Blogin uudistaminen

Olen pitkään jo miettinyt, että haluaisin vaihtaa blogini nimen, jotta en sekoittuisi muihin lukutoukkiin. Tarpeeksi omaperäistä nimeä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, joten asia jäi pohdinta-asteelle. 

Joku aika sitten kaverini kutsui minua Villasukkamurmeliksi suuren villasukkientekofanaattisuuteni takia. Olen siis aivan koukussa mitä erilaisempien ja toinen toistaan ihanampien villasukkien tekoon. Jäin mutustelemaan nimitystä ja ajattelin sen ottavani joskus jossain muodossa käyttöön. 

Kirjamessuilla heräsi uudestaan ajatus blogin nimen muuttamisesta kun muutamaan kertaa törmäsin siihen, että blogini nimen alkuperää pohdittiin. Tänään junassa kotimatkalla sen keksin: yhdistän kaksi minulle rakasta asiaa blogini nimeen. Niin syntyi Villasukkamurmelin kirjablogi. 

Vaihdoin jo blogin facebooksivuille nimen, mutta jätin www-osoitteeseen vanhan nimen jotta kaikki löytävät tänne edelleen. Vaihdan osoitteenkin jossain vaiheessa, mutt tiedotan siitä etukäteen hyvissä ajoin.

Kirjamessut tulee!

Helsingin kirjamessut alkaa tänään, ja itse suuntaan messuilemaan huomenna!

Olen ensimmäistä kertaa menossa messuille, joten mielenkiinnolla ja jännitykselläkin odotan tulevaa viikonloppua. Ensimmäistä kertaa myös yksin junassa (kolmatta kertaa ikinä) ja hotellissakin olen ollut pari kertaa ennen, mutta nyt siis ekaa kertaa sielläkin yksin.

Odotan messuilta kovasti kirjavinkkejä, kirjailijoita, kirjabloggaajien brunssia ja kaikkien aivan ihanien kirjabloggaajien tapaamisia. Olen tutustunut blogien kautta lukuisiin aivan ihaniin ihmisiin, ja heistä toivottavasti suurimman osan tapaan viikonloppuna.

Viikonlopun ajan yritän satunnaisesti päivitellä kuulumisia ja kuvia blogin facebooksivuille,

ja koontipostaus tulossa alkuviikosta.

Outi Pakkanen - Helle

Muutama aiempi Pakkasen dekkari on ollut pettymys, joten en oikein tiennyt mitä odottaa kun tätä kirjaa aloin lukea. Jo parin sivun jälkeen olin ihan totaalisen koukussa. Ahmin sivuja ja kaikki muu tuntui unohtavan.

Monen dekkarin verran Anna Laine on ollut hyvin pienessä sivuosassa tai vilahtanut vain kadunkulmassa, mutta tässä dekkarissa (kuten etukannen logostakin huomaa) Anna Laine on päähenkilönä. Ja voi että miten olikaan ollut ikävä häntä. 

Annan omassa asunnossa sattuu vesivahinko ja hän joutuu evakkoon. Annan ystävä Mervi tarjoaa Annalle väliaikaisesti käyttöön 95-vuotiaan tätinsä asuntoa. Täti itse on joutunut pitkäksi aikaa sairaalaan. Anna ottaa tarjouksen vastaan vaikka asunnossa ei ole edes kunnon keittiötä, muutakaan vaihtoehtoa Annalla ei ole koska hänen oma asuntonsa on asuinkelvoton.

Pian muuton jälkeen Anna huomaa, että kerrostalo on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä. Annan asunto on ensimmäisessä kerroksessa, maantasalla joten hän joutuu osittain tahtomattaankin seuraamaan talon elämää ja sen kaikkia asukkaita.  

Anna ja hänen mäyräkoiransa Justus ovat olleet jo pitkään kahdestaan, mutta nyt Anna kiinnittää huomiota yhteen ihanaan mieheen ja pian tunteet saavat vastakaikua. Ihana seurata Annan mieskuvioitakin vaihteeksi. 

Helle on ennenkaikkea psykologinen trilleri. Sen kiemuran vie mukanaan niin totaalisesti, että vasta sivulla 200 herää ja tajuaa, että sata sivua jäljellä eikä vielä ole tapahtunut edes murhaa. Noh, kyllä se ruumiskin saadaan kun rappujuhlien jälkeen yksi on joukosta pois...

Outi Pakkanen

Helle

Otava, 2015

332 sivua

(Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta, mutta se ei vaikuta mitenkään blogitekstini sisältöön!)

Leena Lehtolainen - Surunpotku

Surunpotku on Leena Lehtolaisen 13. Maria Kallio -dekkari.
Tapiolan kirkosta löytyy jalokiviasiantuntija Jaakko Pulman ruumis. Hänen vaimonsa työskentelee kansanedustaja, ja menneisyydestä paljastuu traaginen hiihto-onnettomuus. Kaikki tuntuu liittyvän kaikkeen, mutta kuitenkaan tutkintaryhmä ei pääse eteenpäin. Vainajan puhelimesta alkaa tulla outoja viestejä, ja lopulta pommiuhkaus.

Aikaisemmin olen nauttinut Maria Kallio -dekkareissa juuri siitä Marian siviilielämästä rikostutkinnan ohella, mutta tässä(kin) kirjassa se jäi hyvin vähäiseksi. Vaikka varmasti paljon vaikutti se, että Iida ja Taneli ovat jo isoja, eikä perheessä ole ehkä samanlaisia ongelmia (ja syyllisyyttää menetetystä ajasta lasten kanssa) kuin aiemmin. Sen sijaan Marian hyvin läheinen työkaveri Pekka Koivu taistelee tyttärensä vakavan sairauden kanssa, ja se saa Mariankin herkistymään.

Pakkohan se on suurena Maria Kallio -fanina myöntää, että näiden kirjojen taso alkaa olla laskusuuntainen. Vanhemmat Maria Kalliot ovat parempia. Johtuneeko siitä, että Lehtolaisella alkaa ideat loppua vai siitä, että ne vanhemmat kirjat vain uppoaa nykyiseen elämäntilanteeseeni pienten lasten äitinä paremmin!?

Tarina eteni tasaisesti pikkuhiljaa. Ajoittain tuntui jäävän junnaamaan vähän paikoilleenkin ja liikaa selittelyä. Lisäksi minua häiritsi lukuisat kirjoitusvirheet tekstissä.

Loppuratkaisu oli aivan loistava! Motiivi murhalle hyvinkin puhutteleva. Siinä Lehtolainen ehdottomasti onnistui. Ja viimeiset tapahtumat mietityttävät vielä pitkään. Murhaaja oli yllätys, jännitys säilyi loppumetreille asti mutta silti murhaaja on läsnä koko kirjan. Jes! Hyvä Leena Lehtolainen!

Kirjan lopussa Marian jaoksen kohtalo jää hieman auki. Sekä se, mihin Maria, Puupponen ja Koivu siirtyvät töihin. Lisäksi Sennun kohtalo saa kyyneleen silmäkulmaan. Marian poika Taneli harrastaa taitoluistelua, ja hänellä aloittaa uusi valmentaja, Janne Kivi, joka on tuttu Kuolemanspiraali -kirjasta. Mielenkiintoista, miten tämä kuvio jatkuu seuraavissa kirjoissa.

Luin kirjan e-kirjana. Olen paljonkin lukenut e-kirjoja tabletilta, ja se on erittäin kätevä keino erityisesti paksujen kirjojen kanssa. Minulle kävi pieni moka e-kirjan suhteen. Innostuksissani latasin sen kännykkään heti kun sain kustantajalta "tunnuksen" (eli siis töissä kesken ruokatunnin). Ajattelin siirtäväni kirjan sitten myöhemmin myös tabletille, mutta eipäs se onnistunutkaan. Olin siinä käsityksessä, että sama sisältö siirtyy iPhonelta iPadille, mutta ehei.. Aikani tappelin laitteiden kanssa, muuttelin asetuksia ja lopulta tyydyin lukemaan kirjan kännykästä. Olin hyvin kriittinen, "enhän mä siitä kännykästä mitään pysty lukemaan". Mutta lukeminen sujui hyvin, ja oli kiva kun kirja oli aina saatavilla.


Leena Lehtolainen
Surunpotku
Tammi, 2015
432 sivua


(Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta, mutta se ei vaikuta mitenkään blogitekstini sisältöön!)
 

Blogistanian elokuun lukumaraton

 Blogistanian toinen yhteinen lukumaraton tälle kesälle on täällä taas! Jee!

Töiden takia itse maratoonaan pe 14.8. klo 12 - la 15.8. klo 12. 

Ja päivitän tähän viestiin edistymistäni.

Lukumaratonin lukemiseksi valikoitui arvostelukappaleena saamani

Saul Blackin kirja Tappamisen pitkä oppimäärä (446 sivua). 

Kirjaa on kovasti kehuttu joka paikassa, josta siitä olen lukenut,

joten odotukset on korkealla. Toivottavasti en pety. 

klo 12 

Tästä se lähtee! Tervetuloa mukaan! Olisi oikein mukavaa, jos jättäisitte kommentteja.

klo 15 / 62 sivua
Huh mikä kirja! Lukutahti on vähän hitaan puoleinen kun päätin nukahtaa lasten viereen päiväunille. Noh, nyt on ruoka uunissa ja pääsee kirjan kimppuun oikein urakalla. Kirjan alku on äärimmäisen koukuttava, mutta samalla myös odotukset kirjasta vaan nousevat: kantaako koukuttavuus loppuun asti!?
  
klo 22:45 / 108 sivua
Käytiin perheen kanssa puistoilemassa ja sukulaispariskunnan luona kylässä, joten lukumaraton ei ole edennyt ihan odotusten mukaisesti. Alunperinkin kyllä tiesin, että lasten ehdoilla mennään. Nyt siis kasassa 88 sivua kirjaa ja 20 sivua e-kirjaa. Suunnittelin lukevani paperista kirjaa kun nukun lapsia, mutta illat niin pimeitä että oli pakko vaihtaa Leena Lehtolaisen uusimpaan kirjaan Surunpotku ja lasten nukahdettua siirryin takaisin Tappamisen pitkän oppimäärän pariin.
  
klo 12 / 165 sivua
Maratonsuoritukseni jäi aika minimaaliseksi, mutta parempi kuin ei mitään. Tappamisen pitkä oppimäärä on todella koukuttava kirja. Nyt tuntui vaan taas olevan niin paljon kaikkea muuta, että maratonille ei riittänyt aikaa niin paljon kuin olisin halunnut. Haaveilen edelleen siitä, että saisin joku kerta maratoonata ilman lapsia ja muita häiriötekijöitä. 

Kolmen kirjan haaste

Kirjasiskoni Krista haastoi minut mukaan kolmen kirjan haasteeseen.

Haasteessa nostetaan uudelleen esille kolme kirjaa blogin ajalta,

jotka ovat tehneet niin hyvän vaikutuksen, 

että haluaisi ne lukea uudelleen.

Minun valintani ovat:

1. Joel Dicker - Totuus Harry Quebertin tapauksesta

 "Tämän kirjan luettuani tiedän mitä oikeasti tarkoittaa uppoutua kirjaan. Kuvittelen lukevani vain hetken ja havahdun kahden tunnin kuluttua ensimmäisen kerran katsomaan kelloa"

2.  Jojo Moyes - Kerro minulle jotain hyvää

 "Erittäin puhutteleva kirja elämän hyvin erilaisistakin valinnoista. Eikä kyyneleiltäkään vältytä vaikka kirjat harvoin saavat minua herkistymään niin paljoa. Jos luet vain yhden kirjan tänä vuonna, lue tämä! "

 3. Tuija Lehtinen - Armon aika

"Kirjaa lukiessa hihittelin kömmähdyksille, mutta kirja myös yllätti käänteillään ja saa vihaamaan tiettyjä kirjan henkilöitä. On aina positiivista kun kirja herättää koko tunneskaalan lukemisen edetessä. Todellinen lukuELÄMYS."

Olikin yllättävän vaikea valita vain kolme kirjaa tähän. 

Eivät siis missään tapauksessa ole mikään TOP3 vaan ennemminkin

erityisesti nämä kolme nousivat mieleeni blogin tekstejä selaillessani. 

Haasteen minulta saa Kirjojen keskellä -blogin Maija.

Elokuun lukumaraton

Ihanaa! Lukumaraton on täällä taas!

Mukaan voi ilmoittautua Oksan hyllyltä -blogissa. 

Itse maratoonaan pe 14.8. klo 12 - la 15.8.klo 12 

sen mitä lapsilta pystyn.