Rake Tähtinen - Musta Joulu

 

Petäjämäki viettää rauhallista jouluaattoa 6-vuotiaan tyttärensä kanssa, kun saa puhelun, että kerrostaloasunnosta on löydetty surmattu nainen. Petäjämäen on keskeytettävä joulun viettonsa, vietävä tytär takaisin ex-vaimolleen ja lähdettävä töihin. Murha saa rituaalimurhan piirteitä. Johtolankoja ei ole, eikä epäiltyjä. Ja kohta tulee lisää ruumiita.

Musta joulu on Tähtisen esikoisdekkari ja sen huomaa tekstin ajoittaisesta hapuilemisesta sekä turhista selittelyistä. Tykkäsin kuitenkin tarinasta. Ja Tähtinen hienosti kuljetti koko kirjan läpi sivujuonta Petäjämäen siviilielämästä, huolesta ettei voinutkaan viettää aikaa pienen tyttärensä kanssa ja ehkä pienestä hetkittäisestä naisenkaipuusta.

Jännittävän lisän kerrontaan tuo se, että lukija tietää myös murhaajan ajatuksia aina pienen pätkän silloin tällöin. Ja loppua kohden jännitys vain tiivistyy kun myös Petäjämäelle läheinen ihminen joutuu murhaajan kynsiin.

Tykkäsin myös siitä, että tapahtumat oli sijoitettu ihan oikeaan kaupunkiin ja se ei tällä kertaa ollut Turku, Tampere tai Helsinki, niin kuin kirjoissa yleensä, vaan Uusikaupunki.  Ja aina kun kirjassa vilahtelee tuttuja paikkoja, esimerkiksi tässä kesämökkikaupunkina Eurajoki, sydämessäni liikahtaa joku pieni osa joka saa hymyilemään.

Vaikka tekstillisesti kirja ei ollut erityisen hyvä, juoni oli niin mukaansa tempaava, että tykkäsin tästä kovasti. Ja pitääkin metsästää Rake Tähtisen muutkin kirjat lukulistalle.

Muut Petäjämäki-dekkarit ilmestymisjärjestyksessä:
- Hiljaisuuteen haudattu
- Arvottomat
- Tapettu illuusio
- Kylmä käsi
- Sidotut kohtalot

Erik Axl Sund - Varjojen huone

Varjojen huone päättää Varistyttö -trilogian. Ja toisaalta jättää tosi paljon kysymyksiä ja ajatuksia ilmaan.

Trilogian ympärillä pyörii kova hehkutus ja senpä takia omatkin odotukseni päätösosan suhteen olivat korkealla. Pakko kyllä myöntää pettyneeni. Osasyy voi olla siinä, että kirja oli sen verran raaka etten sitä yhdeltä istumalta saanut luettua vaan luin kirjaa yhteensä parisen kuukautta. Johtunee kyllä siitäkin, että marraskuun lukuhaasteen takia luin koko kuukauden vaan paperikirjoja. Ja tämä oli siis e-kirjana.

Kirjan luettuani olen sanaton. Enkä mitenkään positiivisessa mielessä.

Enkä osaa tämän ihmeempää bloggausta tehdä, jotta en paljastaisi kirjasta liikoja.

Joulukalenterin luukku 11

LUUKKU 11

 Eilisen luukun avasi Kirjasfääri ja 

joulukalenterin huomisen luukun avaa Hyllytontun höpinöitä

Olen tosi vähän kirjoittanut blogissa mistään muusta kuin kirjoista ja kirjoittamisesta,

joten nyt ajattelin joulukalenterin luukun myötä avata myös muuta elämääni kuin kirjoja.

 

Ihanat lapsukaiset 1v 6kk ja 3v 

Kisuliinit 4 kk 

 

Ja mitäs täältä löytyikään. Lukutoukan lempipaikka.

Lukutuoli, johon oli ilmestynyt jouluinen tyyny ja viltti sekä joululukemista ja suklaarasia. 

 

Tämän kuvan myötä toivotan kaikille  

oikein nautinnollista joulun odotusta!  

Muistakaa rentoutua kaiken kiireen keskellä hyvien kirjojen parissa!

Jasu Rinneoja - Myrkyttäjä

Myrkyttäjä kertoo Renqvistin perheestä, jonka isä Markku on maannut jo vuoden koomassa mutta alkaa nyt osoittaa yllättäen elonmerkkejä. Tarinan keskiössä on äiti Saara, tytär Paula ja poika Pasi. Tarinan edetessä alkaa paljastua henkilöiden taustoista yhtä ja toista eikä kaikki toiminta kestä päivänvaloa.

Perheen lisäksi tarinassa on mukana työkavereita, ystäviä ja sukulaisia. Tuntuu ainakin aluksi vaikealta pysyä kärryillä kuka kukin on ja mikä heidän suhde perheeseen on. Kun kirja on päässyt tarpeeksi pitkälle, tulee olo että henkilöitä on juuri tarpeeksi luomaan monipuolinen juonikuvio. Mutta tosiaan alkuun olisi voinut miettiä henkilöiden tuomista "näyttämölle".

Henkilöiden monipuolisuus mahdollistaa monipuolisen katsontakannan ja kun tarinaa kerrotaan monesta eri näkökulmasta, se koukuttaa lukijan. Henkilöt tietää paljon enemmän ja rivien väliin jää asioita, jotka pakottavat lukemaan eteenpäin.

Lukijalle tulee paljon kysymyksiä kirjan edetessä ja kaikkiin tulee ratkaisu lopussa. Ja monenlaisia asioita lukija jää kirjan jälkeen miettimään.

Erittäin onnistunut lukukokemus siis.

Joulun odotusta

Ensimmäinen adventtisunnuntain alkaa olla lopuillaan ja huomenna on JOULUkuu,

joten aika herätellä joulufiiliksiä. 

Kirjabloggarit ovat yhdessä tehneet tänä(kin) vuonna joulukalenterin,

jossa Lukutoukan ruokalistakin on mukana :) 

Ensimmäinen luukku aukeaa huomenna Amman lukuhetki -blogissa (http://ammankirjablogi.blogspot.fi)

Tuija Lehtinen - Armon aika

Tuija Lehtinen

Armon aika

355 sivua

Otava, 2014

mistä: arvostelukappale

 

 

 

 

 

Armon aika kertaa Mona Merestä, joka jättää vanhan elämänsä ja laimentuneen avioliiton Berliinissä taakseen ja muuttaa pienelle paikkakunnalle töihin enonsa Armon omistamaan apteekkiin. Hän tutustuu samalla uusiin miehiin ja pohtii sukulaistensa edesottamuksia. Kirja oli niin mukaansa tempaava, että toivoisin tästä henkilögalleriasta ilmestyvän vielä uusiakin kirjoja.

Mona on helposti samaistuttava henkilö. Hänellä on inhottava exä (kenelläpä ei ;) ), toteutumattomia lapsihaaveita ja ystävät kadonneet parisuhteen aikana. Nyt hän etsii uutta suuntaa elämälleen ja uusia ihmissuhteita ympärilleen.

Aina on positiivistä bongata pienen pieniä paikkakuntia kirjoista, eikä kaikki ole kotoisin Turusta, Tampereelta tai muusta isosta paikkakunnasta. Nyt yksi kirjan henkilöistä oli kotoisin Nakkilasta. Hih.

Kirjaa lukiessa hihittelin kömmähdyksille, mutta kirja myös yllätti käänteillään ja saa vihaamaan tiettyjä kirjan henkilöitä. On aina positiivista kun kirja herättää koko tunneskaalan lukemisen edetessä. Todellinen lukuELÄMYS. Hyvin herkullisena hahmona mieleen jäi Lilian King, uransa jo parhaat päivät nähnyt iskelmätähti. Hänen turkkinsa näkee verkkokalvoilla, pikkupiskin (jonka hankkii kirjan edetessä) räksytyksen kuulee ja imelän hajuvesipilven haistaa.

Minulla on hyvin harvoin arvostelukappaleita, mutta tämä oli kirja jonka halusin, pyysin ja sain. Pakkohan se oli kun kuulin mitä kansilieve pitää sisällään. Olen kriiseillyt blogini kanssa ja miettinyt sen kohtaloa "kun ei tätä kuitenkaan kukaan lue". Noh, ei se ihan niinkään taida olla. Tämän suurempaa arvostusta pieni kirjabloggari ei voi saada:

Pirkko Arhippa - Parhain sä oot

Pirkko Arhippa
Parhain sä oot
212 sivua
Mäkelä, 2014
mistä: kirjastosta



Arhipan uutuusdekkarissa Varpu Ahava ratkoo Elisan murhaa. Elisa on 14-vuotiaan Sannan äiti ja töissä ravintolassa. Hän on yöllä palaamassa töistä ja aamulla hänet löydetään murhattuna kotimatkan varrelta.

Kirja on oikein hyvä välipaladekkari ja vaihtelua paksujen tiiliskivien väliin. Tykkään kuitenkin enemmän Arhipan ensimmäisistä Varpu Ahava -dekkareista. Kirja toisensa jälkeen tuntuu toistuvan sama (aika kulunutkin) kaava. Enkä tykkää Arhipan liian jaarittelevasta tyylistä. Monta asiaa selitetään pitkästi useampaan kertaan ihan niin kuin kirjailija ei muistaisi kertoneensa sen jo. Esimerkiksi Varpun oman Elisa-tyttären väkivaltainen kuolema. Selviä ajatusvirheitäkin tuntuu olevan. Erityisesti mieleen jäi kohta, jossa Varpu päätti jättää parasetamolin ja pysytellä vain Panadolissa. Okei, joo.. mutta ne on sama asia.

Iso plussa dekkarissa on aina se, että murhaaja selviää vasta lopussa. Tai sitten mä olen vaan niin tyhmä, etten sitä koskaan arvaa. Mutta siis murhaaja oli yllätys, ja se oli hyvä asia.

Arvosana (1-5): 2