Jarkko Sipilä - Suljetuin ovin

Suomalaisgangsteri velkaantuu Bangkokissa, raiskattua naista kohdellaan kaltoin käräjäoikeudessa ja komisario Kari Takamäen koti palaa. Ja alkaa niitä ruumiitakin pikkuhiljaa tulla.

Sipilän kerronta on koukuttavaa ja tapahtumat niin toden tuntuisia, että ne voisivat tapahtua oikeasti. Jotta kirja ei menisi pelkäksi synkistelyksi, oman kevennyksensä tarinaan tuo Takamäen haikailut asianajaja Nea Lindin perään. Ja on sitä muidenkin välillä kipinää...

Kirjallaan Sipilä herättelee myös ajatuksia, siitä miten vähällä tuomiolla raiskaaja pääsee mutta millaiset seuraukset siitä on raiskatulle.

Sipilän kirjat pitävät saman tasonsa uudelleen ja uudelleen. Sipilän nimi on laadun tae - ehdottomasti! Ennen blogiaikaani olen lukenut muutaman Sipilän kirjan, mutta nyt tosiaan ei aikoihin ole tullut tartuttua näihin. Pitääkin etsiä Takamäki-dekkareita enemmänkin kirjastosta. 

Ystävänpäivän lukumaraton

Aloitin lukumaratonin 14.2. klo 7 astuessani linja-autoon ja jatkan niin pitkään kuin illalla jaksan valvoa. Teoriassa siis 15.2. klo 7 asti.

Klo 8:30 / 45 sivua
Linja-auton vaihto puolessa välissä matkaa ja hyvin sain autossa luettua. Enpä muistanutkaan, että maratoonaaminen on näin mukavaa!

Klo 9:30 / 81 sivua
Sain luettua Jarkko Sipilän kirjan Suljetuin ovin loppuun. Aloitan vielä hetkeksi uuden kirjan ennen kuin olen perillä ja lukemiseen tuleminen tunnin tauko.

Klo 16:30 / 103 sivua
Kotimatka alkaa!

Klo 20:00 / 164 sivua
Kotona! Nyt hiukan syömistä, suihkuun ja sitten takaisin kirjan pariin. Isäntä olikin laittanut jo lapset yökuntoon. Mun tehtäväksi jäi pusutella ja peitellä lapsoset.

Ystävänpäivän lukumaraton

Mikä olisikaan ihanampi päivä viettää ystävänpäivää kuin lukumaratonin parissa!? Yksin ei tarvitse maratoonata vaan sain muitakin kirjabloggaajia mukaan. Ja totta kai maratonille voi osallistua vaikkei olisi omaa blogiakaan.

Lukumaratonin ideana on lukea 24 tunnin aikana mahdollisimman paljon. Mikäli haluaa, maratonin etenemisestä voi raportoida omassa blogissaan tai vaikka kommentoida minun blogiini. Ei ole väliä luetko 13.-14.2. vai 14.-15.2. kun osa lukemisesta ajoittuu ystävänpäiväksi.

Mukana minun lisäkseni:

Anna minun lukea enemmän: http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi
Bibliofiilin päiväunia: https://bibliofiilinpaivaunia.wordpress.com/
Hurja Hassu Lukija: http://hh-lukija.blogspot.fi 
Kirjan jos toisenkin: http://kirjanjostoisenkin.blogspot.fi
Kirjakartano: http://kirjakartano.blogspot.fi
Kirjakuu: http://kirjakuu.blogspot.fi 
Kirjasähkökäyrä: http://kirjasahkokayra.blogspot.fi
Kirjatorni: http://kirjatorni.blogspot.fi
Lukutoukan kulttuuriblogi: http://kristankirjat.blogspot.fi
Notko, se lukeva peikko: http://notkopeikko.blogspot.fi 
Olen lukenut: http://olenlukenut.blogspot.fi
Oksan hyllyltä:  http://oksanhyllylta.blogspot.com
Rakkaudesta kirjoihin: http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi
Taikakirjaimet: http://taikakirjaimet.blogspot.com
Salkan saari: http://salkansaari.blogspot.com

Mukaan voi ilmoittautua tähän alle tai facebookin kirjabloggajat -ryhmässä.

Mari Jungstedt - Viimeinen näytös

 (Luin kirjan e-kirjana, joten siksi ei nyt ole omaa kuvaa kirjasta vaan netistä poimittu.)

Uusi Jungstedtin dekkari on ilmestynyt, ja luettu! Jee! 

Visbyssä vuosittain pidettävän keskustelutapahtuman aikana tapahtuu murha. Ruotsalaislehden ärhäkkä toimittaja Erika Malm löytyy hotellihuoneestaan kuolleena. Tutkinnassa löytyy viitteitä avioliiton ulkopuolisesta suhteesta sekä uusnatsien uhkaiskirjeitä. Kirjassa käsitellään myös yhtä pitkään auki ollutta juttua, ja se saa vihdoin päätöksen. Knutas on vihdoin virallisesti eronnut ja hänen välit Karinin kanssa lämpenevät. Jokaisessa kirjassa mukana ollut Johan tekee myös omia tutkimuksiaan, ja siinä sivussa pohtii perhe-elämää ja parisuhdettaan. 

Sopivassa määrin parisuhdepohdinnat keventävät ja tuovat ilmavuutta kerrontaan, mutta tässä sitä oli todella paljon eri tahoilla joten jossain kohtaa tuli sellainen olo, että murhatutkinta jää taka-alalla ja enemmän puidaan parisuhdeongelmia. Mutta Jungstedt säilytti tasonsa kaikesta huolimatta tässäKIN kirjassa. 

Loppuratkaisusta sen verran, että meinasin jossain kohtaa lopettaa lukemisen, mutta onneksi luin loppuun asti.

Jungstedtia saadaan lukea lisää jo toukokuussa kun seuraava kirja, Joka yksin kulkee, ilmestyy.

Tuija Lehtinen - Onnentyttö

Kirjastosta tarttui mukaan Tuija Lehtisen kirja vuodelta 1995, ja tykkäsin.

Onnentyttö kertoo Noora Ahlgrenista. Hän on töissä naistenlehden toimittajana ja tutustuu julkkisten vähän huvittavaankin maailmaan. Hulttioiisän yllättävä ilmestyminen sotkee kuitenkin pahanpäiväisesti Nooran yksityiselämän, etenkin kun isä löytää uuden tyttöystävän. Noora päättää haastatella kohutun keskusteluohjelman vetäjää Jarrea, Noora ei tiedä mihin ryhtyy. Jarre torjuu haastattelupyynnön ylimielisesti, niin kuin kaikkien muidenkin toimittajien pyynnöt. Noora on kuitenkin päättänyt saada haastattelun, ja äkkiä hän huomaa että pelissä on muitakin tunteita.

Teininä luin Lehtisen nuortenkirjoja ja myöhemmin näitä vanhempia kirjoja. Nyt on moneen moneen vuoteen ole lukenut kuin muutaman uusimmista kirjoista. Suhtauduin vähän varauksella kirjaan juurikin sen takia, että tämä on Lehtisen alkutuotantoa, mutta yllätyin positiivisesti. Lehtinen on osannut jo 20 vuotta sitten kirjoittaa laadukasta kirjallisuutta (ainakin mun mittapuulla), ja osaa sitä edelleen. Täytyykin kaivella lisää näitä vanhempia kirjoja kirjastosta.

Tykkäsin siitä, miten tähän kirjaan oli yhdistetty Nooran työelämää, parisuhdeongelmia, ystäviä ja ongelmia isänsä kanssa. Ja loppuratkaisukin oli aivana ihana - omalla tavallaan. Vähän jäi auki, eikä mitään "he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" vaan "kaikki on mahdollista". Hyvä vaihtoehtoloppu - tykkäsin!

Rake Tähtinen - Musta Joulu

 

Petäjämäki viettää rauhallista jouluaattoa 6-vuotiaan tyttärensä kanssa, kun saa puhelun, että kerrostaloasunnosta on löydetty surmattu nainen. Petäjämäen on keskeytettävä joulun viettonsa, vietävä tytär takaisin ex-vaimolleen ja lähdettävä töihin. Murha saa rituaalimurhan piirteitä. Johtolankoja ei ole, eikä epäiltyjä. Ja kohta tulee lisää ruumiita.

Musta joulu on Tähtisen esikoisdekkari ja sen huomaa tekstin ajoittaisesta hapuilemisesta sekä turhista selittelyistä. Tykkäsin kuitenkin tarinasta. Ja Tähtinen hienosti kuljetti koko kirjan läpi sivujuonta Petäjämäen siviilielämästä, huolesta ettei voinutkaan viettää aikaa pienen tyttärensä kanssa ja ehkä pienestä hetkittäisestä naisenkaipuusta.

Jännittävän lisän kerrontaan tuo se, että lukija tietää myös murhaajan ajatuksia aina pienen pätkän silloin tällöin. Ja loppua kohden jännitys vain tiivistyy kun myös Petäjämäelle läheinen ihminen joutuu murhaajan kynsiin.

Tykkäsin myös siitä, että tapahtumat oli sijoitettu ihan oikeaan kaupunkiin ja se ei tällä kertaa ollut Turku, Tampere tai Helsinki, niin kuin kirjoissa yleensä, vaan Uusikaupunki.  Ja aina kun kirjassa vilahtelee tuttuja paikkoja, esimerkiksi tässä kesämökkikaupunkina Eurajoki, sydämessäni liikahtaa joku pieni osa joka saa hymyilemään.

Vaikka tekstillisesti kirja ei ollut erityisen hyvä, juoni oli niin mukaansa tempaava, että tykkäsin tästä kovasti. Ja pitääkin metsästää Rake Tähtisen muutkin kirjat lukulistalle.

Muut Petäjämäki-dekkarit ilmestymisjärjestyksessä:
- Hiljaisuuteen haudattu
- Arvottomat
- Tapettu illuusio
- Kylmä käsi
- Sidotut kohtalot

Erik Axl Sund - Varjojen huone

Varjojen huone päättää Varistyttö -trilogian. Ja toisaalta jättää tosi paljon kysymyksiä ja ajatuksia ilmaan.

Trilogian ympärillä pyörii kova hehkutus ja senpä takia omatkin odotukseni päätösosan suhteen olivat korkealla. Pakko kyllä myöntää pettyneeni. Osasyy voi olla siinä, että kirja oli sen verran raaka etten sitä yhdeltä istumalta saanut luettua vaan luin kirjaa yhteensä parisen kuukautta. Johtunee kyllä siitäkin, että marraskuun lukuhaasteen takia luin koko kuukauden vaan paperikirjoja. Ja tämä oli siis e-kirjana.

Kirjan luettuani olen sanaton. Enkä mitenkään positiivisessa mielessä.

Enkä osaa tämän ihmeempää bloggausta tehdä, jotta en paljastaisi kirjasta liikoja.