Mari Jungstedt - Neljäs uhri

Anders Knutas tutkii rikosta gotlantilaisessa pikkukaupungissa. Idyllisessä Klintenhamnin pikkukaupungissa Gotlannin länsirannikolla tapahtuu pankkiryöstö. Ryöstäjät pakenevat moottoripyörillä ja asettuvat läheiseen autiotaloon. Kun poliisit ehtivät paikalle, he löytävät vain yhden ryöstäjistä - murhattuna raa'asti teloitustyyliin. Kaikki tuntuu viittaavan Gotlannin moottoripyöräjengeihin, mutta vaisto ohjaa tapausta tutkivaa Anders Knutasia etsimään ratkaisua mysteeriin menneisyydestä.

Tykkäsin kirjasta hurjasti. Jungstedtilta on tullut niin monta hyvää kirjaa, että vähän pelolla olen odottanut, milloin tulee floppi. Mutta tämä se ei ollut. Jungstedtin tapa kirjoittaa kohtauksittain ja jättää tilanne osittain auki silloin tällöin, saa lukijan todella koukkuun ja toimii.

Tuntuu, että aikaisemmissa kirjoissa toimittajana työskentelevän Johanin ja hänen vaimonsa Emman arki on ollut isommassa roolissa ja Johan ja Knutas ovat tehneet yhteistyötä. Tässä kirjassa sitä ei juurikaan ollut ja se oli pienoinen pettymys.

Loppuratkaisu oli yllättävä, mutta vähän tuli mieleen Camilla Läckbergin dekkarit, enkä ole ollenkaan varma, onko se hyvä asia.

Kati Hiekkapelto - Suojattomat

Anna Fekete on täällä taas! Tällä kertaa Anna tutkii tapausta, jossa au pair -tyttö ajaa vanhuksen yli mutta väittää, että vanhus makasi tiellä jo aikaisemmin. Lisäksi onnettomuuspaikalta ei löydy ollenkaan jalanjälkiä.

Kirjassa käsitellään suojattomuutta monesta näkökulmasta: ikääntyminen, maahanmuuttajat, huumeidenkäyttäjät ja jengit. Kirjassa tapahtuu tasaiseen tahtiin jotain, mutta silti se koukku puuttuu, joka liimaisi kirjan käsiin. Jo Hiekkapellon edellisestä dekkarista tuttu Esko on tässäkin kirjassa isossa roolissa omine ongelmineen, tosin tällä kertaa ongelmana on rasismin sijaan enemmänkin Eskon reistaileva terveys.

Loppuratkaisu oli puhutteleva, ja yllättäväkin. Kirjan luettua jäi miettimään montaa asiaa, ja se on aina hyvän kirjan merkki. Ihan samalla tasolle Kolibrin kanssa kirja ei kuitenkaan yltänyt.

Pitkän luku- ja blogitauon jälkeen ei tämän syvällisempää bloggausta nyt irtoa, mutta toivottavasti tämä kankeus katoaa kun taas pääsen kunnolla vauhtiin.

Vuoden 2014 ensimmäinen lukumaraton

Aika ajoin on tullut joitain kirjoja luettua, mutta en yhtä aiota loppuun asti. Palasin tammikuussa töihin ja tuntuu, että aika kuluu muiden asioiden kuin lukemisen parissa. En silti ole unohtanut kirjoja tai bloggaamista.

Menen viikonlopuksi taas vahtimaan kahta koiraa ja yhtä teini-ikäistä, joten mikä olisikaan parempi ajankohta lukumaratonille. Ja ensimmäistä kertaa niin, että lapset jäävät kotiin ja menen ihan yksin. Nyt siis todellakin mitataan lukukestävyys kun ei ole "ylimääräisiä häiriötekijöitä" mukana.

Maratonia varten suunnittelin ottavani mukaan 3 dekkaria ja 3 hömppäkirjaa. Vielä en ole kirjoja valinnut, mutta onhan tässä aikaakin. Maratoonaan siis luultavasti perjantai-illasta lauantai-iltaan.

Blogini ensimmäinen kilpailu

Blogini 1v-synttärit lähenee, joten ajattelin keksiä sen kunniaksi jotain kivaa.

Kirjani välissä on milloin mitäkin lippuja ja lappuja kirjanmerkkinä, joten ajattelinkin siitä oikein hyvän kilpailuaiheen:

 

 

Paras kirjanmerkki

 

Kilpailuaikaa on helmikuun loppuun asti ja voittaja julkaistaan Lukutoukan ruokalistan yksivuotispäivänä 16.3.

 

Lähetä kuva parhaasta kirjanmerkistä osoitteeseen: emmiina25 at gmail.com

 

Palkintona 15 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan, joten kannattaa osallistua.



Vuoden 2014 lukuhaaste

Haasteena lukea 50 kirjaa alkaneen vuoden aikana. Omistan kaksi kirjahyllyä. Yläkerran "välihuoneessa" on isompi hylly ja alakerrassa olohuoneessa telkkarin päällä hyllyn pätkä, jossa on valokuvien lisäksi kirjaston kirjat. Keräsin toiselle puolelle hyllyä ne kirjat, jotka olen lainannut joltain (ei kirjastosta). Aloitan näistä lukuhaasteeni, jotta saisi vihdoin palautettua esimerkiksi isälleni vinon pinon kirjoja. Lisäksi tästä hyllystä löytyy jo syksyllä saamani arvostelukappale, Kirsti Ellilän kirja Kaivatut. Harmittaa kun sen lukeminen on lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Kirjaston kirjat, joita ei varauksen takia ole saanut uusittua, on menneet edelle.

Sari Luhtanen - Tuulin viemää

Tuuli Aho on meteorologina työskentelevä vajaa kolmekymppinen nainen. Hänen työkaverinsa kihlautuu yllättäen ja Tuuli menee siinä kaikessa hässäkässä möläyttämään, että hänkin menee naimisiin kun täyttää 30 vuotta. Työkaverit kyselevät sulhasesta, mutta Tuuli kuittaa ympäripyöreästi sulhasen asuvan ulkomailla. Oikeasti Tuulilla ei ole itselläänkään tietoa, kuka sulhanen voisi olla.

Juoniasetelma on mielenkiintoinen, mutta pariin kertaan meinasin jättää kirjan kesken kun tuli sellainen olo, että ei oikeasti kukaan voi olla noin idiootti. Onneksi kirja tuli luettua loppuun sillä tykkäsin siitä.

Kirjasta huomaa, että se on Luhtasen esikoisromaani, koska hänen kaksi seuraavaa kirjaansa ovat paljon parempia vaikka tämäkin oli ihan hyvä.

Sari Luhtanen - Kaikkea kaunista

 

 

Kaikkea kaunista oli pitkään kirjahyllyssäni odottamassa kun tuntui, ettei osaa siihen kaikkien dekkareiden keskellä tarttua. Nyt kuitenkin oli sopiva väli ja tarttuminen kannatti. Kirja vei mukanaan ja yhtäkkiä huomasin olevani sivulla 160.

 

Kirja kertoo siis Anna Laineesta (kieltämättä samannimisyys Outi Pakkasen Anna Laineen kanssa oli häiritsevä, onneksi kirja oli kirjoitettu minämuodossa) jolla on oma kauneushoitola Nereidi. Kauneusalan raamattu, Cara-lehti, asettaa Nereidin ehdolle Vuoden Spaksi. Sen myötä Anna haluaisi ottaa uuden askeleen myös poikaystävänsä Akin suhteen; he ovat seurustelleet jo kolme vuotta mutta eivät vieläkään asu yhdessä saati ole kihloissa. Lisämausteen soppaan tuo Annan höperöksi muuttuva isä sekä isän uusi naapuri Harri.

 

Kirja oli mitä ihastuttavin lukukokemus. Henkilögalleria oli pidetty pienenä, mikä helpotti kärryillä pysymistä juonessa. Moni asia aukeaa paremmin tarinan edetessä. Ja kirjan lukemisen päätti hymyillen, mutta samalla haikeasti - olisin ehdottomasti halunnut lukea enemmänkin Annan seikkailusta ja tämän kirjan jälkeisestä ajasta.

 

Jos kirja onnistuu herättämään tunteita, se on ehdottomasti onnistunut! Ja tämä todellakin oli sitä!