Seppo Jokinen - Mustat sydämet

Uusi Koskinen - dekkari on täällä taas! Jipii! Kirjaan tarttuminen oli kuin olisi tavannut hyvän ystävän pitkästä aikaa. Se läikähdys sydänalassa.


Koskinen on maratonilla Australiassa kolmen kollegansa kanssa. Maaliin päästyään hän saa avunpyynnön. Vuosikymmeniä sitten Suomesta Australiaan muuttaneen Auli Kiuruvirran puoliso Veikko on kuollut yllättävissä olosuhteissa ja nyt miehen 18-vuotias veljentyttö Valpuri on kadonnut jälkiä jättämättä. Australian poliisi ei suostu ottamaan asiaa vakavasti, mutta Auli on varma, ettei Valpuri ole kadonnut vapaaehtoisesti. Hän tunnistaa Koskisen maratonilta poliisiksi paidan selkämyksessä olevan tekstin perusteella ja pyytää epävirallista apua.

Koskisella ei ole Australiassa minkäänlaisia poliisivaltuuksia, mutta epävirallinen tutkinta lähtee silti käyntiin. Osa johtolangoista johtaa Suomeenkin asti, ja näihin Koskinen saa apua kotimaahan jääneeltä kollegaltaan, Ulla Lundelinilta.

Kirja on äärettömän hienosti rakennettu ja kerronta siirtyy luontevasti Suomen ja Australian väliä. C.S.I.-tyyppisen tutkinnan sijaan on mielenkiintoista lukea dekkari, jossa kaikki perustuu poliisin omaan päättelykykyyn. Australiassa en ole koskaan käynyt, mutta voin silti todeta, että Jokinen kuvaa erittäin uskottavasti maisemia sekä australiansuomalaisten kieltä, tapoja ja ikuista koti-ikävää.

Suhtaudun aina varauksella kirjailijoihin, jotka säännöllisesti puskevat maailmalle kirjan toisensa jälkeen kerran vuodessa -tahdilla. Väkisinkin ideat loppuvat ja alkaa toistaa itseään. Ja kirjoihin tulee väkisin tehdyn tuntu "koska taas on se aika vuodesta". Seppo Jokinen tekee tässä ehdottomasti poikkeuksen. Tämä on Jokisen 19. kirja, joka kertoo Sakari Koskisen seikkailuista, ja voin sydämestäni sanoa, että Jokinen todellakin pitää kovan tasonsa kirja toisensa jälkeen. Hienoa!