Muutama aiempi Pakkasen dekkari on ollut pettymys, joten en oikein tiennyt mitä odottaa kun tätä kirjaa aloin lukea. Jo parin sivun jälkeen olin ihan totaalisen koukussa. Ahmin sivuja ja kaikki muu tuntui unohtavan.
Monen dekkarin verran Anna Laine on ollut hyvin pienessä sivuosassa tai vilahtanut vain kadunkulmassa, mutta tässä dekkarissa (kuten etukannen logostakin huomaa) Anna Laine on päähenkilönä. Ja voi että miten olikaan ollut ikävä häntä.
Annan omassa asunnossa sattuu vesivahinko ja hän joutuu evakkoon. Annan ystävä Mervi tarjoaa Annalle väliaikaisesti käyttöön 95-vuotiaan tätinsä asuntoa. Täti itse on joutunut pitkäksi aikaa sairaalaan. Anna ottaa tarjouksen vastaan vaikka asunnossa ei ole edes kunnon keittiötä, muutakaan vaihtoehtoa Annalla ei ole koska hänen oma asuntonsa on asuinkelvoton.
Pian muuton jälkeen Anna huomaa, että kerrostalo on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä. Annan asunto on ensimmäisessä kerroksessa, maantasalla joten hän joutuu osittain tahtomattaankin seuraamaan talon elämää ja sen kaikkia asukkaita.
Anna ja hänen mäyräkoiransa Justus ovat olleet jo pitkään kahdestaan, mutta nyt Anna kiinnittää huomiota yhteen ihanaan mieheen ja pian tunteet saavat vastakaikua. Ihana seurata Annan mieskuvioitakin vaihteeksi.
Helle on ennenkaikkea psykologinen trilleri. Sen kiemuran vie mukanaan
niin totaalisesti, että vasta sivulla 200 herää ja tajuaa, että sata
sivua jäljellä eikä vielä ole tapahtunut edes murhaa. Noh, kyllä se
ruumiskin saadaan kun rappujuhlien jälkeen yksi on joukosta pois...
Outi Pakkanen
Helle
Otava, 2015
332 sivua
(Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta, mutta se ei vaikuta mitenkään blogitekstini sisältöön!)
Kirjailijalta en ole tainnut mitään lukea. Olen nyt innostunut rikoskirjallisuudesta, joten saattaisin pitää tästä.
VastaaPoista