Anna Jansson - Jäljet lumessa

Papin tytär katoaa ja pedofiilihuhut ovat valloillaan. Kun hän sitten löytyy junaraiteilta, ensin tapahtunut näyttää onnettomuudelta mutta paljastuukin sitten murhaksi.

Aluksi kaipasin että Jansson olisi keskittynyt kertomaan enemmän Maria Werniin kuin papin perheeseen. Kun tarina sitten lähti kunnolla etenemään, papin perheen tapahtunut ovat mielenkiintoisia. Erityisesti Janssonin taitoa kertojana, kuvasi hyvin kohta, jossa pappi-Johannes ja hänen uusi vaimonsa Reidun etsivät kadonnutta tyttöä. Lukija tietää tässä kohtaa jo, että tyttö on lukittuna kioskiin. Johannes ja Reidun kulkevat aivan sen liepeiltä, mutta eivät mene kuitenkaan kioskille. Tässä kohtaa syvennyin todella kirjaan ja olisi tehnyt mieli huutaa, että menkää nyt helkkari sentään sinne kioskille, mutta he lähtivätkin vain epätoivoisina takaisin kotiin.

Kirjassa on hyvin kuvattu rakkauden kaipuuta. Ei vain miehen ja naisen välisen rakkauden kaipaamista, vaan myös ystävysten välistä ja vanhemman ja lapsen välistä. Teinin tuittuilut ja riidat uuden äitipuolen kanssa oli kuvattu hyvin uskottavasti ja olisi tehnyt mieli mennä laittamaan sekä isä että tytär järjestykseen kun isä tuntui olevan aina tyttären puolella riidoissa, uusi vaimo jäi ihan paitsioon ja tyttö totta kai käytti tilannetta hyväksi.

Olen aiemmissa kirjoissa tykännyt Marian siviilielämän kuvauksista, mutta tässä se jäi vähemmälle koska niin paljon keskityttiin papin perheen tapahtumiin.

Hyvässä tarinassa kirjailija saa esille lukijan mahdollisimman monta tunnetta, ja Jansson oli tässä kirjassa todellakin onnistunut siinä.

extempore - lukumaraton

Ei turhaa stressaamista tai miettimistä. Päätin yllättää itsenikin ja aloittaa lukumaratonin ihan näin extempore. Ensin meinasin, että aloittaisin huomenna mutta miksi turhaan siirtää huomiselle mitään sellaista, mitä voi tehdä jo tänään. Aloitan siis lukumaratonin kellon lyödessä seuraavan tasatunnin, eli vajaa 20 minuutin päästä klo 9. Ja maratonhan loppuu sitten vastaavasti huomenna klo 9. Kotona on lukemattomia kirjoja joten tämä yllätysmaraton on siitäkin hyvä, etten ehdi haalia kirjastosta lisää vaan yritän pärjätä niillä joita löytyy kotoa.

 

 

Kirsti Ellilä - Kaivatut (kesken, mutta vain maratonilla luetut sivut lasketaan)

Anna Jansson - Jäljet lumessa

Tuija Lehtinen - Morsiuskamari

Sari Luhtanen - Tuulin viemää

Linda Howad - Vapaata riistaa

Natascha Kampusch - 3096 päivää

Pia Heikkilä - Operaatio Lipstick

Karin Slaughter - Sokaistu

Karin Slaughter - Riistetty

Reijo Mäki - Sheriffi

 

 

Viime maratonilla sain luettua vain 292 sivua erinäisten häiriötekijöiden takia. Siispä ainakin tuo sivumäärä tulisi saada rikki.

 

Päivittelen tähän alle lukumaratonini etenemistä. Tervetuloa seuraamaan!

 

*******************************************************************************

 

 

klo 10:50 / 31 sivua

Maraton aloitettu Janssonin kirjalla. Takuuvarmaa laatua, jolla pääsee hyvin vauhtiin. Siitä huolimatta maraton alkoi huonosti, mutta tästä on hyvä tsempata eteenpäin. Kuopus (4kk) heräsi heti ysin jälkeen ja nukahti vasta hetki sitten, joten mitään huippusuoritusta ei ollut odotettavissakaan.

 

klo 13:25 / 107 sivua

Luin vielä jonkun aikaa Janssonin kirjaa, mutta kaipasin kevyempää luettavaa rinnalle, joten aloitin Tuija Lehtisen Morsiuskamarin. Yritän testata, kumpi on keskittymisen ja jaksamisen kannalta tehokkaampaa: pitkään sama kirja vai muutaman kymmenen sivun pätkä kirjasta ja vaihto täysin erilaiseen.

 

klo 18:10 / 143 sivua

Hain esikoisenkin (1v 10kk) hoidosta kotiin kolmelta, joten en odottanut mitään ihmeellistä sivumäärä tähän kohtaan. Toivon kunnon spurttia illalla kun lapset on menneet nukkumaan.

klo 6:40 / 155 sivua
Eipä tullut iltaspurttia vaikka lapset olivatkin nukkumassa.. Yövalvomisten takia olen väsynyt enkä jaksanut keskittyä kirjaan vaan tuijotin televisiota. Sain mä illalla huimat 12 sivua luettua.

klo 9:00 / 239 sivua
Maraton ohi enkä ihan päässyt tavoitteeseeni. Ehkä se vaan on fakta, että pienet lapset ja onnistunut lukumaraton on vaan mahdoton yhtälö. Sen verran kuitenkin kirjoja sain eteenpäin, että jäin niihin koukkuun ja nyt tulee varmasti kaikki kolme kirjaa luettua lähipäivinä loppuun. En vielä päivittele luettuja sivuja kokonaissivumäärään tuohon 10 000 - sivun tavoitteeseen vaan vasta sitten kun koko kirja on luettu. Pysyn paremmin perillä oikeasta sivumäärästä.
 





Outi Pakkanen - Rakastaja

Mun piti lukea seuraavaksi arvostelukappalerna saatu Ellilän uutuus, ja pääsinkin siinä suht hyvän matkaa kun kirjastosta tuli uusin Pakkanen enkä voinut vastustaa kiusausta..

Pakkasen pari aiempaa kirjaa on ollut pettymys, joten ennakkoajatuksena oli että mahtaako tämä olla psk vai tosi psk. Voi todeta että "ei huano". Kaipaan silti niitä Pakkasen kirjailijauran ensimmäisiä dekkareita joissa oikeasti tapahtui murha heti alkusivuilla.

Rakastaja kertoo entisestä rivitaloyhteisöstä, jotka ovat kaikki muuttaneet pois ko. talosta mutta pitävät yhteyttä illasistujaisten merkeissä. Kahden ihmisen välille on syttynyt suhde, joka on tullut kolmannen ihmisen tietoon ja hän haluaa kostaa. 

Vaikka ihmisiä on jonkin verran, heidät on esitelty pikkuhiljaa ja kaikki ovat niin erilaisia, että eivät mene sekaisin. Myös Anna Laine ja Justus ovat mukana. Päähenkilö Veera Halme ja Anna ovat ystävystyneet. Vaikka Pakkasen kirjat ovat hyvin erilaisia, Anna Laine koirineen tuo niihin jotain tuttua ja turvallista.

Pakkasen kerronta on mukaansatempaavaa, jopa niin paljon että vasta muutama kymmentä sivua ennen loppua huomaa, että niin, mites se murha!? No tapahtuuhan se ihan kirjan lopussa ja muutamaa sivua myöhemmin murhaaja tunnustaa. Tylsääää! Vähän jäi sellainen olo, että Pakkasella oli idea kirjasta ja vasta loppumetreillä huomasi että hitto, tämänhän piti olla dekkari - äkkiä murha jostain. 

Mutta jokatapauksessa tykkäsin ja suosittelen.

Anna Jansson - Hopealantti

Anna Janssonin kirjojen lukeminen ilmestymisjärjestyksessä jatkui kirjalla Hopealantti, neljäs Maria Wern -kirja.

Maria Wern menee kesälomasijaiseksi Visbyn poliisilaitokselle. Aviomies Krister ja lapset jäävät kotiin. Aika samanlainen asetelma kuin aiemmin lukemassani Maria Kallio -kirjassa. Ja itseasiassa aika samanlainen loppuratkaisukin. Jutun ratkeamiseen vaikuttavat tapahtumat olivat erilaisia, mutta motiivi ja tekijä... Lehtolaista on ennenkin arvosteltu ruotsalaisten dekkareiden ideoiden muuntelusta. Jos joku muu on lukenut molemmat kirjat, kuulisin mielelläni teidän mielipiteitä asiasta.

Kirja on siinä mielessä erilainen kuin aiemmat Janssonin kirjat, että tässä päähenkilöksi nousee Mona, joka on osallistunut murhaan. Monan arkea seurataan tiiviisti ja Maria Wern jää kollegoineen taka-alalle pitkälle kirjaan asti. Matkan varrella tulee myös pari ruumista lisää, mutta motiivit niihin jäi epäselväksi.

Hopealantin lukeminen kesti ihan tuskastuttavan kauan. En millään meinannut saada siitä otetta. Toivottavasti seuraava Janssonin kirja on parempi..

Katse kohti lokakuuta

Mun 10 000 sivun lukuhaaste on vähän jäänyt jälkeen. Mutta on aika ottaa vähän kiriä iltojen pimetessä ja tavoitteena lokakuussa on lukea tämä pino. Sivuja hiukan reilu 3 100.

 

Sari Luhtanen - Tuulin viemää

Karin Slaughter - Riistetyt

Karin Slaughter - Sokaistu

Reijo Mäki - Sheriffi

Kirsti Ellilä - Kaivatut

Anna Jansson - Hopealantti

Linda Howard - Vapaata riistaa

Anna Jansson - Jäljet lumessa

Mari Siliämaa - Napanuoralla

Postin tuomaa

Tänään tuli postissa Kirsti Ellilältä arvostelukappaleena hänen uusin kirjansa, Kaivatut. Nyt on Janssonin kirja kesken, mutta yritän saada sen luettua mahdollisimman pian ja pääsen sitten Ellilän kirjan pariin.

Aikoinaan tein nuortensivua ja kirja-arvosteluja Sanomalehti Länsi-Suomeen. Silloinkin sain itse pitää kirjat, joista tein arvostelut. Tuolloin, melkein 10 vuotta sitten ensimmäisiä kirjoja oli Kirsti Ellilän Emma ja kapteeni Nemo. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua paljon ja itsekin olen siirtynyt nuorten kirjoista aikuisten maailmaan. Myös media on siirtynyt paljon netin ihmeelliseen maailmaan. Tuntuu siis jotenkin merkitykselliseltä, että kirjabloginikin ensimmäinen arvostelukappale on juuri Ellilän kirja.

Olen saanut vasta blogini ensimmäisen arvostelukappaleen, mutta pohdin jo, että voisin antaa niitä jonnekin lahjotuksena.. mutta minne!?

Pauliina Rauhala - Taivaslaulu

Taivaslaulu kertoo lestadiolaispariskunnasta, Viljasta ja Aleksista. Heillä on jo neljä pientä lasta ja Vilja saa tietää olevansa taas raskaana. Kaksoset. Ehkäisy on ehdottamasti kielletty, mutta onko tämäkään oikeasti Jumalan tahto...

Kirja on ollut paljon esillä mediassa. Aihe puhuttaa eikä varmasti jätä lukijaa kylmäksi. Minullakin oli odotuksen kirjan suhteen korkealla, ja ehkä siksi lukemisen aloittaminen tuntuikin todella vaikealta. Pelkäsin pettyväni. Kieli on ajoittain runollista ja keinuvaa. Aluksi se tuntui raskaalta, mutta imaisi mukaansa.

Ajoittain kieli tuntui turhan kuvainnolliselta ja jaarittelevalta. Lisäksi häiritsi, että kirjassa ei oltu käytetty mitään repliikkiviivoja tms. Viljan osuudet oli kirjoitettu minämuodossa, joten oli joistain kohdista vaikea päätellä, mitkä kohdat oli Viljan omia ajatuksia ja mitkä toisten repliikkejä.

Vaikka aihe oli raskas, perheen arkea oli kuvattu suurella lämmöllä ja rakkaudella.