Seppo Jokinen - Mustat sydämet

Uusi Koskinen - dekkari on täällä taas! Jipii! Kirjaan tarttuminen oli kuin olisi tavannut hyvän ystävän pitkästä aikaa. Se läikähdys sydänalassa.


Koskinen on maratonilla Australiassa kolmen kollegansa kanssa. Maaliin päästyään hän saa avunpyynnön. Vuosikymmeniä sitten Suomesta Australiaan muuttaneen Auli Kiuruvirran puoliso Veikko on kuollut yllättävissä olosuhteissa ja nyt miehen 18-vuotias veljentyttö Valpuri on kadonnut jälkiä jättämättä. Australian poliisi ei suostu ottamaan asiaa vakavasti, mutta Auli on varma, ettei Valpuri ole kadonnut vapaaehtoisesti. Hän tunnistaa Koskisen maratonilta poliisiksi paidan selkämyksessä olevan tekstin perusteella ja pyytää epävirallista apua.

Koskisella ei ole Australiassa minkäänlaisia poliisivaltuuksia, mutta epävirallinen tutkinta lähtee silti käyntiin. Osa johtolangoista johtaa Suomeenkin asti, ja näihin Koskinen saa apua kotimaahan jääneeltä kollegaltaan, Ulla Lundelinilta.

Kirja on äärettömän hienosti rakennettu ja kerronta siirtyy luontevasti Suomen ja Australian väliä. C.S.I.-tyyppisen tutkinnan sijaan on mielenkiintoista lukea dekkari, jossa kaikki perustuu poliisin omaan päättelykykyyn. Australiassa en ole koskaan käynyt, mutta voin silti todeta, että Jokinen kuvaa erittäin uskottavasti maisemia sekä australiansuomalaisten kieltä, tapoja ja ikuista koti-ikävää.

Suhtaudun aina varauksella kirjailijoihin, jotka säännöllisesti puskevat maailmalle kirjan toisensa jälkeen kerran vuodessa -tahdilla. Väkisinkin ideat loppuvat ja alkaa toistaa itseään. Ja kirjoihin tulee väkisin tehdyn tuntu "koska taas on se aika vuodesta". Seppo Jokinen tekee tässä ehdottomasti poikkeuksen. Tämä on Jokisen 19. kirja, joka kertoo Sakari Koskisen seikkailuista, ja voin sydämestäni sanoa, että Jokinen todellakin pitää kovan tasonsa kirja toisensa jälkeen. Hienoa!

Erik Axl Sund - Varistyttö

Maaliskuussa ilmestynyt Varistyttö aloittaa saman nimisen trilogian. Seuraavia osia ei tarvitse kauaa odottaa. Unissakävelijä ilmestyy kesäkuussa ja päätösosa, Varjojen huone lokakuussa.

Kirjan päähenkilönä on tukholmalainen rikoskomisario Jeanette Kihlberg, joka saa tehtäväksi tutkia jätesäkistä löytyneen pojan murhan. Tutkinnan edessä ruumiita tulee vielä lisää. Heistä jokaista on kidutettu ja kaikki ovat paperittomia, joita kukaan ei tunnu kaipaavan. Tutkintaan avuksi kutsutaan psykoterapeutti Sofia Zetterlund, joka on erikoistunut lapsuuden kovia kokeneiden hoitoon. Hänellä on vaikeiden asiakkaiden joukossa Victoria Bergman, jonka tarinasta Sofia ei tunnu saavan otetta. Samaan aikaan seurataan parinkymmenen vuoden takaisia tapahtumia itseään Varistytöksi kutsuvan tytön lapsuudesta. Isä käyttää tyttöä seksuaalisesti hyväksi ja se tuntuu vääristävän tytön ajatusmaailmaa.

Tarinassa ei ole yhtään huumoria, synkkää ja pimeää senkin edestä. Tuntui, että kaikki mahdollinen pahuus oli tungettu yksien kansien väliin. Sen puolesta kirja oli raskaslukuinen ja alussa kerronta tuntui hyppivän vähän liiaksikin henkilöstä ja ajasta toiseen. Meni pitkään ennen kuin pääsin kunnolla kirjaan sisälle, ja oikeastaan viimeiset vajaa sata sivua olivat ne parhaimmat. Toivottavasti seuraavien osien kerronta säilyy niiden kaltaisena. Enempää en uskalla tuota ajatusta avata, jotta en pilaa kenenkään lukukokemusta. Ja te, jotka olette lukeneet kirjan, tiedätte mitä tarkoitan.

Olisin kaivanut väliin jotain muutakin kuin raskaita tapahtumia toistensa perään. Tutkinta oli raskas, keskeisimpien henkilöiden kotiolot olivat hankalia ja tapahtumat, jotka olivat tapahtuneet aiemmin ja joista nyt kerrottiin, oli kamalia.

Jossain kohtaa kirjaa ajattelin, että en tule kahta muuta osaa lukemaan, mutta kirja loppui sellaiseen koukkuun, että pakkohan se kesäkuussa ilmestyvä kakkososa oli jo kirjastosta varata.

Mari Jungstedt - Neljäs uhri

Anders Knutas tutkii rikosta gotlantilaisessa pikkukaupungissa. Idyllisessä Klintenhamnin pikkukaupungissa Gotlannin länsirannikolla tapahtuu pankkiryöstö. Ryöstäjät pakenevat moottoripyörillä ja asettuvat läheiseen autiotaloon. Kun poliisit ehtivät paikalle, he löytävät vain yhden ryöstäjistä - murhattuna raa'asti teloitustyyliin. Kaikki tuntuu viittaavan Gotlannin moottoripyöräjengeihin, mutta vaisto ohjaa tapausta tutkivaa Anders Knutasia etsimään ratkaisua mysteeriin menneisyydestä.

Tykkäsin kirjasta hurjasti. Jungstedtilta on tullut niin monta hyvää kirjaa, että vähän pelolla olen odottanut, milloin tulee floppi. Mutta tämä se ei ollut. Jungstedtin tapa kirjoittaa kohtauksittain ja jättää tilanne osittain auki silloin tällöin, saa lukijan todella koukkuun ja toimii.

Tuntuu, että aikaisemmissa kirjoissa toimittajana työskentelevän Johanin ja hänen vaimonsa Emman arki on ollut isommassa roolissa ja Johan ja Knutas ovat tehneet yhteistyötä. Tässä kirjassa sitä ei juurikaan ollut ja se oli pienoinen pettymys.

Loppuratkaisu oli yllättävä, mutta vähän tuli mieleen Camilla Läckbergin dekkarit, enkä ole ollenkaan varma, onko se hyvä asia.

Kati Hiekkapelto - Suojattomat

Anna Fekete on täällä taas! Tällä kertaa Anna tutkii tapausta, jossa au pair -tyttö ajaa vanhuksen yli mutta väittää, että vanhus makasi tiellä jo aikaisemmin. Lisäksi onnettomuuspaikalta ei löydy ollenkaan jalanjälkiä.

Kirjassa käsitellään suojattomuutta monesta näkökulmasta: ikääntyminen, maahanmuuttajat, huumeidenkäyttäjät ja jengit. Kirjassa tapahtuu tasaiseen tahtiin jotain, mutta silti se koukku puuttuu, joka liimaisi kirjan käsiin. Jo Hiekkapellon edellisestä dekkarista tuttu Esko on tässäkin kirjassa isossa roolissa omine ongelmineen, tosin tällä kertaa ongelmana on rasismin sijaan enemmänkin Eskon reistaileva terveys.

Loppuratkaisu oli puhutteleva, ja yllättäväkin. Kirjan luettua jäi miettimään montaa asiaa, ja se on aina hyvän kirjan merkki. Ihan samalla tasolle Kolibrin kanssa kirja ei kuitenkaan yltänyt.

Pitkän luku- ja blogitauon jälkeen ei tämän syvällisempää bloggausta nyt irtoa, mutta toivottavasti tämä kankeus katoaa kun taas pääsen kunnolla vauhtiin.

Vuoden 2014 ensimmäinen lukumaraton

Aika ajoin on tullut joitain kirjoja luettua, mutta en yhtä aiota loppuun asti. Palasin tammikuussa töihin ja tuntuu, että aika kuluu muiden asioiden kuin lukemisen parissa. En silti ole unohtanut kirjoja tai bloggaamista.

Menen viikonlopuksi taas vahtimaan kahta koiraa ja yhtä teini-ikäistä, joten mikä olisikaan parempi ajankohta lukumaratonille. Ja ensimmäistä kertaa niin, että lapset jäävät kotiin ja menen ihan yksin. Nyt siis todellakin mitataan lukukestävyys kun ei ole "ylimääräisiä häiriötekijöitä" mukana.

Maratonia varten suunnittelin ottavani mukaan 3 dekkaria ja 3 hömppäkirjaa. Vielä en ole kirjoja valinnut, mutta onhan tässä aikaakin. Maratoonaan siis luultavasti perjantai-illasta lauantai-iltaan.

Blogini ensimmäinen kilpailu

Blogini 1v-synttärit lähenee, joten ajattelin keksiä sen kunniaksi jotain kivaa.

Kirjani välissä on milloin mitäkin lippuja ja lappuja kirjanmerkkinä, joten ajattelinkin siitä oikein hyvän kilpailuaiheen:

 

 

Paras kirjanmerkki

 

Kilpailuaikaa on helmikuun loppuun asti ja voittaja julkaistaan Lukutoukan ruokalistan yksivuotispäivänä 16.3.

 

Lähetä kuva parhaasta kirjanmerkistä osoitteeseen: emmiina25 at gmail.com

 

Palkintona 15 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan, joten kannattaa osallistua.



Vuoden 2014 lukuhaaste

Haasteena lukea 50 kirjaa alkaneen vuoden aikana. Omistan kaksi kirjahyllyä. Yläkerran "välihuoneessa" on isompi hylly ja alakerrassa olohuoneessa telkkarin päällä hyllyn pätkä, jossa on valokuvien lisäksi kirjaston kirjat. Keräsin toiselle puolelle hyllyä ne kirjat, jotka olen lainannut joltain (ei kirjastosta). Aloitan näistä lukuhaasteeni, jotta saisi vihdoin palautettua esimerkiksi isälleni vinon pinon kirjoja. Lisäksi tästä hyllystä löytyy jo syksyllä saamani arvostelukappale, Kirsti Ellilän kirja Kaivatut. Harmittaa kun sen lukeminen on lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Kirjaston kirjat, joita ei varauksen takia ole saanut uusittua, on menneet edelle.