kun hän saa kuulla kauheista "onnettomuuksista", joihin muut sydänpotilaat ovat joutuneet, hän käsittää että tuntematon tappaja vaanii hänen jokaista askeltaan.

Kirjan idea oli oikeinkin hyvä, mutta toteutus ontui aika tavalla. Alku oli mukaansa tempaava ja viimeiset 50 sivua oli pakko lukea yhdeltä istumalta, mutta se väli... voi huoh.. Paljoa en liiottele jos totean, että se oli pelkkää seksiä ja parisuhteita. Sitten taas jossain 400. sivun paikkeilla muistettiin, mistä oli kyse ja palattiin asiaan. Tekstin suomennos ontui ajoittain todella pahasti, ja se vaikutti kyllä myös lukukokemukseen.

Se kertoo tästä kirjasta paljon, että saman pituisen keskivertokirjan luen noin viikossa ja tämän lukemiseen meni yli kuukausi.



Sandra Brownin kirjoista vielä lukematta:
- Salaisuus ja kosto
- Naamioleikki
- Tavoittamaton
- Toisen naisen kasvot
- Verenpunainen karnevaali
- Sanoinkuvaamaton
- Alibi
- Kuuma uutinen
- Sinä vai sisaresi
- Kateuden polte
- Mieletön ihastus
- Hämärän sylissä
- Hehkuvat tunteet
- Kylmän kosketus
- Harhalaukaus
- Likaista peliä
- Savuverho
- Nopeita leikkauksia
- Kova luu
- Paljon pelissä

Niina With - Joko taas, Stella

Stella toilailuineen ja valkoisine valheineen on täällä taas! Jee!

Tällä kertaa Stella päätyy pitämään blogia. Stellan mielestä blogi ei kerää tarpeeksi nopeasti lukijoita, joten hän päätyy värittämään totuutta ja kuvittelee itsensä 10 vuotta vanhemmaksi kahden lapsen äidiksi ja lentokapteenin vaimoksi. Blogi saa yhtäkkiä ihan hirveästi lukijoita kun Stella on ensin kirjoittanut Espanjan lamasta naisten ja lasten näkökulmasta. Blogia linkitetään Facebookissa ja loppujen lopuksi hänet kutsutaan hyväntekeväisyysgaalaan haastateltavaksi. Ainoana ongelmana on, että gaalaan menemällä Stellan kaikki valheellisuus paljastuisi. Eikä Markuksen kanssakaan kaikki mene ihan suunnitelmien mukaan.

Vertasin joku aika sitten lukemaani ensimmäistä Stella - kirjaa Bridget Jonesiin, ja tässä jatkuu sama linja. Hulvattoman hauska ja tahattomia kommelluksia täynnä oleva kirja sopii oikein hyvin välipalaksi vakavampien aiheiden keskelle.

Marko Hautala - Kuokkamummo

... jäi kesken...

Mutta päätin uskaltautua bloggaamaan siitä silti.

Kuokkamummo on legenda, jolla vuosi vuodelta pelotellaan syrjäisen lähiön nuoria. Legendan mukaan Kuokkamummo tappaa lapsia, eikä heitä koskaan löydy.

Odotin kirjalta paljon enemmän sen suuren mediahuomion takia. Ja petyin pahasti. Luin kirjaa yli puolivälin enkä tuntunut saavan siitä otetta. Tänään hain kirjastosta Niina Within uutuuskirjan, ja päätin jättää Kuokkamummon kesken.

Tämäkin varmasti sellainen kirja, että jos olisin lukenut joskus myöhemmin sitä ja pitempiä pätkiä kerrallaan, ehkä olisin innostunut enemmän. Nyt olin vain pettynyt. Selailin kirjan loppuun lukien lauseen sieltä täältä, eikä mikään saanut innostumaan uudelleen kirjasta.

Nyt hömpän pariin.